maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Senttejä

NR: 10 euroa ja 40 senttiä, kiitos!
Mies: Mulla on kymppi... Vaimo, onko sulla 40 senttiä?
Nainen: Ei, mutta toivoisin, että sulla olis.

sunnuntaina, syyskuuta 27, 2009

Tautisia aikoja

Näinä tautisina aikoina ottaa erityisen paljon aivoon asiakkaat, jotka eivät ota huomioon muiden terveyttä. Tyypillinen tapaus on asiakas, joka juttelee etupenkiltä kavereilleen takapenkille. Pää on siinä sitten just sopivasti kääntyneenä kuljettajaa kohti ja siinä onkin mukava samalla vaikka aivastaa tai yskiä. Joiltakin lentää sylki ihan vaan puhuessa riittävän pitkällä.

Viime yönä eräs flunssainen & humalainen asiakas ällötti erityisesti. Hänen pankkikorttinsa oli sellaisessa muovisessa kotelossa (joiden funktiota en ymmärrä), jotka ovat aamuyön liikuttuneessa tilassa monelle hyvin haasteellisia. Kotelossa on siinä päällä kolo, josta korttia voi avittaa ulos. Tämä älyn jättiläinen puhui puhelimessa toinen käsi varattuna, joten hän päätti työntää kortin kotelosta kielellään. Olipa todella ihanaa vastaanottaa kuolainen maksuväline.

Jossain vaihessa puhuttiin, että taksinkuljettajalla olisi oikeus kieltäytyä kuljettamasta H1N1-virusta sairastavan henkilön kuljettamisesta. Just. Sikainfluenssan kantajathan merkataan punaisilla nauhoilla ja kuljetetaan Viikinsaareen kuolemaan...

torstaina, syyskuuta 10, 2009

Illan lyhin kyyti...

...joka jäi ilman ihan kaikenlaista kyytiä.

NR: "Moro."
Mies: "Moro. Mennäänkö n*ssimaan jonnekin pimeälle parkkipaikalle?"

maanantaina, syyskuuta 07, 2009

Ei tarvii seota

Kaarsin hiljaisen arkiyön aamuyön tunteina rautatieasemalle kärkkymään asiakkaita pohjoisen junasta. Tolpalla pyöri nuorimies taksilta toiselle kysellen jotain. Tinkaaja, ajattelin ja kaivoin rypistyneen Iltalehden penkin alta. Sälli liikehti hermostuneesti ja lähti lähestymään autoani. Olin jo valmiina tiuskaisemaan, että ihan turha yrittää.

"Hei, oisko sulla -töks töks?" Tyyppi heilui ja osoitteli omaa päätään kohti.

NR: "Siis anteeks mitä?"
Tyyppi: "Siis niinku TÄDÄÄ ja TSUIHTSUI kato niinku poks".
NR:???
Tyyppi: "Mitä sä et nyt tajuu?! Siis stidei, stendarii!" *osoittaa röökiä kädessään*
NR: "Ai tulta. Mä en kuule polta."
Tyyppi: "Hei älä oo tollanen. Hei kato tähän niinku tsuih ja puih."
NR: "Sori, mulla ei ole tulta."
Tyyppi: "Mitä sä meinaat? Mä haluisin däpädäpä ja niinku." *heiluu röökinsä kanssa ikkunan välissä*
NR: "Mulla EI OLE tulta! NO FIRE! NICHT LICHT! CAPICHE?!"
Tyyppi: "Okeii... Ei tarvii seota.." *poistuu katsoen epäluuloisena taakseen*

tiistaina, elokuuta 25, 2009

Ehdotuksia, osa 512

Yöt ovat nykyään pitkiä ja väsyttäviä, kun asiakkaiden määrä on tämän laantuman takia vähissä. Juuri sellaisena yönä nainen ratissa torkkui eräällä keskustan tolpalla.

Nykyään sitä hiffaa ihmisen kehonkielestä jo 100 metrin päästä, että tuolla tulee asiakas. Vaikka kävelisi väkijoukon keskellä. Tämän näin jo kaukaa. Sellainen sliipatun, vähän ruotsalaisen oloinen mies. Sellainen, joka tulee baarissa iskemään jollain todella imelällä lausella ja jota odottaa kotona puudelivaimo.

Mies kipusi kyytiin ja arvasin hänen olevan koko matkan hiljaa, sillä tuollaiset miehet katsovat taksareita ja tällaisia persjalkaisia hämäläistätejä sillä tietyllä ylenkatseella. Siksi olin perusteellisen hämmästynyt lauseesta, jonka kuulin perille päästyämme: "Onko sulla kiire?" Okei. Tätä en ollut koko kesänä kuullutkaan. Pelimiehet ovat olleet kesälaitumella, mutta nyt ne ovat palanneet kaupunkiin. Vastasin viileästi ja inhonsekaisin tuntein minulla olevan tulenpalava kiire. "Ajattelin vain, että joisit varmasti mielelläsi kanssani kupin kahvia."
Rattinaisen suomennos: "Kun täällä öisin kehtaat hillua, niin sinulle on varmasti kunnia vastaanottaa pikapano tässä töiden lomassa näin jumalaiselta mieheltä." Hillitsin mieleni ja kieleni, ja kerroin kohteliaasti jatkavani töitä. Miehen kommentti jatkoi silllä linjalla, mistä koko olemus viestitti: "Se on kyllä sitten sinun häviösi." Tyypin kävellessä pitkin pihatietä, sain deja vu'n... Kyllä, tämä sama lima on ehdotellut minulle joskus aiemmin.

Ihmettelen vain, miten nuo jaksavat. Tunnustaako joku? Onko joku naistaksari joskus lähtenyt tuntemattoman kanssa iloisesti loikkien "kahville"?

keskiviikkona, toukokuuta 27, 2009

Milloin taksikuski tietää olevansa yliväsynyt?

Tulee suhteellisen tyhmä olo, kun yllättää itsensä kotiovensa ulkopuolelta painamassa epätoivoisesti Volvon avainten unlock-näppäintä...

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Keskusteluita, joita en koskaan uskonut käyväni, osa 1

Lumikki: "Mahtuuko sun autoon Lumikki ja neljä kääpiötä."
NR: "Valitettavasti tää on vain neljän kääpiön malli."

keskiviikkona, toukokuuta 06, 2009

Vaarallinen työ

Aika usein kuulen naisasiakkailta seuraavanlaisen kysymyksen: "Eiks tää oo vaarallinen tää taksikuskin työ, siis niinkun naiselle? Mun mies ei ainakaan antais mun ikinä ajaa öisin taksia."

Vastaus: On. Vappunakin sain tosi pahan paperiviillon kuittien kirjoitusalustasta oikeaan etusormeen. Ei ollu kiva. Että en voi suositella.

tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Vaikeneminen ei olekaan kultaa?

Ihan tavallinen, nuori pariskunta nousi autoon. Koska kyse oli 20-25 -vuotiaista, nainen meni takapenkille ja mies tuli viereeni istumaan (en edelleenkään ymmärrä, miksi tämän ikäiset lähes poikkeuksetta tekevät näin). Matka meni ihan normaalisti, hiljaisuuden vallitessa, koska pariskunta ei vaikuttanut olevan erityisesti juttutuulella. Eivät keskustelleet edes keskenään. Olin siis matkan aika lailla omissa ajatuksissani. Perillä normaali maksutapahtuma ja yllättävä kommentti mieheltä: "Kiitos ja parempaa päivän jatkoa." Siis mitä!? Olin niin hämmentynyt, etten ehtinyt kysyä, mitä mies tarkoitti. Olivatko mahdollisesti tottuneet suulaampiin kuskeihin tai jotain. Tai sitten mies halusi tarkoituksella antaa iltaani jotakin mietittävää. Outo juttu joka tapauksessa.

Miksi tämän suht merkityksettömän tapauksen kirjoitin? Koska piti jotain kirjoittaa täytteeksi pyynnölleni, eli löytyisikö joltakin rattinaiselle ylimääräistä Spotify-kutsua, pliis? Sähköpostiosoite löytyy tuosta oikeasta laidasta.

Edit: Kiitos, Spotify käy ja kukkuu!

maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Pitkät piuhat

NR:*pysähtyy kolmen kiivaasti huitovan naisen kohdalle keskustan liepeillä* "Iltaa! Oletteko tilanneet taksin?"
Yksi naisista: "Juu, kyllä ollaan" *lähtee kipuamaan kyytiin*
NR: "Valitettavasti minä en siinä tapauksessa voi ottaa teitä kyytiin. Tilaamanne auto saapuu varmasti tuota pikaa."
Toinen naisista: "Siis mitä.. Siis miten niin et voi? Miksi sä sitten pysähdyit?!"
NR: "Pysähdyin, kun näin teidän heiluttavan ja arvelin teidän yrittävän saada lennosta taksia."
Kolmas naisista: "No miksi sä et voi ottaa meitä kyytiin!?"
NR: "No kun en ole se tilaamanne taksi!"
Toinen naisista: "No minkä helvetin takia sä sitten pysähdyit?!"
NR: "No kun te heilutitte!"
Kolmas naisista: "No miksi sä et ota meitä kyytiin?"
NR: "Koska teidän tilaamanne taksi on tässä varmasti ihan kohta!"
Toinen naisista: "En kyl tajuu, miks sä sitten pysähdyit?!"
NR: "Koska te HUIDOITTE JA HEILUTITTE!!"
Kolmas naisista: "No miks se on niin vaikeeta ottaa meidät kyytiin, häh?!"
NR: "Koska EN OLE tilaamanne taksi, joka näyttää onneksi... juuri saapuvan."
Eka naisista: "Hei, miks toi lähtee..?"

lauantaina, maaliskuuta 21, 2009

Money talks, bullshit walks

Mies kumartui katsomaan minua avoimesta pelkääjän ovesta, oli hiljaa ja tuijotti - painoi kasvoni mieleensä: "En muuten sitten enää ikinä tule sun kyytiisi. Kiitos ja hyvästi!" Hymyilin kauneinta hymyäni: "Kiitos ja oikein hyv.. *oven paiskaisu* ..ÄÄ ILLAN JATKOA!"

Viime aikoina on yleistynyt yksi ärsyttävä tapa asiakkaiden maksutavoissa. Rahat taksimatkaan haetaan kotoa matkan päätteeksi. Ne on juotu tai pelattu tai hukattu minne milloinkin, eikä mukana ole tietenkään yhden yhtä maksukorttia "kun ne voi tämmösillä reissuilla vaikka hukata". No niin voi, mutta on se vähän helevetin orpoa rahattomana pyöriä kaupungilla. Ei ole latin latia taskuissa, jee - otetaan siis taksi!

Yleensä ilmoitus rahojen hakemisesta matkan päätteeksi tulee matkan loppupuolella, jolloin kuljettajalle nousee puolimetrinen otsaan välittömästi. Aika monen asian kanssa minäkin joustan, mutta rahan kanssa en jumaliste sitten yhtään. Ja jos sen saaminen vaikuttaa yhtään epävarmalta, tämä täti muuttuu lässy-ystävällisestä niin tight arseksi, että vinkuu!

Tämän illan asiakas teki lähes kaikki "haen rahaa kotoa"-asiakkaan virheet. Yritti kaveerata kanssani oon-melkein-kollega -stoorilla, kun oli jotain autoa joskus työkseen ajellut. Sitten alkoi luetella tuntemiaan taksikuskeja, joka on todella säälittävää. Ei sentään luetellut tuntemiaan poliiseja, joka on yleensä seuraava vaihe. Sitten alkoi säälin hakeminen "oon saanut elämässäni NIIN paljon paskaa niskaan". Joo, olen asiakkaille kamalan myötätuntoinen ja kohtelias, mutta jos hakee rahaa sisältä, pitää sietää pari juttua.

1) Autoon pitää jättää pantti. Se voi olla kännykkä, kello tai vaikka tyttöystävä, mutta ilman sitä kukaan ei lähde maksamatta minnekään.
2) Mittari käy sen ajan, kun maksua noudetaan. Kyse on minun työajastani, eikä todellakaan ole minun vikani, jos asiakas juoksee ympäri huusholliaan etsimässä Henri Hippoa (onks näitä vielä?)

Asiakkaani siis otti nokkiinsa, kun en ollut hänen paras kaverinsa kovista yrityksistään huolimatta. Kehtasin vaatia kellon pantiksi ja mittarikin raksutti koko odotusajan. I'm the bitch.

Ps. Nyt kun muistan... Terveisiä minut tunnistaneelle pariskunnalle Nokialle! ;-)

maanantaina, tammikuuta 26, 2009

Toinen virallinen salakielemme

En ole joutunut puhumaan ruotsin kieltä oikeastaan ollenkaan sitten opiskeluaikojen. Tässä yhtenä iltana minulle selvisi, mihin sitä voi käyttää. Se voi olla salakieli.

Kyytiin tuli kaksi pimua kahden ulkomaalaissyntyisen nuoren miehen kera. Etupenkille istunut nainen kysyi minulta heti: "Talar du svenska?" "Ja, lite. Hur så?" heitin vastakysymykseksi. Takapenkin kundit osasivat kuulemma hiton hyvin englantia sekä jonkun verran suomea, joten nainen halusi puhua kanssani ruotsia.

Eipä siihen aikaan yöstä mitään elämää suurempia kysymyksiä käsitelty - varsinkaan ruotsiksi - mutta oli minulla hieman hymyssä pitelemistä, kun mimmi kertoi illan suunnitelmistaan, kundien ollessa takapenkillä täysin kysymysmerkkeinä: "Vi ska inte knulla med dem, bara dricka."

lauantaina, tammikuuta 24, 2009

Täh?

Kynnys blogin kirjoittamiseen on taas korkea, mutta yritän parantaa kirjoitustahtia, joten älkää vaatiko liikoja. Taso on yhtä raaka kuin ennenkin.

Annanpa teille vaihteeksi yhden idiootti-demonstraation, maustettuna yhdellä pikku lisävivahteellä. Olen asunut Tampereen seudulla kymmenisen vuotta. Silloin tällöin täällä törmää miehiin, jotka päättävät lauseensa ilmaisuun: täh? En tiedä kuuluuko tuohon kysymysmerkki, kun en ole tähän päivään ymmärtänyt, onko kyseessä kysymys, vai joku tapa heittää lauseen päätteeksi joku äänneoksennus.

Mies: Öhöhhöhöö... (tää on siis naurua...) Tuli vähän vedettyä viihteelle...öhööhhöö... Vähän repes, täh?
NR: Noo, sattuuhan sitä.
Mies: Ei ois ikinä markka-aikaan pystyny vetään tuhattakahtasataa kurkusta alas, vaan ny uppoo helposti. Siis 200 euroo, täh? Ja huomenna jatkuu, täh?
NR: Nii... (tekeepä vaikutuksen)
Mies: Sullon tuulilasissa särö, täh?
NR: Taitaa olla. (no en just kuulekaan tuota kun 10 kertaa yössä)
Mies: Ne on muuten nastoja, jokka tekee ton, ei mikkään kivet, täh?
NR: No en osaa sanoa. (mitä vitun väliä)
Mies: On on, ekkö usko, täh?!
NR: No mulle on ihan sama, vaikka ton ois tehny mummo kivireki selässä.
Mies: No etsää noin voi asiakkaalle sanoa, täh!
*hetken hiljaisuus*
Mies: Oleksää muuten naimisissa, täh?
NR: (Voi persetti. Aina kun noille alkaa vittuilla, ne alkaa pokaamaan.) En ole ja tuskin menenkään.
Mies: TÄH! Mikset muka?
NR: No miks pitäis?
*hetki hiljaisuutta*
Mies: Saisinko mää kosiskella sua... Siis en tarkota niinkun sillai oikeesti, vaan niinku pizzalle tai jotain, täh?
NR: Valitettavasti (HAH!) mä olen varattu.
Mies: Juurhan sää sanoit, ettet sää oo naimisissa, täh?!
NR: En olekaan, varattu olen.
Mies: Jaa... No hyvää jatkoo sulle avioliittoos ja hyvää yötä, täh?