perjantaina, joulukuuta 30, 2005

Käynkö usein jossain?

Olen kuullut paljon tarinoita asiakkaista, jotka eivät humalatilansa vuoksi pysty kertomaan osoitettaan tai kertovat jonkun aivan väärän osoitteen. Esimerkiksi sellaisen, jossa ovat asuneet viisi vuotta sitten. Heillä menee vielä ihan hyvin.

Tänään sain datalle tilauksen erään pubin eteen. Hetken odoteltuani minulle tultiin sanomaan, että odota rauhassa - hetkisen kestää. Lopulta ulos asteli kolmi-nelikymppinen kaveri, joka ei selvästi halunnut tulla heti taksiin. Nojaili seinään ja näytti hyvin humalaiselta. Mietin, voiko kaveri pahoin, enkä hoputtanut häntä kyytiin.

Viimein mies nousi autoon ja pyysi ajamaan keskustaan päin. Mitään muuta ei puhuttu matkan aikana. Hiljaisuus on aina humalaisten kohdalla huolestuttavaa. Keskustassa aloin kysellä, minne mies haluaa mennä. "Kotiin", oli vastaus.

Nainen ratissa: "Missäs koti mahtaa olla?"
Mies: "Sen kun muistaisi."
Nainen ratissa: "Osoite siis hukassa. No ei hätä ole tämän näköinen. Minne kaupunginosaan ensin suunnattaisiin?"
Mies: *hiljaisuus*
Nainen ratissa: "Mitä siinä sun kotisi lähellä on?"
Mies: "Ei nyt tule mitään mieleen..."

Tässä vaiheessa pysäytin auton.

Nainen ratissa: "Jaaha, jos pohditaan hetki tässä paikallaan tilannetta. Mulla on tässä näytöllä kartta. Olisiko siitä apua?"

Mies piristyi selkeästi hieman ja katselimme hetken karttaa. Ilman tulosta. Mikään ei äkkiseltään kuulostanut tai näyttänyt tutulta. Lopulta mies luovutti, maksoi taksin ja päätti lähteä ulos selvittämään päätään ja pohtimaan asiaa.

Olisin jotenkin ymmärtänyt tilanteen, jos asiakas olisi ollut dementoitunut vanhus. Mutta suht nuori ihminen, täysin muisti katki. Oli sitten humalassa tai ei, niin asuinpaikkansa täysin unohtaakseen on tuon ikäisen ihmisen täytynyt liuottaa aivojaan jollain muullakin kuin keskikeppanalla.

keskiviikkona, joulukuuta 28, 2005

Musti maksuksi

Joulupäivän yönä datalle ilmestynyt viesti sai vuorossa olleet kuskit miltei pissimään housuunsa:
(00:23:37) KUKA OTTANUT EILEN PANTIKSI KOIRAN? YHT. KESKUKSEEN (TÄMÄ EI OLE VITSI)

perjantaina, joulukuuta 23, 2005

Miesten joulut

Samalle joulunalusillalle osui peräkkäin kaksi kyytiä miesten seurassa. Ensiksi kaksi kaverusta, parisuhteessa molemmat, juttelivat vaimojen lahjoista:

Mies 1: "Ostin Sadulle lahjaksi Louis Vuittonin lompakon. Sain aika edullisesti, ei maksanut kuin nelisensataa."
Mies 2: "Nina on kärttänyt sellaista yhtä timanttisormusta jo pitkään. En luvannut mitään, kun rahat on juuri nyt aika tiukalla."

Heti perään lähiöstä nousi kyytiin mies, joka halusi keskustaan. Kyseli menovinkkejä illalle.

Mies 3: "En ole pitkään aikaan käynyt ravintoloissa. Ei nytkään huvittaisi. Ei ole sitä sellaista kutinaa vatsanpohjassa kuin nuorena. Vaimo lähti kuukausi sitten. Muutti omaan asuntoon. En tiedä, miten sitä osaa aattoa viettää ilman lapsia ja sitä tuttua hälinää. Jotain hyvää ruokaa ja juomaa pitää varmaan hankkia."

sunnuntaina, joulukuuta 18, 2005

Tarjouksia

Osuipa eilen Shellin kahvipöytään kolme suht tuoretta naispuolista taksinkuljettajaa. Vertailivat lauantai-illan kulkua keskenään, kunnes juttu kääntyi miehiin - ja miesasiakkaisiin.

Nainen 1: "Joo, olis ollut kuulemma sauna kuumana. Tyyppi kysyi ihan tosissaan, että etkö sä ihan oikeesti jätä koskaan autoa tuohon ja lähde tonne vähän *suhinaääntä*. Mä olin, että no en..."
Nainen 2: "Mulle tuli oikein maittava tarjous. Olis ollut tuoretta kinkkua tarjolla. Kundille ois varmaan maittanut vähän toisenlainen kinkku."
Nainen 3: "No hei! Teille tulee sentään tollasia fiksuja tarjouksia, sauna lämpimänä ja kinkkua. Multa kysytään vaan, että hei kuljettaja, saanko panna sua perseeseen!"

perjantaina, joulukuuta 16, 2005

Nainen hämärästä

Olen palaamassa kaupungin laidalta keskustaan. Katuvalot valaisevat vain nimeksi teollisuushalleilla koristeltua peltomaisemaa. Äkkiä valokiilassa erottuu ihminen, joka huitoo pysähtymään. En usein pysähdy käsipystyihin, en varsinkaan keskellä yötä tyhjällä teollisuusalueella, mutta nyt joku käskee lyömään jarrut lukkoon.

Hämärästä nousee kyytiin nainen, noin minun ikäiseni, pieni ja hento.

Asiakas: "Veisitkö minut Messukylään? Normaalisti kävelen tämän matkan, mutta nyt eivät jalat tahdo kantaa."
Minä: "Tottakai."

Lähden ajamaan hiljakseen, naisesta huokuu suru ja halu puhua.

A: "Mies löi... Parisuhde on sitten ohi. "
M: "Oletko kunnossa? Pitääkö sinut käyttää jossain?"
A: "Ei, olen ihan ok, sain verenvuodon loppumaan. Voi luoja..."

Nainen alkaa itkeä. Olen hiljaa, en osaa sanoa mitään. Asiakas havahtuu hetkeksi.

A: "Minulla on vain kymmenen euroa, joten en ehkä voi mennä perille asti. Voit jättää minut aiemmin kyydistä."
M: "Vien sinut perille, maksoi se sitten yli tai alle kymmenen euroa..."

Nainen kiittää ja purskahtaa taas itkuun. Ajan perille osoitteeseen. Ehkä ystävän, siskon tai vanhempien luo. Veloitan lupaamani kympin. Auton sisävalon ollessa päällä nainen kääntää toisen puolen kasvoistaan minua kohti.

A: "Onko pahan näköinen? Turvoksissa?"

Suupieli on halki, verta on varmasti tullut hetken aikaa paljon. Alahuuli on turvonnut moninkertaiseksi.

M: "Kyllä tuon huomaa..."

Nainen huokaa ja puristaa päätään, nousee autosta.

A: "Kiitos paljon ja mukavaa loppuiltaa sinulle."

Vastaan vain "Kiitos". Sana "samoin" jää kurkkuun kiinni.

Vapaalla

Nainen ei ole ollut pariin päivään ratissa. Nainen on ostellut pukinkonttiin tavaraa ja harkinnut vakavasti joulusiivousta. Harkinta jatkuu edelleen.

Taksin ratissa olen töissä. Tämä tarkoittaa, että ajan silloin moninkertaisesti siistimmin ja tasaisemmin kuin siviilissä. Osittain asiakkaiden vuoksi ja osittain siksi, että se majakka katolla herättää aina huomiota.

Että oli vapauttavaa ajaa vaihteeksi kokonainen päivä omalla autolla! Ohitella nutaavat kuljettajat taajama-alueella, painaa torvea nukkuvalle liikennevaloissa, kiihdyttää mielenosoituksellisesti kiilaajan ohi viereistä kaistaa. Vapauttavaa, kerta kaikkiaan.

Työroolini ja siviiliroolini erottaa siis nykyään parhaiten ajotavastani. Aika hyvä merkki on myös se, olenko pukeutunut kravattiin vai en...

keskiviikkona, joulukuuta 14, 2005

Täysikuu

Ensimmäinen täysikuun aikaan suoritettu ajovuoro takana. Sattumaa tai ei, mutta monet ihmiset olivat minusta erityisen pahalla päällä. Sisäinen ihmissusi oli nostanut karvoja pintaan.

Minulla on sellainen etu/ongelma, että tunnen ihmisistä huokuvan mielialan hyvin selvästi. Jos autoon astuva asiakas on väsynyt, stressaantunut ja pahalla päällä, se saa minut hermostumaan. Hermostuessaan ihminen tekee virheitä. Varsinkin suht tuore taksikuski. Mikäli kuljettaja tekee virheen, (esim. nousee väärästä rampista ylös) valmiiksi pahalla päällä oleva asiakas suuttuu, jolloin tuoreehko kuljettaja hermostuu lisää. Kierre on valmis...

Eilistä kovan onnen asiakasta ei lepyttänyt hinnan alennus, ei lukuisat pahoittelut, ei tietoisuus lyhyestä kokemuksestani ammatissa. Sain ensimmäiset kunnon haukut mieltä osoittavan oven sulkemisen kera.

Outoa, mutta jos pitää kuljettaa pahantuulista asiakasta, kuljetan häntä mieluummin pienessä humalatilassa. Humala peittää alleen ja vaimentaa mielialoja, jolloin ne eivät yllä minuun.

maanantaina, joulukuuta 12, 2005

Rasismia?

Minä en ole käsittääkseni rasisti, mutta tätä menoa minusta on tulossa sellainen. Alle kymmenen ajovuoroni aikana minulta on jäänyt kaksi kertaa maksu saamatta. Kummassakin tapauksessa asiakas oli ulkomaalainen. Kummallakaan ei ollut senttiäkään käteistä mukanaan, ainoastaan joku Visa Electron (joka EI käy taksissa!) Kumpikin yritti nostaa automaatilta rahaa siinä onnistumatta. Toisessa tapauksessa on potentiaalinen mahdollisuus rahojen saamiseen, toisessa ei taatusti.

Onko taksikuskin kokemattomuutta, ettei kysy kansallisuuden perusteella asiakkaan rahatilannetta tämän istuessa autoon? Koska näiden tapausten perusteella näyttäisi siltä.

On muuten hiivatin mielenkiintoinen tilanne selvittää asiakkaan henkilöllisyyttä ja puhelinnumeroa maksua varten, kun hän toistelee vieressä: "Minä tahto suudella sinua. Minä tahto tavata sinut vielä.", eikä poistu autosta lopulta kuin väkisin.

Toivottavasti silmä alkaa oppia noihin. Joka tapauksessa, seuraava vastaava tapaus selvitetään Sorilla. Minun kiltteysmittarini on täynnä.

lauantaina, joulukuuta 10, 2005

Levottomat jalat

Viime yönä autossani oksennettiin ensimmäisen kerran. Auto ei tosin likaantunut. Tajusin hajusta, että nyt on jotain vialla. Vieressäni istunut nainen piti kaulaliinaansa suun edessä ja haisi... Pysäytin auton ja ehdotin hetken happihyppyä pihalle. Virhe. Välittömästi autosta ulos päästyään nainen kieri alas lumista ojanpenkkaa. Takapenkillä istuneet työkaverit hinasivat naisen takaisin autoon.

Lumi oli osittain puhdistanut vaatteet, mutta ei selvittänyt päätä. Nainen ei halunnut poistua taksista, saati jäädä kotiinsa. Työkaverit taluttivat naisen useita kertoja asuntoonsa. Kerta kerran jälkeen hän juoksi takaisin autoon. Viimeisen kerran sukkasillaan ja alusvaatteissa. Ehdin polttamaan useamman tupakin rouvan kotiuttamista seuratessani. Lopulta työkaverit ryntäsivät autoon ja määräsivät: "Nyt lähdetään ja liukkaasti!"

Asiakas on taksinkuljettajan vastuulla ja varsinkin humalaisten sellaisten kohdalla on katsottava tarkasti, että asiakas pääsee lämpimään. Tuollaiset levottomat tapaukset ovat ongelmallisia. Kenen on vastuu, jos asiakas lähtee ulos hortoilemaan, kun taksi on lähtenyt? Minun? Työkavereiden, jotka halusivat lähteä? Aviomiehen, joka ei odottanut alkoholiin tottumatonta vaimoaan kotiin pikkujouluista?

perjantaina, joulukuuta 09, 2005

Paljastuksia

Osuipa tässä yhtenä iltana kyytiin hieman tummaihoisempi, mutta suomen kielen tyydyttävästi hallitseva asiakas. Juttua riitti taukoamatta omasta perheestä, yrityksestä ja uskonnosta. Lopulta asiakas alkoi haastatella minua:

Asiakas: Sinä olla naimisissa?
Minä: En.
Asiakas: Aaa, sinä asu yksin!
Minä: Ei, en asu yksin.
Asiakas: Aaa, sinä asu lapsen kanssa!
Minä: Ei, minulla ei ole lapsia.
Asiakas: Sinä asu kene kanssa?
Minä: Miehen kanssa. Avoliitossa.
Asiakas: Avoliitossa... Ahaa... Justjust.

Jotenkin tuo oli kamalan vaikeaa tajuta...

En ole hirveästi istunut perinteisellä taksarien taukopaikalla, eli Ratinan Shellillä, mutta keskiviikkoyönä siihenkin oli aikaa. Ensimmäiseksi samaan pöytään istui henkilö, joka tiedusteli kirjoitanko blogia. Kaiketi lisäkseni lähes ainut nettiaktiivi taksinkuljettaja Tampereella. Tilanne oli samanaikaisesti hämmentävä ja riemastuttava. En tiedä, olisinko halunnut paljastua näin nopeasti. Odotan mielenkiinnolla vanhempien kuljettajien reaktioita Shellin kahvipöydässä, kun joku kertoo heille pikku harrastuksestani.

torstaina, joulukuuta 08, 2005

Aamujorinaa

Yli vuorokausi valvomista takana. Ajoin koko yön. Aamun viimeinen asiakas, joka oli tehnyt lentokentälle aikatilauksen, oli nukkunut pommiin. Olin jo soittamassa asunnon summeria, kun hätääntynyt mies ilmestyi ovelle ja pyysi minua odottamaan vartin verran. Hyvissä ajoin ehdittiin silti kentälle.

Olin kotona puoli seitsemän jälkeen. Tänään oli viimeinen päivä jättää AMK:n opinnäytetyöni. Luin yöllä tolpalla istuessani työn kertaaltiin läpi ja tein korjausmerkintöjä. Tultuani puoli seitsemältä aamulla ajosta tein viimeiset muutokset ja tarkistin ulkoasun. Miehen työpaikalta sain hienot lasertulosteet mukaani, jotka kiikutin samantien ohjaavan opettajan postilokeroon. Nyt olen kotona, eikä erityisemmin nukuta. Melkoisen euforinen olo.

Olen tehnyt taksiduunista taas yhden ei-tieteellisen havainnon. Olen saanut kohtuullisen hyvin tippiä lähinnä miespuolisilta henkilöiltä. Paitsi yhtenä iltana. Olin laittanut hiukset kiinni melkoisen kireälle ponnarille. Silloin ei herunut kuin yksi erittäin inhottava lähentely-yritys. Sattumaa vai ei? Tätä pitää testata lisää.

maanantaina, joulukuuta 05, 2005

...ota pullaa kans

Pikkujoulu on tuonut minunkin kyydittäväkseni näitä kaikki-ilmainen-viina-on-juotava -henkilöitä. Viikonloppuna kyytiini laitettiin keski-iän reilummalla puolella oleva naishenkilö. Taksiin hänet saattanut työkaveri pyysi taluttamaan naisen kotiovelle asti, koska tämä oli kovasti paljon päissään. Matkalla selvisi, ettei naisella ollut tarpeeksi käteistä matkan maksamiseen ja pankkikortti oli asunnolla. Siispä korttia noutamaan. Onneksi jätin mittarin raksuttamaan, sillä naisen taluttaminen hissittömän talon yläkerrokseen kesti muutaman tovin. Pelkäsin, että nainen sammuu sillä välin kun kävin höyläämässä kortin autolla. Vielä mitä. Mamma odotti minua eteisessä pullapussin kanssa, eikä tahtonut päästää minua lähtemään. Juttua olisi riittänyt vaikka aamuun. Sain lopulta allekirjoituksen kuittiin ja lähdin asunnosta puoliväkisin tädin roikkuessa kirjaimellisesti takin liepeessä. Pullat jätin vaivihkaa asunnon oven ulkopuolelle.

Tänään illaksi ja yöksi töihin. Ajoa varmasti piisaa, sillä arkipyhän lisäksi Tampere-talolla on isot Itsenäisyyspäivän bileet ja jäähallilla Tappara - Lukko ottelu.

lauantaina, joulukuuta 03, 2005

Miesten ja naisten reitit

Törmäsin ensimmäistä kertaa tapahtumaan, josta olisi kerta kaikkiaan riemastuttavaa blogata, mutta kun EN VOI! Jokaiselle taksiblogin ylläpitäjälle varmaan tuttu tilanne. Olemme kuitenkin tunnistettavissa, ihmisillä on intimiteettisuojansa ja meillä on vaitiolovelvollisuutemme.

Työ sujuu muuten jo ihan jouhevasti, mutta varsinkin aamuöisin tulee täydellisiä oikosulkuja reittivalinnoissa. Varsinkin jos olen päätynyt outoon kaupunginosaa, josta suunnataan yhtä outojen kaupunginosien kautta jonnekin muualle, asiakkaiden reittivinkit ovat tarpeen.

Jos määränpäähän on kaksi eri reittiä, kysyn yleensä asiakkaalta, kumpaa kautta ajetaan. Olen lyhyen ajokokemukseni perusteella tehnyt seuraavan havainnon: Miehet haluavat ajettavan isoa baanaa, kun taas naiset valitsevat pikkutien. Johtuuko tämä siitä, että naiset kulkevat bussilla niitä kinttupolkuja kun taas miehet paahtavat omalla autollaan valtaväyliä? Kummatkin valitsevat sen tutun reitin kysyttäessä?

torstaina, joulukuuta 01, 2005

Yökeikka

Ensimmäinen yö takana. Oli aika rankkaa. Menin nukkumaan aamulla klo 7 ja heräsin iltapäivälla puoli viideltä.

Arkiyö oli hieman toisenlainen ajettava kuin sähäkkä adventtipyhä. Mikäli aikoo kyytejä saada, pitää tietää mitä tapahtuu, koska ja missä. Lätkämatsi, Eppujen keikka ja yölennot olivat tiedossa. Silti huomasin välillä päätyneeni hiljaiselle tolpalle.

Tajusin, ettei minusta ole tolpalla istujaksi. Pyörin penkissäni ja selaan dataa. Tutkin millä lähitolpalla on liikennettä, minne tippuu ennakkotilauksia, minne kannattaisi siirtyä. Ei minusta ole istumaan puolta yötä Shellillä, tykkään ennemmin ajaa.

Ensimmäisen vuoron tärinä ei muuten jatkunut. Olen aika vauhdilla pääsemässä hommaan sisälle.