Olipa kello eräänä iltapäivänä jonkun tasatunnin kieppeillä, ja koukkasin toiveikkaana rautatieaseman tolpalle. Junat kun saapuvat Tampereelle tasatunnein ja silloin on tarjolla siistejä ja mukavia matkustavaisia kyydittäviksi. Paitsi että tällä kertaa tolpalle oli eksynyt matkalaukkuväen sekaan juuri sellainen tapaus, mitä ei mieluiten kyyditsisi.
Kyseessä oli ns. tulkittava asiakas. Eli niin tuhannen päissään oleva mieshenkilö, jonka kanssa tarvitaan juoppo-suomi-sanakirjaa.
Mies: "Shätsöltsä on thaas enprrrkkssll minnhhe Xxxshhhxxkadulle."
NR: "Jaa että Xxxxxxkadulle."
Mies: "Jusht nih."
Määränpään selvittyä mies jatkoi keskustelua ja hänellä oli selvästi minulle kovasti asiaa. Kun en ymmärtänyt, mies ryhdistyi ja artikulaationsa muuttui kuin ihmeen myötä selkeämmäksi, kun asia kerran oli niin tärkeä.
Mies: "Shiis te takshit olette niin jumalattoman kalliita. Ja vitthumaisiakin olette. Alotushmakshukin plaa plaa... ja kilometritaksha plaa... Huijareita... Kushipäitä...Ryöväätte rahat... Viette tuhkatkin peshäshtä..."
Aikani kuunneltuani minulla alkoi pikkuhiljaa keittää ja oli sanottava jotakin:
NR: "Anteeks nyt vaan, mutta meidän palveluja ei ole mikään pakko käyttää. Bussit kulkee ja herralla näkyy jalat toimivan."
Mies: "On mun pakko."
NR: "Ai kuinka niin?"
Mies: "Koshka mä olen juoppo."