tiistaina, tammikuuta 31, 2006

Juttuvaihde

Yleensä jaksan kuunnella mummojen sairaskertomukset ja kommentoida lyhyesti juoppojen toistuviin kysymyksiin. Aloitan jopa usein itse asiakkaan jututtamisen (olen toki hiljaa, jos asiakasta ei jututa). Eilen en jaksanut puhua mitään. Olin kuin nämä tietyt vanhemmat (ja osin nuoremmatkin) mieskuljettajat, joita kutsun möröiksi. Ovat joko ajaneet vuosikymmeniä, eikä juttelu enää kiinnosta tai ei ole ikinä kiinnostanut. Tai sitten ei osata jutella kuin niiden muiden mörköjen kanssa. Tietystä sosiaalisesta rajoittuneisuudestani huolimatta olen kyllä ylpeä kyvystäni keskustella melkein mistä tahansa aiheesta melkein kenen hyvänsä kanssa. Helpottaa työntekoa kummasti ja saa usein aikaan itselle ja asiakkaalle hyvän mielen.

Eilen oman juttuvaihteeni sai taas käyntiin nuori nainen, joka kertoili kepeästi elämästään. Kotiosoitteessaan hän arvioi ikäni 8 vuotta alakanttiin ja kertoi minun ajavan todella hyvin. Loppuyö oli noilla kommenteilla pelastettu. Ihana asiakas :-)

sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006

Astrologiaa

Kyytiin nousee alkuillasta erittäin hyvässä nousujohteisessa tilassa oleva mies:

Mies: "Iltaa. Matti on ottanut sitten vähän vodkaa tänään."
Nainen ratissa: "Iltaa. Sattuuhan sitä."
Mies: "Onko sulla miestä."
Nainen ratissa: "On."
Mies: "Mikäs sä olet horoskoopiltas?"
Nainen ratissa: "Kauris."
Mies: "Mikä sun mies on horoskoopiltaan?"
Nainen ratissa: "Härkä."
Mies: "Jätä se mies HETI! Se ei sovi sulle yhtään!"

tiistaina, tammikuuta 24, 2006

Julkkiksia ja lentoa

Hitsi, mutta nämä arkiyöt ovat mielenkiintoisempia kuin luulinkaan. Tämä on kyllä ensimmäinen elämäni ammatti, jossa ei yhtään tiedä mitä päivä - tai siis tässä tapauksessa yö - tuo tullessaan.

Aneemiselta näyttävän vuoron alkuun sain kyydin Helsinki-Vantaalle. Aivan loistavaa! Taas yksi asia sarjaan "ekoja kertoja". Hotellin aulassa oli eräs julkkis saattamassa ystäväänsä taksiin. Meillä oli hienoinen hoppu ehtiä ajoissa lennolle. Vakuuttelin ehtivämme ajoissa, mutta minulta oli loppua usko kesken matkan, kun Hyvinkäällä alkoi sataa alijäähtynyttä vettä. Eikun pissapojasta nestettä puolen minuutin välein lasille ja puhaltimet täysille (ei, minulla ei ole autossa lämmitettävää tuulilasia...) Nesteet riittivät juuri ja juuri perille asti ja asiakas ehti hyvin lennolle.

Hiljaisen loppuillan pelasti toinen julkkis (!), joka pamahti ystävineen kyytiini. Pojat olisivat kierrelleet kanssani ympäri Tamperetta vaikka lopun yötä, mutta lopulta nälkä vei voiton ja tiputin kaverit yösyöttölään pizzalle. Olin kyllä hieman täpinöissäni tästä jälkimmäisestä julkkiskohtaamisesta. Hyvännäköinen mies, kerta kaikkiaan...

maanantaina, tammikuuta 23, 2006

Ekoja kertoja

Viime yönä tein ensimmäistä kertaa elämässäni kolme asiaa:
  1. Kyyditsin asiakkaan ulkomaille Teiskoon. Mukavaa maaseutuajelua.
  2. Sain ns. matkalaukkukyydin lentoasemalta, eli toimitin lentoyhtiön piikkiin asiakkaiden matkalaukkuja suoraan kotiovelle. Mielenkiintoinen kokemus roudata 6 laukkua ympäri kaupunkia. Kuinka voikaan ihminen olla iloinen, vaikka hänet herätetään klo 23 illalla, jos ovella on matkan varrelle jäänyt kapsäkki.
  3. Kyyditsin ensimmäistä kertaa synnyttäjän TAYS:aan. Jostain syystä aavistin tilauksen tullessa datalle, että nyt tulee tällainen kyyti.
Neljäs yö putkeen alkamassa. Huomenna vielä viides, sitten on kahden päivän vapaa. Keskiviikkona painellaan piiiitkästä aikaa baariin.

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2006

Tippiä tiedossa?

Kyytiin nousee keski-ikäinen mies. Kehuu myyneensä firmansa ja osakkeensa ja olevansa rahahuolia vailla lopun ikäänsä. Itse asiassa hän pohtii matkan aikana, ehtiikö kuluttaa kaiken ennen kuin astuu ajasta ikuisuuteen. Perillä mies kauhistelee taksimatkan korkeaa hintaa. Ei tippiä.

Kaksi erittäin tyylikkäästi pukeutunutta pariskuntaa ajaa kyydilläni paikalliseen tanssiravintolaan. Annan poikkeuksellisesti auton puhelinnumeron, jotta herrasväen ei tarvitse palella 20 asteen pakkasessa illan päätteeksi. Saan myös seurueen isännän numeron. "Sait sitten juuri kansanedustajan puhelinnumeron", minua valistetaan. Noudan seurueen täsmälleen sovittuun aikaan sovitusta paikasta ja kyyditsen heidät koteihinsa. Ei tippiä.

Keskustorin tolpalta nousee kyytiin persoonallisen näköinen nuoripari. Kettinkiä, meikkiä ja kirjavaksi värjättyjä hiuksia löytyy kiitettävästi. Juttelemme mukavia muutaman kilometrin matkan ajan. Mittari näyttää perillä 11,20. Peikkomies hymyilee minulle jostain hiuspehkon alta ojentaen samalla 20 euron setelin: "Oli mukava kyyti. Pidä loput."

lauantaina, tammikuuta 21, 2006

Meemi

Minut haastettiin kertomaan viisi omituista tapaani.

"Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Pitänee kertoa taksiduuniin liittyvistä tavoistani, vaikka mitään kovin piintynyttä ei tähän mennessä ole kertynyt.
  1. Syötän kaikki vuoron aikana kertyneet setelit EBT:n.
  2. Mukanani on aina oltava juomapullo. Muuten tulee heti jano. En välttämättä juo silti pullosta kertaakaan vuoron aikana.
  3. Taskussani on oltava kynä. En halua käyttää autossa olevia kyniä ja laitan yleensä kaikki levälleen/näkyvillä olevat auton kynät kyynärnojan sisällä olevaan lokeroon.
  4. Jos autossa resonoi jokin keskikonsolissa/ovitaskuissa/jossakin lokerossa, minun on pakko hiljentää ko. ääni. Yleensä ääni lähtee keskikonsoliin jätetyistä 5-senttisistä, joille ei ole paikkaa raharengissä.
  5. Käyn lähes aina tauoillani Ratinan Shellillä, vaikka siellä on näin talvella pirun kylmä ja siellä pyörii omituista sakkia (mm. taksikuskeja).
Tähän aikaan yöstä (tai aamusta) en jaksa kaivaa, kuka on jo vastannut kyselyyn ja kuka ei. Jos jokin taksiblogi on vielä ilman haastetta, niin voit nyt katsoa itsesi haastetuksi.

Matkailijat

Linja-autoasemalta on usein mukava ottaa arkiöisin ihmisiä kyytiin. Monet heistä ovat tulossa Helsingin lentoaseman kautta etelänlomalta. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta porukka on hyvällä tuulella, ruskettunutta ja heistä hohkaa edelleen etelän lämpö.

Joulun välipäivinä kyytiini osui pariskunta, joissa oli todellinen hohde. Oikein tunsi, että siinä oli rakastunut pari palaamassa reissusta. Kohdeosoitteessa mies lähti hakemaan sisältä talosta rahaa maksaakseen taksin. Nainen ei siinä kohtaa saanut enää pidettyä suurta salaisuutta sisällään:

Nainen: "Arvaa mitä. Se kosi mua jouluaattona tuolla etelässä. Ihan yllättäen!"
Nainen ratissa: "Oi, onneksi olkoon! Aika mahtavaa!"
Nainen: "Joo, ihanaa! Kato mun sormusta! Eikö oo ihana!"
Nainen ratissa: "Upea!"
Nainen: "Shh, nyt se tulee. Ei se tykkäis että huutelen tätä kaikille tuntemattomille..."

Nostin pariskunnan laukut takakontista ulos ja hymyilin naiselle. Toivotin molemmille oikein mukavaa uutta vuotta.

lauantaina, tammikuuta 14, 2006

Monelta sun vuoro loppuu?

Naispuoliset taksikuskit saavat joka ainoassa yövuorossa ehdotuksia miehiltä. Joskus jotain ihan huumorilla heitettyjä fiksuja heittoja, useimmiten ei. Yleisin kysymys on otsikon: "Monelta sun vuoro loppuu?" Siis tuo on loppujen lopuksi ihan helvetin törkeä heitto. Ei kysytä puhelinnumeroa, ei heitetä pientä small talkia, ei flirttailla. Kysymys tarkoittaa suomeksi: "En saanut pillua ravintolasta. Sinä kun maksusta ajat öisin autoa niin olet varmaan valmis tekemään maksusta tai ihan muuten vaan yhtä sun toista vuorosi päättymisen jälkeenkin."