lauantaina, marraskuuta 18, 2006

Pikkujoulun aikaan

On meneillään vuoden mielenkiintoisin aika näissä hommissa. Jo puolilta öin saa tarkkailla ihmisiä (lue: ilmaista viinaa juoneita amatöörejä), että onko odotettavissa auton sisäistä laatoitustoimintaa. Naisporukat ovat riehakkaita, kun taas miehet löytävät sisäisen luolamiehensä juotuaan rähinäviinaa työpaikan skismojen päälle.

Eilen oli yllättävän mukavaa porukkaa liikkeellä. En joutunut seuraamaan kuin yhden jonotappelun, enkä heittämään kuin yhden luolamiehen ulos autosta. Siellä pikkujoulujen viimeisillä hetkillä voisi ottaa huomioon muutaman asian:

- Jos ne pikkujoulut on pakko pitää tähän hulluun sesonkiaikaan ja sinne on pakko lähteä, niin kestetään sitten myös se jonottaminen. Me olemme koko vahvuudella ajossa ja teemme parhaamme.
- Jonottamista voi lyhentää valitsemalla tolpan oikein. Tampereella ei kannata notkua ruuhkaöinä Keskustorin, Koskipuiston tai Sokoksen tolpalla (paitsi jos haluaa kokea autenttisen pikkujoulujonotustunnelman). Ilvekseltä kannattaa ehdottomasti kävellä linja-autoasemalle.
- Koitetaan hillitä se sisäinen luolamies siellä jonossa. Jos taksin paikalla ollessa alkaa tappelu, kukaan ei pääse kyytiin ja hyvässä lykyssä autot välttelevät ko. jonoa pitkään, kun paikalta häipynyt kuski ilmoitttaa tilanteesta ulaan.
- Hillitään se sisäinen luolamies myös siellä taksissa, tai kotimatka voi yllättäen katketa. Eilen autosta poistamani kaveri ei tykännyt, kun nostin hänen sammumassa olevan kätensä pois aivan villinä vinkuvan kortinlukulaitteen näppäinten päältä. Itselläni ei adrenaliinitaso edes noussut. Aivan turha jätkä.
- Ja lopuksi... ÄLKÄÄ herranjumala yrittäkö pysäyttää taksia hyppimällä tielle eteen. Teiltä lähtee henki ja kuski saa sydänkohtauksen. Muutenkin on niin turhaa yrittää saada käsipystyä kaupungista päin tulevalta autolta. Kaupunkiin palaavilta autoilta on joku mahdollisuus saada kyyti, jos olette kävelleet hyvän matkaa pois keskustasta. Fiksuinta on tällöinkin tilata se mittari keskuksesta. Ihmiset kun huitovat tien varsilla kovin monista syistä...

Vielä loppuun hymyssä suin yksi kommentti: Te, jotka sanotte taksikuskille, että miten sä kestät meitä, tää meidän porukka on ihan kauhee. Ne oikeasti kauheat asiakkaat eivät koskaan sano noin. Ne eivät ymmärrä olevansa kauheita.

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Musiikkitoive

En kuuntele juuri öisin radiota, sillä tuppaavat silloin lähettämään tylsiä jorinoita tai unettavia siirappibiisejä. Eilen minulla oli kuitenkin radio hiljaisella soittamassa jotakin oikein hempeää slovaria. Takapenkin miehistä toinen siihen kommentoimaan: "Laitatko jotakin menevämpää musiikkia, tai mun täytyy tulla sinne eteen nuoleskelemaan sun kanssa." Löysin aalloilta heviä aika nopeasti.

lauantaina, marraskuuta 04, 2006

Kestämätön yö

Yleensä yövuoron loppuessa käyn ABC:llä hakemassa aamiaistarpeita, vien auton pois, raahaan väsyneen itseni kotiin, juon kupin teetä ja luen Aamulehden. Tänä aamuna oli toisin. Kiskoin vielä kotirappusilla yhden savukkeen. Aamulehdestä en piitannut, enkä teestäkään. Korkkasin olutpullon ja annoin adrenaliinin hiljakseen laskeutua. Paskaa. Onneksi tänään on mahdollisuus korkata useita olutpulloja ja pullo lemppariviiniä. Baariin EN lähde. On täysikuu.

torstaina, marraskuuta 02, 2006

Hyvät neuvot

Tekisi taas mieli räkyttää ainakin kymmenestä asiasta, mutta valitaan yksi.

Mikä helvetti siinä on joillekin ihmisille niin kummallista, että taksikuski ei tiedä hetikohta tarkalleen sitä omaa pikku kotiosoitetta? Minä olen ajanut tähän mennessä ehkä 3000-4000 kyytiä. Tampereella lienee katuja kolmisentuhatta? JOS siis olisin ajanut pelkästään Treen kyytejä ja JOS jokainen asiakas olisi mennyt eri kadulle, olisin periaatteessa voinut käydä jokaisella kadulla kerran. Mutta kun se ei mene niin. Arvioisin noin lonkalta, että 70 % asiakkaista kulkee 30 %:iin katuosoitteita. Niin että jos en tiedä jotain Pällikujaa jossakin Treen naapurikunnassa, niin onpa v*tun ihme... Se ei myöskään tarkoita sitä, etten osaisi ajaa oikeaan kaupunginosaan neuvomatta. Jotkut aloittavat sen "seuraavasta oikealle/vasemmalle" -rumban heti kun selviää, ettei se oma pikku kadunpätkä ole kuskille tuttu. Vaikka matkaa olisi vielä 20 km. Se ei myöskään tarkoita sitä, etten kykenisi tarvittaessa lukemaan karttaa. Vaikka hra/rva asiakas ei pystyisi itse keskittymään liikenteessä kuin siihen mahdollisimman herkkään kaasun painamiseen ja ratti sylissä -ajamiseen, niin ehkä joku muu pystyy. Fiksu kuski KYSYY neuvoja, jos tarvitsee. Piste.

Jälkipuheena sille Turusta Treelle muuttaneelle opiskelijapoikaporukalla, jonka heitin viime yönä Hervantaan ja jotka pahoittelivat rumia puheitaan. Ei se mitään. Minkäs ihminen murteelleen mahtaa.