tiistaina, helmikuuta 21, 2006

Murre kyydissä

Tampereella on hyvä maine kaikkialla Suomessa. Tänne on mukava tulla niin Rovaniemeltä kuin Iisalmesta. Murteella puhuva ihminen koetaan pääsääntöisesti mielenkiintoisena tapauksena ja manselaiset ymmärtävät suht sujuvasti niin savolaista kuin pohjalaistakin.

Itse tykkään ihan älyttömästi pohjoisesta muuttaneista (opiskelija)pojista. Ei paljon mukavampaa sakkia voi autoon sattua. Pidän sikäläisestä puhetavasta, eikä poikien jutuille voi kerta kaikkiaan olla nauramatta. Se tietty kiero vittuiluhuumori uppoaa minuun täysillä.

Sain yhden tällaisen kyydin aikana yhden suurimmista kohteliaisuuksista, mitä olen kuullut lyhyen taksiurani aikana (en edes yritä kirjoittaa murteella, kuvitelkaa): "Sinulla on kyllä tosi kauniit kädet. Noilla jos kuristaisit minut, niin kuolisin tosi onnellisena miehenä."

maanantaina, helmikuuta 20, 2006

Näytä miten ajat, niin kerron miten...

Olen ajokäyttäytymiseltäni varmaankin aika keskiluokkainen taksinkuljettaja. En kohella (yleensä), mutta en myöskään ole tien tukkona. Nyt talvikelillä olen vaistonnut välillä asiakkaiden pelon keliä kohtaan ja hiljentänyt silloin nopeutta alle normaalin ajotapani.

Humalaiset, vanhemmat miehet ovat kommentoineet muutaman kerran ajoani: "Jumalauta, sinähän ajat niin kuin minä!" Yleensä vastaan kysymällä, onko se hyvä vai huono asia. Koskaan en ole saanut vastausta kysymykseeni. Ainoastaan hermostunutta naurua.

sunnuntaina, helmikuuta 19, 2006

10 000 lukijaa...

... pamahtaa rikki aivan kohta. Ketä te ihmiset oikein olette?

Näiden muutaman kuukauden aikana olen saanut kunnian kivuta blogilistalla TOP100-porukkaan, joka on minusta äärimmäisen siistiä. Olen myös saanut kokea suuren lukijamäärän aiheuttamat ikävät lieveilmiöt, joita kommenttiosastoja selanneet ovat voineet seurata. Yritän kommenteista huolimatta pysyä linjassani ja sensuroida teksteistäni vain välttämättömän. Kirjoitan, koska suurin osa teistä tykkää (myöntäkää pois) ja jopa J jäi tähän koukkuun.

lauantaina, helmikuuta 18, 2006

Hätäpaniikki

Tapahtui Hervannassa viiden jälkeen aamuyöllä.

Olin kuljettamassa asiakasta kohti kotiaan, kun tapahtui jotakin odottamatonta. Minua kohti juoksi erittäin hätääntynyt nuori nainen keskellä ajorataa käsiään heiluttaen. Jotakin kauheaa piti olla tapahtunut. Katseeni etsi lähistöltä kolaria, loukkaantunutta ihmistä/eläintä, ehkä tulipaloa. Käteni kurotti jo soittamaan kännykällä hätänumeroon ja kehotin itseäni pysymään rauhallisena - tuli mitä tuli. Nainen huitoi minua avaamaan ikkunan.

- Anteeksi, mutta kuulin juuri että poikaystäväni, jonka kanssa olen seurustellut neljä vuotta, on pettänyt minua. Olisko sulla antaa tupakkaa?

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2006

Naistenmies

Mies heittää vielä viimeiset lentosuukot naiselle ja istuu viereeni.

- Nytkö lähdetään sinne Leinolaan ajamaan?
- Minä siellä asu, kunhan hassutin tota kissaa. Ajetaan Vuorentaustaan. Mitä luulet, minkä ikänen nainen toi oli?

- En osaa sanoa...
- Oli se varmaan yli 4-kymppinen. Oli kyllä hyvännäkönen kissa. Vähän mahanröllykkää sillekin oli kertynyt - taitaa olut maistua - mutta oli se silti kuuma pakkaus. Meikäläinen on muuten aina ihan kusessa naisten kanssa. Kahteen otteeseen olen ollut naimisissa. Alkuun kaikki on niin onnea ja auvoa, mutta ootas kun pappi sanoo aamenen - sillon se helvetti repeää. Kaikki tulemiset ja menemiset pitäisi raportoida. Hitto soikoon mies sellasta jaksa. Viimesessä liitossa akka sai selville, että olin hoidellut seurusteluaikana sen työkaveria - naiset nääs puhuu keskenään näistä jutuista.

- Niinhän me puhutaan...
- Joo, niin se oli sitten viimesen päälle mustasukkanen se nainen. En kauaa jaksanut sitä tenttaamista. On se perkele kumma, kun ajaudun aina vihille. Nytkin on pari kissaa kierrossa ja sormuksista jutellaan jo. Mitä luulet, soittaako se äskeinen pimu?

- Enpä osaa arvailla...
- No eipä tuon ole niin välttämättä väliksi, kun olen jo muutenkin kusessa noiden naisten kanssa. Katos, ollaan perillä. Maistuisko sulle olut tai kahvi..?

perjantaina, helmikuuta 10, 2006

Purkauksia

- Missä vitussa viivyit, vittu mä olen odottanut tossa baarin edessä ainakin tunnin, VITTU TUNNIN!
- Tänään on hieman normaalia vilkkaampi torstai...

- Kuule ei kiinnosta! Mä olen joutunut venaamaan tuossa kuin joku vitun markan huora! Onko tuo viereinen ravintola tuolla - no tuo tuolla - onko se vielä auki?
- Mitähän ravintolaa mahdatte tarkoittaa?

- No ethän sä vitun ääliö voi sitä tajua, siis Seurahuone!
- Selvä, Seurahuoneelle...

*hiljaisuutta*

- Mulla on ollut todella kamala päivä... Mun mies on vakavasti sairaana toisella mantereella. Lähden huomenna hakemaan hänet kotiin. Anteeksi, että olin tyly. Oikeasti anteeksi. On vain niin paha olla...

Naisen ääni murtuu ja hänestä huokuu valtava suru ylitseni. Yritän itse pitää silmäni kuivana ja ääneni vakaana ilmoittaessani matkan hinnan. Vaikka nainen poistuu, suru jää ilmaan leijumaan tiheänä usvana.

maanantaina, helmikuuta 06, 2006

Huutoa

Öinen stressinsietokykyni ei ole aivan niin hyvä, kuin olen luullut. Eilen pubin edestä kyytiin nousi kaksi miestä. Viereeni istunut oli aivan outo. Puhui kaikki asiansa HUUTAMALLA. Alkuun suht normaaleja juttuja, mutta se hiivatin HUUTO. Takapenkin miehen antamasta osoitteesta ja muista jutuista en tahtonut saada selvää. Lopulta kaksi miestä huusi kilpaa - ja minulta meni pasmat sekaisin. Matka oli lyhyt, mutta ajoin harhaan. Tämän jälkeen takapenkin mies neuvoi joka mutkan... Matkan aikana huutamalla esitetyt kysymykset muuttuivat henkilökohtaisiksi ja minä ärsyynnyin. Vastailin erittäin lyhyesti ja tylysti - täysin vastoin tapojani. Määränpäässä takapenkin kaiffari vielä heitti, ettei moisesta kyydistä kyllä kannattaisi mitään maksaa. Maksoi kuitenkin ja minä kaasutin provosoivasti hittoon paikalta. Onneksi moisia häröjä ei osu usein kyytiin.

Muuten yössä oli taas vaihtelua viikonlopun baarikärpästen kuskaamisen jälkeen. Roudasin mm. kokonaisen perheen (äiti, isä ja neljä lasta) TAYS:aan synnytysosastolle. Keskustorin tolpalla taas luokseni tuli mies, joka pyysi soittamaan paikalle poliisin "oman turvallisuutensa tähden". Mies näytti aivan Jammu Siltavuoren nuoremmalta versiolta. Poliisi saapui ja pelasti miehen joltain - ehkä itseltään.

torstaina, helmikuuta 02, 2006

Kartalla

Monen mutkan kautta innosti minut kommentoimaan viimeistä merkintäänsä ja kirjoittamaan lisää kartoista ja opastuksesta.

Olen tosiaan ajanut nyt taksia parisen kuukautta, eli n. 35 vuoroa. Aika vähän, mutta riittävästi ettei tavallinen ajovuoro enää jännitä. Käytän kuitenkin edelleen (ja tulen käyttämään) melko paljon datapäätteen karttaa. Vaikka osoitteen sijainti olisi noin suurinpiirtein minulla tiedossa, kontrollifriikkinä katson etukäteen kartasta tarkan pisteen, minne ollaan menossa.

Viime aikoina olen asiakkaan hypätessä kyytiin jättänyt kartan käytön aivan viime tinkaan, jos olen osannut ajaa osoitteen lähitienoille tietämättä aivan tarkkaa sijaintia. Miksikö? Koska jos en laita karttaa näkyville, asiakas juttelee mukavia, eikä ala neuvoa minua tyyliin "seuraavasta vasemmalle". Vaan jumaliste, kun kartta pamahtaa näytölle, niin silloin alkaa se perhanan neuvominen. Vaikka laitan sen kartan siihen näytölle JUURI SITÄ VARTEN, että osaan kääntyä oikeasta risteyksestä oikeaan aikaan. Yleensä nämä neuvojat vielä sanovat perillä osoitteessa mairealla opettajan äänellä: "Niin, TÄMÄ on nyt sitten Xxxxxkatu ja TÄMÄ on talo 17."
Älä saatana, ihanko totta! En ihmettele yhtään, etteivät vuosia ajaneet kuljettajat juuri käytä tuota karttanäyttöä, vaikka joskus olisi tarvettakin. Ellei aleta neuvoa, niin sitten saa kuulla miten lankomiehellä on paljon hienompi laite, joka oikein jutteleekin...