perjantaina, joulukuuta 12, 2008

Pakko käyttää taksia

Olipa kello eräänä iltapäivänä jonkun tasatunnin kieppeillä, ja koukkasin toiveikkaana rautatieaseman tolpalle. Junat kun saapuvat Tampereelle tasatunnein ja silloin on tarjolla siistejä ja mukavia matkustavaisia kyydittäviksi. Paitsi että tällä kertaa tolpalle oli eksynyt matkalaukkuväen sekaan juuri sellainen tapaus, mitä ei mieluiten kyyditsisi.

Kyseessä oli ns. tulkittava asiakas. Eli niin tuhannen päissään oleva mieshenkilö, jonka kanssa tarvitaan juoppo-suomi-sanakirjaa.

Mies: "Shätsöltsä on thaas enprrrkkssll minnhhe Xxxshhhxxkadulle."
NR: "Jaa että Xxxxxxkadulle."
Mies: "Jusht nih."

Määränpään selvittyä mies jatkoi keskustelua ja hänellä oli selvästi minulle kovasti asiaa. Kun en ymmärtänyt, mies ryhdistyi ja artikulaationsa muuttui kuin ihmeen myötä selkeämmäksi, kun asia kerran oli niin tärkeä.

Mies: "Shiis te takshit olette niin jumalattoman kalliita. Ja vitthumaisiakin olette. Alotushmakshukin plaa plaa... ja kilometritaksha plaa... Huijareita... Kushipäitä...Ryöväätte rahat... Viette tuhkatkin peshäshtä..."

Aikani kuunneltuani minulla alkoi pikkuhiljaa keittää ja oli sanottava jotakin:

NR: "Anteeks nyt vaan, mutta meidän palveluja ei ole mikään pakko käyttää. Bussit kulkee ja herralla näkyy jalat toimivan."
Mies: "On mun pakko."
NR: "Ai kuinka niin?"
Mies: "Koshka mä olen juoppo."

torstaina, lokakuuta 09, 2008

Kauppa se on, joka kann.. tukkii liikenteen

Sain kyytiini Väylät ja liikenne -seminaariin osallistuneita henkilöitä. Kun kerran paikalla oli oikein asiantuntijoita, päätin kysyä heidän mielipidettään yhdessä asiassa, jossa minusta ollaan menossa kunnolla metsään Tampereen liikennesuunnittelussa.

NR: Mitenkäs tuo Paasikiven-Kekkosentie? Olettekos perehtyneet siihen? Että mitenkä ne ruuhkat ratkaistaan?
Asiakkaat: Kapea väylä ja paikka. Hankalaa on. Tunneli.
NR: Joo, kaikki vouhkaa siitä tunnelista, mutta eihän se mitään läpimenoa ratkaise yksinään, jos siinä on edelleen useita liikennevaloliittymiä. Liikenne pysähtelee yhtenään, ja ainut joka hyötyy tunnelista on YIT rakentaessaan rantamaisemaan kovan rahan pytinkejä. Ja kukas sen tunnelin maksaa?
Asiakkaat: No sen nyt tietää, kuka sen maksaa... Vaan vaikea tuota on valoittakaan tehdä.
NR: Menkääpäs ekskursiolle Maltalle. Euroopan suurin autotiheys per henkilö, eikä juurikaan liikennevaloja. Melkein kaikki liittymät on toteutettu rampeilla ja kiihdytyskaistoilla. Homma toimii kuin junan vessa!
Asiakkaat: Tuota... Oishan Maltalla kiva käydä, mutta ei taida nuo liikennejärjestelyt oikein sopia meidän intresseihin...
NR: ????
Asiakkaat: No kun me myydään liikennevaloja...

tiistaina, lokakuuta 07, 2008

Taksi vai ei?

Päivän "taksiuutinen".

Joka ainut yö kaupungilla liikkuu ihmisiä, jotka ovat niin pää jäässä, etteivät tiedä mikä on taksi ja mikä on siviiliauto. Ystävät puhuvat, miten saavat pitää auton ovet lukossa, jos hakevat pikkujouluista miehensä/vaimonsa, kun humalaiset luulevat taksiksi ja yrittävät tunkea sisään. Taksina saan pitää pahimpaan ruuhka-aikaan ovet lukossa, kun ihmiset pyrkivät kyytiin liikennevaloissa ja säikäyttelevät siten asiakkaitani. Kerran yksi nainen jopa pillahti itkuun, kun auton ovi avattiin ja joku yritti ängetä autoon. Taksitolpalla teinit availevat jo varatun taksin ovea ja huutelevat asiakkaalleni: "Minne oot menossa!?" Eräs ystävättäreni istui kerran "taksin" kyydissä, kun äkillisen selvän hetken tultua huomasi, ettei autossa ollutkaan taksamittareita ja otti jalat alleen. Onneksi pääsi karkuun.

Että voisko pikkasen rajoittaa sitä kännäämistä? Ihan sen verran, että löytyis joku alkeellinen järki ja käytöstavat tähän touhuun. Katsotaan, onko siellä auton katolla yleensäkin se banaani eikä temmota vieraiden autojen ovia auki, vaan mennään sinne tolpalle odottamaan vuoroa - tai saamaan turpaansa, jos kerta ollaan niin perseet. Sekin voi olla joskus ihan hyvä opetus.

maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Niin taksikuski vastaa...

Olen lopen kyllästynyt yhteen asiaan työssäni. Siihen, että osa ihmisistä suhtautuu taksikuskeihin niin helvetin alentuvasti, kuin joihinkin idiootteihin. Kyllä täällä niitäkin ihan tasan tarkkaan on - tiedän itsekin muutaman - mutta jos aina kyytiin noustessa se on oletus, niin saattaapi tulla ongelmia.

Eilen vitutti jo valmiiksi tolpalla, kun oli liian pitkä odotus ja sitten viereen - siis ihan autoni viereen - tuli 3-kymppinen pariskunta imuttamaan ja lääppimään toisiaan. Ja sitä kesti. Ja kesti. Ja...

Lopulta mimmi malttoi nousta kyytiin ja antoi Hallilan osoitteen. Ei siinä mitään. Hallilaan on pari tai kolmekin eri reittiä, mutta yksi on öisin selkeästi nopein ja lyhin. Olin noin puolen kilsan päässä risteyksestä, jossa pitää tehdä päätös kahden reitin välillä, kun takaa kuului: "Nopein reitti Hallilaan MENEE sitten Jokipohjantien kautta." Tuo tuli TODELLA ylimielisellä äänellä ja siitä hohkasi, että tätsä piti minua aivan debiilinä. Käännyin katsomaan naista todella hitaasti ja sanoin kylmimmällä mahdollisessa äänelläni: "Tiedän..." Koko loppumatkalla emme puhuneet mitään.

Perillä nainen pyysi kuitin, vaikka maksoi käteisellä. Tuohon aikaan yöstä KUKAAN ei pyydä käteismaksusta kuittia, ellei aio rutista kuljettajan toimista johonkin. Tiedä sitten, mitä aikoo rutista ja minne. Minä sanoin yhden ainoan sanan normaalien tervehdysten lisäksi.

Pointti tässä on siinä, että toki saa sanoa reittiehdotuksia ja pitääkin, mutta asiat voi sanoa niin miljoonalla tavalla. "Hei, meethän sitten tuosta Jokipohjantien kautta." "Jokipohjantien kautta, kiitos!" , tms..

Kerran eräs vähemmän viehättävä nainen kysyi minulta, miks taksarit on aina niin vittumaisia. Niin taksari vastaa, kuin sinne huutaa...

torstaina, elokuuta 14, 2008

Nuoria ja vanhoja

Kerronpa vaihteeksi kollegoiden sattumuksia, kun itsellä on niin tylsää.

Minua nuorempi , mutta taksihommissa kokeneempi mieskollega kypsyi eräänä päivänä kysymykseen: "Kauanko oot ajanut taksia?" Itse saatan vastata tuohon piruuttani: "2 tuntia... Ai sä tarkotit kaiken kaikkiaan..."

No, kollega kysymykseen kypsänä päätti kertoa kaikille, että on ihan ekaa päivää ajossa. Tietysti yks mummo siinä heti kyselemään, että kauankos sitä on taksia ajeltu. Kaveri kertoi tomeralla äänellä olevansa ihan ekaa päivää taksihommissa. "No ilmankos. Näyttikin vähän siltä, ettet kyllä tiedä yhtään minne olet menossa. Tässä sinulle vähän kahvirahaa. Kyllä se siitä vielä lähtee sujumaan!"

sunnuntaina, elokuuta 10, 2008

Kesän pahin yö

Päivä alkoi parkkisakolla. Paikassa, jossa olen pitänyt autoa useita kertoja, ketään tai mitään häiritsemättä. En antanut asian häiritä, sillä edessä piti olla tuottoisa työyö Suomi-ilmiön vuoksi.

Paitsi ettei ollut. Illan ensimmäiset kuusi tuntia olivat tolpalla hengailua ja tupakin polttelua. Konsertissa hilluvat ihmiset eivät meitä alkuillasta työllistäneet, eikä muita juuri ollut liikkeellä. Tunnin odottelun jälkeen sain lopulta kyydin, jossa tilaus ilmeni virheelliseksi. Vaihdoin tolppaa ja jo 40 minuutin odottelun jälkeen sain seuraavan pokan.

Tämä pariskunta oli kiskonut kellonaikaan nähden huomattavan määrän alkoholituotteita. Mies tuli istumaan taakseni ja puhisi pahaenteisesti. Rouvansa oli hieman selvempi ja kysyin häneltä hiljaksiin muun keskustelun lomassa, että oliko herran suhteen ylivuotovaaraa. Vaistosin nimittäin, että mies voisi hermostua kysymyksestä, mutta puhina niskassani hermostutti sen verran, että kysymys oli minusta viisainta esittää.

Kyselyni onnistui hienosti, koska mies ei kuullut sitä, mutta nainen päätti muuttaa tilanteen: "Hei Simo! Kuski haluu tietää, meinaaksää oksentaa!" "Mitä vittua!? Mikä vittu tää kuski luulee olevansa?! Mikä sää luulet mun olevan?! Joku ääliö joka oksentelee ja sammuu autoon! Mikä vitun kaikkitietävä kuski?!"

Olin jo pistämässä pariskunnan pihalle tämän hienoisen vihamielisyyden vuoksi, mutta rouva sai miehen rauhoittumaan, jonka jälkeen mies sammui autoon. Miehen tajuttomuustilan turvin pääsin pitämään pienen esitelmän aiheesta: "Miten vastata kuljettajan huomaamattomiin pikku kysymyksiin huomaamattomasti".

Tuossa vaiheessa otsassani oli sukupuolielin hyvällä alulla, mutta ryhdistäytyä täytyi, sillä Ratinan konsertti oli loppunut ja työpäivä kunnolla alkanut. Kaarsin Keskustorille, missä oli taas vaihteeksi epäselvää, kuka menee mihinkin autoon ja missä järjestyksessä. Autoani lähestyi nuori mies hampurilaisen kanssa. Löin ovet lukkoon ja huusin avoimesta ikkunasta: "Haukkaa ensin hampurilainen pois, tässä autossa ei syödä." "Vittu, mä heitän tän hampurilaisen sun autoos..." Niinpä päätin kuitata datalta tarjouksen ja jätin päivänsäteen tolpalle. Samanlainen aggressiivinen käytös tuntui jatkuvan läpi yön, mm. yhden kollegan kimppuun käytiin, joka ei nostanut yhtään mielialaa.

Palailin yksin laitakaupungilta kohti keskustaa, kun sain eteeni jotain, joka oli viimeinen pisara. Uskovaisauto. Siis sellainen, jossa on se kala persiissä ja kaiken kruunaa takalasin teksti: "Herran siunausta päivääsi" tms... Nämä ajavat lähes aina alinopeutta, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Kulkuneuvo liikkui 30 km/h, eikä minulla ollut mahdollisuutta ohittaa. Lähdimme siirtymään peräkkäin nelikaistaiselle tielle, jossa kääntyville on oma jatkuva kaistansa, eikä siinä ole tarvetta hiljentää. No tietysti tämä veti liinat kiinni. Kun tämä siunattu päivä pääsi liikkeelle ja minä mahduin ohi, painoin lyhyesti torvea, ohitin auton suhteellisen provosoivasti ja kiilasin sen eteen. Jonka jälkeen perässäni vilkkui sinisiä ja punaisia valoja...

Sain kuulla perusteellisen saarnan, miten tuo nyt ei ollut lainkaan ammattiautoilijan käytöstä ja todella asiatonta ja jne... Tietoni tarkistettiin ja sain jatkaa matkaa ilman sakkoja. Ensi kerralla kuulemma iso lappu heilahtaa.

Mitä tästä opimme? Kun hermostut tumppuun liikenteessä, katso ensin taustapeiliin. Loppuyön ajoin turtana ja puhumattomana.

maanantaina, kesäkuuta 23, 2008

Tuli vaan mieleen...

Kun Tuomiokirkon seinässä lukee: "Pysäköinti sallittu vain tontin omistajan tai haltijan luvalla", niin mikä/kuka on tässä tapauksessa tämä haltia - eikun haltija?

Juu, olen valvonut turhan monta yötä putkeen. Huomasin töistä tullessa erään liiketilan ovessa lapun: "Soita kelloa!" Onneksi siellä ei tainnut olla näin aikaisin aamusta ketään...

sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008

Kimppakyydeistä

Minä vihaan kimppakyytejä. Siis niitä, kun tolpalla toisilleen vieraat ihmiset sopivat jakavansa taksin. En siksi, miksi osa asiakkaista väittää taksarien vihaavan kimppakyytejä, eli rahan menetyksen vuoksi. Ehei. Syyt ovat ihan muita ja niitä on monta!

1. Kun ne kyydit sovittaisiinkin siinä tolpalla valmiiksi, vaan ei! Neuvottelu aloitetaan auton sisäpuolella, eikä ihmisillä ole hajuakaan kuka pitäisi kyyditä ensiksi kotiin ja kuka nyt asui itse asiassa missäkin. Joskus selviää, että "samalla suunnalla" asuvien määränpäät ovatkin aivan eri puolilla kaupunkia...

2. Edelliseen liittyen. Maksun jakaminen. Kun siitäkään ei olla sovittu mitään etukäteen... Jotkut pääsevät asiasta sopuun hyvin helposti, jos toinen/kumpikin osapuoli on höveli. Jotkut eivät.

3. Taas edelliseen liittyen. Tappelut autossa. Autossani on tasan kaksi kertaa tapeltu. Kummallakin kerralla kyseessä oli huonosti sovittu kimppakyyti toisilleen tuiki tuntemattomien ihmisten kesken.

4. Ensiksi poisjäävien vedättäminen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun viimeksi poisjäänyt henkilö on kerännyt aiemmissa osoitteissa ulostautuneilta rutkasti enemmän rahaa, kuin mitä koko kyyti on tullut maksamaan. Nämä henkilöt tiedustelevat taatusti kimppakyytejä taksijonossa jatkossakin... Eivätkö muuten taatusti jaa tippiä, vaan nauravat koko matkan taksin ovelta vällyjen väliin.

5. Suurempi mahdollisuus saada kyytiin illan pahin känniääliö. Miksi hitossa ihmiset sopivat kimppakyytejä aivan karseiden urpojen kanssa? Minulla olisi n. 50 prosentin mahdollisuus saada ääliö kyytiini, jos se menisi omalla taksillaan, mutta kimppakyydin osuessa kohdalle kyydissäni ovat sekä se fiksun oloinen, että se känniääliö - joka on taatusti se, joka matkustaa pidemmälle.

Tässä on vielä se, että yksin pärjäisin hienosti tuon ääliönkin kanssa, mutta kimppakyydin osuessa kohdalle sen jurpon pitää aloittaa vielä joku helvetin esitys laskuhumalassaan. Varsinkin, jos ääliön kyytiseuraksi osuu nainen, niin vaikutus on vähän sama kuin vuorokauden valvoneelle 4-vuotiaalle antaisi rutkan annoksen kofeiinia ja supervälkkyvää anime-viihdettä.

Tänään jouduin viimeksi mainittuun tilanteeseen. Tosin fiksumpi (tai luulin niin), eli hiljaisempi, eli nainen, oli menossa pidemmälle. Odotin tosissani, että mies saataisiin autosta pihalle, jotta voisin hienovaraisesti valaista naiselle taksiseuran valitsemisen saloja loppumatkan aikana. En muuten päässyt valaisemaan...

Jouduin avuttomana todistamaan oman sukupuoleni tolkuttoman typerää kännikäytöstä miehen houkutellessa naisen asunnolleen kertomalla, että: "Siälä on kaliaa". Toki tuo lause voi houkuttaa aamuyön yksinäisinä ja janoisina tunteina, mutta kun tarjous jatkui lauseella: "Et sitte vittuile mulle, muista se perkele..!"

Ah, tuota juhannuksen taikaa ja kesäyön romantiikkaa!

torstaina, kesäkuuta 19, 2008

Hämäri-häläri

On se vaan uskottava, että sitä töissä ollessaan vaistoaa ihmisistä yhtä sun toista. Vähän niinkuin Hämähäkkimies.

Tiettyjen kyytien kohdalla sitä palauttaa mieleensä käytettävissä olevan "kättä pidemmän" sijainnin ja miettii valmiiksi pari toimintamallia. Joskus harvoin tulee kieltäydyttyä kyydistä ennenkuin asiakas on edes noussut kyytiin. Useimmiten sitä kuitenkin juttelee tyynesti niitä näitä. Niin myös tänään.

Kyytini nousi siisti kaveri, joka vaikutti oikein miellyttävältä päällisin puolin. Jutteli rauhallisesti pehmeällä äänellä ja vaikutti muutenkin ihan normilta. Mutta silti minulla soi Hämäri-hälärit päässä.

Mies jutteli mukavia. Kehui vaimonsa ja lapsensa maasta taivaaseen, ylisti perhe-elämäänsä ja kehui taas vaimoaan. Määränpään lähestyessä pyysi jättämään pienen matkan päähän asuintalostaan, etteivät naapurit häiriintyisi "ja luulisi raggariksi".

Nainen ratissa: "No et sinä mielestäni miltään raggarilta vaikuta, päinvastoin."
Mies: "No sehän on kiva kuulla. Täähän alkaa vaikuttaa sen verran hyvältä, että mitä jos vedetään tuohon parkkiin ja tehdään temput?"
Nainen ratissa: *sekunnin tyrmistys* "Mitä jos ajetaan 500 metriä eteenpäin ja jätän sut tuohon kotiosoitteeseen?"
Mies: "Joo, no tehdään niin. Mä meen kotiin kertomaan, että olisin harrastanut seksiä taksinkuljettajan kanssa, mutta en pystynyt..."

keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008

Tolppa pois ja maailma pelastuu!

Tämän päivän Aamulehdessä oli taas joku älyn jättiläinen sutaissut takseja arvostelevan tekstiviestimielipiteen: "Miksi Pirkkalan lentoaseman kakkosterminaalin edessä on taksitolppa? Puoli tuntia taksia odoteltuani soitin taksikeskukseen, jossa kerrottiin, että 'taksit yleensä odottavat ykkösterminaalissa.' Tolppa pois, tai ne vähät Ryanairin lennot muistiin, sillä asiakkaita riittää."

Just. Taustatiedoksi ei-tamperelaisille. Kakkosterminaali on vanha Tre-Pirkkala -kentän terminaali, joka taisi olla välissä jo jokin rahtitavaravarasto. Ryan Air halusi tämän varmasti edullisen tilan käyttöönsä, ja nyt ihmiset saavat näillä lennoilla nauttia terminaalin hyvin itäblokkimaisesta tunnelmasta.

Mutta asiaan, eli tuohon kirjoitukseen. Tolppa pois kakkosterminaalilta, wtf? Otetaan saman tien taksitolppa pois Keskustorilta ja taksikuskeille meedion kyvyt tiedostaa milloin missäkin kulmalla asiakas kaipaa kyytiä! Kakkosterminaalilla on tolppa, koska taksit odottavat siellä pitkiäkin aikoja harvoilta Ryan Airin lennoilta saapuvia asiakkaita. Mikäli terminaalilla ei olisi tolppaa, asiakkaat joutuisivat AINA tilaamaan auton sinne. Luultavasti tämä asiakas on tullut viimeisten joukossa koneesta ja taksit ovat loppuneet tolpalta. Luultavasti ykkösterminaaliin on ollut saapumassa Finnair/SAS ja siksi autot ovat kentälle saapuessaan menneet sinne. Ehkä viimeinen kakkosterminaalista lähtenyt kollega ei ole tiedottanut, että tolpalle jäi asiakas. Ehkä ykkösterminaalissa on samaan aikaan purkanut kone. Ehkä ja ehkä...

Se, että jossakin on taksitolppa, ei tarkoita sitä, että siihen tipahtaisi auto taivaasta tai jostakin. Jos autoa ei siedettävässä ajassa kuulu, kannattaa soittaa keskukseen. Tai ottaa telepaattinen yhteys siihen meediotaksariin...

Ps. Paras juhannusprotesti bensan hintoja vastaan on jättää mökkireissu väliin ja jäädä jussiksi kotiin - ja lähteä taksilla baariin! :-)

lauantaina, kesäkuuta 14, 2008

Kesällä kuultua, osa 1

- Ei miehiin kannata panostaa. Uusia tulee kuin raitiovaunuja. Ja jos odotat tarpeeksi kauan, tarjolla ois se sama vanha kyyti. Ja kun vähiten odotat, sellanen on törmännyt sun perään.

* * *

Nainen:
"Mä taidan tilata nyt kesällä viikon matkan jonnekin - vaikka Egyptiin!"
Mies: "Tulisit ennemmin meidän mökille viikoksi..."
Nainen: "Teidän mökille, hah! Miten sä voit verrata sitä Egyptiin!"
Mies: "Mitä siellä Egyptissä muka on, mitä ei oo meidän mökillä!?"
Nainen: "Hei haloo, esimerkiks pyramideja!
Mies: "No löytyy meiltä pari muumioo..."

* * *

(Joukko riehakkaita 3-kymppisiä miehiä)

Mies 1: "Hei jätkät, kuljettaja, pysäyttäkää! Miks tää ikkuna ei aukee?! Pysäytä, mä avaan sit oven!"
Nainen ratissa: "Mitä ihmettä sä teet?! Mä en todellakaan pysäytä keskelle risteystä!"
Miehen kaverit: "Nii Mäkinen, mitä vittua sä duunaat?!"
Mies 1: "Kun tuolla on... nainen.."
Miehen kaverit: "....."
Mies 2: "Hei Mäkinen, ihan oikeesti... Jos oot kuukauden ilman p*llua, niin runkkaisit edes joskus."

lauantaina, toukokuuta 03, 2008

Perkeleen ula

Tampereen aluetaksissa on käytössä ula-radio tiedotuskanavana. Välillä myös huutelu-/pelleily-/turhanlöpinäkanavana. Aparaatti on hyvä, kun pitää tiedottaa jotakin nopeasti suurimmalle osalle kollegoita tai keskukselle niin, että kollegoidenkin saattaa olla hyvä asia kuulla. Täysin turhia huutoja ulalla ovat: "Keskus, oliko tähän osoitteeseen joku rappu, kun täällon 10 taloa?!" "Juu, kyllä se oli Bertta-rappu. Keskuksen B-kirjainsormi oli vain niin ylirasittunut, ettei se jaksanut sitä tilaukseen kirjoittaa..." Tai: "Keskus, täällä Räkälä-Baarissa ei näy ketään." "No vittuako siellä vahtaat, lähe meneen!" (Kursiivit toim. omia pään sisäisiä vastauksia. Keskuksemme on toki maailman ammattitaitoisin ja korrektein kaikissa tilanteissa.)

Koska olen (keskuksen tapaan) perin korrekti, minulla ei ole tapana huudella ulaan asiattomuuksia. Paitsi että eilen olisin huutannut, jos en olisi sukujuuriltani perihämäläinen, jolla kaikki hyvät sutkautukset tulevat kaksi sekuntia liian myöhään mieleen.

Viime yönä eräs hmmm... mielenkiintoinen ula-persoona halusi ties monettako kertaa tiedottaa keskukselle, että kyytitarjous ravintolan eteen oli pommi:

Kollega & ula-persoona: "Keeeskus, auto xxx! Täällä Helvetin portilla ei ole ketään."
Nainen ratissa (jota ei koskaan huudettu): "Ei se mitään. Astu sisään vaan."

sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Kun uni painaa

Joskus ei tunnu hyvältä blogata jutuista, jotka ovat juuri tapahtuneet. Tuntuu, että tulee raottaneeksi liikaa asiakkaiden asioita. Ajan myötä tapahtumat haalistuvat ja niistä tulee jotenkin enemmän anonyymejä. Kuten seuraavasta...

Autoon nukahtava asiakas on joskus helpotus ja joskus rasite. Helpotus se on silloin, kun rasittava moottoriturpa sammuu ja sen saa vielä hereille. Rasite silloin, kun herääminen on epävarmaa.

Viime kesänä kyytiini nousi kaksi ihan mukavaa miestä. Toinen jäi kyydistä ihan Tampereen alueelle, mutta toisen matka jatkui muutaman kymmenen kilometrin päähän. Yksin kyytiin jäänyt mies sanoi tarkan osoitteen ja sammui se jälkeen pelkääjän paikalle. Miehen tila vaikutti sen verran katatoniselta, että olin hieman huolestunut, miten saan kaiffarin perillä hereille.

Kesken matkan puhelin miehen sylissä alkoi soida. Ja soida. Ja edelleen soi. Lopulta otin puhelimen ja vastasin siihen: "Joko se on nukahtanut taksiin?" vastasi naisen ääni. Kerroin tilanteen olevan kuvaillun kaltainen. "Älä yhtään huoli, mä olen täällä vastassa", lohdutti vaimo.

Osoite oli helppo löytää. Nainen löi rahat käteeni ja sen jälkeen alkoi miehen herättely. Avokämmentä oikein reippaasti puolelta toiselle. Turistiin siinä niitä näitä - mitä nyt naiset jutustelevat aamuisessa kesäyössä - ja samalla kämmen lätisi pitkin poskia. Lopulta alkoi elämää löytyä ja mies könysi hyvin vaitonaisena sisätiloihin.

Tuskin olin ensimmäinen tilanteen kokenut taksari sillä pihalla. Esimerkillistä toimintaa kotijoukoilta.

perjantaina, huhtikuuta 18, 2008

Melankoliaa

Yön viimeinen asiakas lentokentälle oli hiljainen. Onneksi. Palatessa taivas punersi hetken hillittömässä leimussa. Valoa ei kuitenkaan riittänyt vielä maahan asti. Tampere näytti Sarankulman sillalta mustalta kuin Rautapiha. Vaihdoin cd:n toiseen ja päätin, että lähetän sen työhakemuksen.

Ikävä. Jotain. Jotakuta. Ja kaikkea.

Mä en usko rakkauteen
ja mä en tahdo kuulla,
että sinä uskot niin
ja mä en tahdo luulla,
että tämä kestäisi...
no viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.

Yhtälailla säälittävä
olen niin kuin muutkin.
Yksinäinen jos et tuu
Ja jos sä sitten tuutkin...

...Enkä usko sinuunkaan
kuin viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.

Tilaa jo se taksi.

Zen Café - Taksi

maanantaina, huhtikuuta 07, 2008

Kevät

Kevättä rinnassa on niin kuskeilla kuin asiakkailla. Viime lauantaina kolme eri miesasiakasta/-porukkaa "valittivat", miten naiset ovat kovin hyökkäävällä päällä näin valon ja lämmön lisääntyessä. Eipä tuohon oikein voi muuta vastata kuin naureskella.

Ihmiset ovat selkeästi paremmalla tuulella nyt kuin pari kuukautta sitten. Töissä on ollut todella mukava olla, kun hyväntuulisuus ja valo loistaa (useimmista) ihmisistä. Itseäkin on naurattaneet ihan absurdit jutut, joille ei olisi edes hymyillyt tammikuun pimeydessä.

Olen joskus aiemmin kirjoittanut Pispalan kirkon mainoksista ja muistaakseni myös Tampereen bussien "Moro nääs"-teksteistä, jotka jaksavat aina hymyilyttää. Viime viikolla jaksoi naurattaa jopa Messukylän grillin "Ruoka on pop"-mainos, joka kuulostaa näin arkisen iltapäivän hämyssä todella tyhmältä.

Juuri sillä hetkellä, kun näin tuon mainoksen ensimmäistä kertaa ja olin valmiiksi hihityshysteerisellä päällä, minulla oli asiakas kyydissä. Sellainen oikein lutunen, parikymppinen poju, jolla oli pitkät luonnonkiharat hiukset ja täysin säpäleiksi revityt farkut. Emme keskustelleet mitään matkan aikana ja radion kuuluvuus oli loistava:

"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Rakastuvat pitkätukkahulttioihin,
petollisiin kulkureihin.
Ja pilvilinnan rakentajiin,
unelmoiviin työnvieroksujiin"


Nuoren miehen huulilla alkoi karehtia hymy ja minä purin huultani ja nauroin sisäänpäin.

"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Renttuihin!
Ne rakastuvat renttuihin!
Rakastuvat! Naiset
Rakastuvat renttuihin aina vaan!
Naiset rakastuvat renttuihin!
Aina! Aina! Aina!"


- "Ja 2.60 takaisin näin, ole hyvä *ja painu nyt jo ulos siitä, että voin päästää tämän huutonaurun pihalle!*"
- "Kiitos hei! *REPS!*"

torstaina, maaliskuuta 20, 2008

Kansainvälistä meteorologiaa

Te kaikki tiedätte, millainen viiden kuukauden marraskuu tämä talvi on ollut. Nyt alkaa jo aurinko pilkahdella ja käpyrauhaset heräillä, mutta vielä pari kuukautta sitten tilanne oli toinen.

Säätila vitutti kaikkia kuin pientä oravaa (sitäkin vitutti ihan takuulla!) ja taksikuskit - minä mukaan lukien - olivat varmasti korviaan myöten täynnä jatkuvaa kitinää säästä ja miten on kummallinen talvi ja ei miesmuistiin ja miten maailmanloppu tulee just.

Juuri sellaisena päivänä kyytiini nousi amerikkalainen herrasmies, joka oli kelistä huolimatta kovin hyvällä tuulella - ja alkoi mokoma puhua säästä. Minua ei moinen aihe hirveästi sinä päivänä sytyttänyt, joten murahtelin vain "really?" ja "yeah"-kommentit oikeisiin kohtiin. Kunnes pääsimme herran kotimaan säähän...

Mister: "I'm from Boston and we have this saying: 'If you don't like the weather, just wait a minute.' 'Cause the weather changes so fast, you know."
Nainen ratissa: "Ok. We also have saying about the weather here in Tampere: 'If you don't like the weather, get used to it.'"
Mister: *nauraen* "Really?!"
Nainen ratissa: "No. Just made it up."

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

Positiivista vittuilua

Nousipa kyytiini kaksi nuortamiestä, joista toinen oli harvinaisen pahalla tuulella, eikä halunnut haaskata hyvää vitutusta.

Nuorimies: "Hei, kinaa oikeesti mun kanssa jostain! Vittu kun vituttaa! Vitunvitunvitunvittu! Vaikka naisista! Mä vihaan naisia!"
Nainen ratissa: "Mä olen ikävä kyllä tänään tosi hyvällä päällä, joten haukutaan ennemmin jotain, joka vituttaa kumpaakin. Miten olis tunaajat liikenteessä? Vaikka noi papparaiset, jotka ajaa 30 km/h alle nopeusrajoituksen ja ryhmittyvät 2 km ennen pihatietä kaistan vasempaan reunaan, kun ovat kääntymässä oikealle?"
Nuorimies: "Joo, loistavaa! Vittu mä vihaan niitä!"

Nuorimies pääsi purkamaan vitutustaan ja matka jatkui yksinpuhelulla, johon sisältyi erinnäinen määrä kirosanoja ja haukkumista, joka kulki liikenteessä toikkaroivista papparaisista naiskuskeihin (paitsi ei naistaksikuskeihin), siitä naisiin ja takaisin yleiseen ja taukoamattomaan kiroamiseen.

Nainen ratissa: "Kato perkele, oltas perillä. 18,80 euroa. Otatko tän vitun kuitin?
Nuorimies: "Työnnä se vittu vaikka hanuriis."
Nainen ratissa: "Kiitos, ja oikein vitun hyvää yötä."

lauantaina, maaliskuuta 15, 2008

Purkaus nro 107

Olen yrittänyt olla kirjoittamatta hirveän negatiivisia tunteita tänne, koska joku vetää niistä aina hernepellon nenäänsä. Vetäköön. On pakko vuodattaa ennenkuin lähden töihin...

Eilen sain kyytiini Vaativan Asiakkaan tyyppiesimerkin. Olin kyydinnyt häntä ennenkin ja verenpaineeni nousi heti kun tunnistin miehen. Matka ei ollut pitkä, varmaan 5 minuuttia, mutta sitäkin rasittavampi. Tuntui tunnilta.

Ensimmäiseksi asiakas vaati viilentämään auton lämpötilaa. Siis heti autoon tultuaan, kun ei edes vielä ollut aistinut sen sisälämpötilaa. Hetken päästä piti lämpöä laskea lisää - lähes hyytäväksi. Sitten päästiin lempi-inhokkiini - musiikin vaatimiseen. Juu, piti olla tietty kanava ja volyymia lisää. Kun takakaiuttimista ei kuulunut kunnolla, alkoi vaatia, että minun piti säätää niille lisää äänenvoimakkuutta. Valehtelin, etten tunne auton äänentoistolaitteita niin hyvin, että osaisin sen tehdä. Tästä hyvästä sain esitelmän, miten taksilupien joskus tulevaisuudessa vapautuessa tällaisetkin asiat korjaantuvat, kun päästään ihan oikeaan markkinatalouteen tälläkin alalla. Ei kuulemma ajamiani paskatakseja ole sitten enää ollenkaan liikenteessä, vaan oikeita laatupelejä loistavilla hifi-laitteistoilla. En todellakaan viitsinyt kertoa, mihin suuntaan asiat ovat menneet maissa, joissa luvat on vapautettu... Pisteenä iin päälle hyyppä ehti vielä vinkua, että pitää saada ikkuna auki, kun on edelleen kuuma. Huolimatta lumituiskusta.

Kaikki tämä viidessä minuutissa. Ja tyyppi meni vielä yhteen lempibaareistani. Arvatkaapa, painoinko naaman mieleen. Saatan joku ilta ihan "vahingossa" kompastua olutlasin kanssa juuri kohdalla...

lauantaina, helmikuuta 09, 2008

Viihteelle

Tää nainen lähtee nyt bileisiin, joka on minulle tosi harvinaista näin lauantaina. Kuvatkoon fiiliksiäni eilinen keskustelu n. ikäiseni naisasiakkaan kanssa.

Nainen: "Mennään X-baariin. Onkohan siellä jonoa."
NR: "Ei ainakaan äsken ollut. Tuskin nytkään."
Nainen: "Pakko lähtee viihteelle, vaikka oon painanut hulluna töitä tän viikon. Jotain sosiaalista elämään pitää välillä olla."
NR: "Tuttu tunne..."
Nainen: "Otin nyt taksin, vaikka on näin lyhyt matka. Kotiin taidan kyllä kävellä. Laitoin sitä varten jalkaan korkkarit, joista on valmiiks neljä senttiä jo kulunu pois... Kauheeta, missä kunnossa mun kynnet on!"
NR: "Ei tuolla mitään kynsiä kukaan kattele."
Nainen: "No ei kyllä. Kello kolme aamulla tsekataan naama ja perse."
NR: "Niin, että ne on kunnossa."
Nainen: "Eikun että ne on olemassa..."

perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Aamun naurut

Aamun viimeisinä väsyneinä tunteina ula ja rakas keskuksemme tarjosivat yön viihdyttävimmän hetken:

Taksi 337 huutelee: "Keskus, kolmekolmeseitsemän!"
Keskus vastaa: "Nollanollaseitsemän, keskus kuuntelee."
*hetken hiljaisuus*
Taksi 337 vastaa hieman vihaisella äänellä: "Eikun kolmekolmeseitsemän!"
Keskus *nolona*: "Anteeksi, siis kolmekolmeseitsemän... *naurua*"

torstaina, tammikuuta 31, 2008

Töitä Japanista

Pirkkalaan laskeutunut Osakan kone toi eilen töitä Tampereen alueen takseille.

Ihmettelin kentälle ajellessani, kun paikalla oli julmetun kokoinen lentokone, joka näytti Pirkkalan pikkukentällä melkoiselta mastodontilta. Lisäksi datalta näkyi, että pääkaupunkiseudun alueruudussa oli ainakin 7 meikäläistä hyörimässä. Kentän henkilökunnalta kuulin, mistä oli kyse. Suurin osa matkustajista oli kuljetettu bussilla Helsinkiin, mutta mm. lentokoneen henkilökunta oli ottanut pirssin alleen.

Olin siis kentällä ja jonon kärjessä odottelemassa yökoneiden aikatilauksia, kun auton ovi avattiin. Pääsin minäkin sitten hieman pidemmälle kyydille. En ihan Helsinkiin asti, mutta sinnepäin kuitenkin. Konetta huoltamassa ollut henkilö kipusi rättiväsyneenä kyytiini. Nukkuikin melkein koko matkan.

Pääsin nyt sitten ajamaan toivomassani haasteellisessa kelissä. Ennen Hämeenlinnaa lumi pöllysi ja rekkojen ohittaminen oli todellakin hieman haasteellista. Aura-autot olivat piirtäneet inhottavat urat tiehen, ja ohituskaistalla oli melkoisesti lumimössöä. Parhaimmillaan ajelin mittarisatasta, heikoimmillaan 85 km/h. Hämeenlinnan jälkeen oli kylvetty vielä suolaa tielle. Tämä teki ohituskaistan lumimössön vielä mielenkiintoisemmaksi ajaa. Köröttelin viimeiset 4 km motarilla suosiolla rekan perässä 70 km/h.

Takaisin palatessa poikkesin Linnatuulessa ja katselin lumisadetta. Jee, talvi! Keli jatkui Hämeenlinnaan asti erittäin huonona. Jossain Janakkalan liittymän paikkeilla näin sitten matkan ainoan sekopään. Ei pitäisi kollegoita haukkua, mutta nyt on pakko... Helsinkiläinen taksi, matkalla kohti Tamperetta. Vauhtia ainakin 120 km/h! Ei jumalauta! Vaikka olisi minkälainen auto ja maailman parhaat renkaat ja 150 vuotta ajokokemusta, niin ei tuossa kelissä kuuluu ajaa 20 km/h ylinopeutta (muuten kyllä! *virn*). Jos olisin ollut asiakkaana kyydissä, niin olisin kyllä huutanut suoraa huutoa - ihan pelosta ja raivosta. Ei ihme, että puhutaan pääkaupunkilaisten kyvyttömyydestä sopeuttaa ajotapaa ja keliä. Järjetöntä.

sunnuntaina, tammikuuta 27, 2008

Mikä maa, mikä valuutta?

Tipaton tammikuu alkaa selvästi olla ohi. Porukka oli tänä lauantaina harvinaisen pää jäässä.

Lyhin kyyti oli pituudeltaan 50 metriä, kun Keskustorilta kyytiin noussut nuori mies pyysi lupaa puristaa tissistä. Minäpä kehotin keijoa sen jälkeen suksimaan vittuun. Kehtasi vielä pyytää kuittia, vaikka ilmoitin, etteivät rahansa kelpaa minulle.

Olinpa myös lähteä hieman pidemmälle reissulle. Nuorehko, humalainen nainen nousi yökerhon edestä kyytiini ja kertoi osoitteen:

Nainen:
"Mennään Kirkkonummelle Plaaplaakadulle."
NR: "Kirkkonummelle? Ihan oikeasti?"
Nainen: "No joojoo! Mä en jaksa noita mun kavereita enää. Mennään nyt!"
NR: "Mitenkäs tuo matkalippupuoli?"
Nainen: *hypistelee vain kännykkäänsä*
NR: "Niin millä maksuvälineellä neiti ajatteli maksaa matkan?"
Nainen: "Pankkikortilla tietty!"
NR: "Niin tuota... Sen takia vain kysyn, kun kyseessä on tavallista pidempi matka. Kirkkonummen kyyti kun ei ole meille ihan jokapäiväinen juttu."
Nainen: "Miten ihmeessä Kirkkonummen kyyti on jotenkin outo juttu helsinkiläiselle taksille?"
*tyrmistynyt hiljaisuus*
NR: "Me ollaan kyllä nyt Tampereella..."
*toinen tyrmistynyt hiljaisuus*
Nainen: "Pysäytä, pysäytä heti! Mun täytyy mennä takaisin!"

lauantaina, tammikuuta 26, 2008

Agentti X

Asiakas: "Autossa on tallentava turvakamera... Missä se on? Ai toi mokkula tossa varmaan. Tota... Ootko sä nähnyt YouTubessa sen videon, jossa se hullu akka raivoaa taksikuskille?"

NR: "Siis se nainen, joka yrittää häipyä maksamatta ja taksikuski seisoo sen edessä ja estää sitä ja kuvaa samalla koko jutun?" (En laita linkkiä, kaivakaa itse.)

Asiakas: "Just se. Ihan hullu ämmä. Kaikkee tekin saatte kestää. Sitä mä vaan, että onko teillä tossa takissa joku kamera, kun se oli kuvannut sen?"

perjantaina, tammikuuta 25, 2008

Haasteellinen keli

Joskus menneessä elämässäni jouduin hetken kestämään työorganisaatiota, jossa asioista ei puhuttu oikeilla nimillä. Mm. ongelmatilanteita, joista ei ollut mitään mahdollisuutta selvitä kunnialla, nimitettiin "haasteellisiksi".

Sattuipa kerran herra isoherra ajamaan pääkallopaikalta matalaan toimipisteeseemme kovassa lumimyräkässä. Ilmoitti perille päästyään kelin olevan pirun paskamainen. Minä siihen, että minusta se on pikemminkin haasteellinen... Todennäköisesti sain tuosta lausunnosta taas yhden viivan lisää meriittilistaani.

Eilen kelin piti olla perin haasteellinen. Tulihan sitä lunta vaakasuoraan, mutta mitään suurempaa hämminkiä ei näyttänyt syntyvän. Lähdin töihin pari tuntia normaalia aikaisemmin, kun ajattelin iltapäivän ruuhkan olevan aikamoinen - niin liikenteessä kuin taksitilauksissakin. Yllätykseni oli melkoinen. Tiet olivat hyvässä kunnossa, tilauksia ei ollut datalla lähellekään ruuhkaksi asti ja liikenne kulki klo 16-18 huomattavasti normaalia iltapäivää sutjakammin.

Minulla on yksi ainut selitys tarjota tähän. Suuri osa sellaisista autoilijoista, joiden ei ollut ihan pakko lähteä liikenteeseen, jäivät kotiin tai käyttivät joukkoliikennettä - hirmuisen lumimyrskyn pelossa. Jos tällaisella keinolla saadaan liikenne toimimaan, niin lisää myrskyvaroituksia, kiitos! Mieluusti vielä perjantai-iltapäiville. Saa tulla oikeakin lumimyräkkä! Minä kun satun pitämään haasteista - ja myrskyistä.

tiistaina, tammikuuta 22, 2008

Bändimeemi



Vaihteeksi jotain ihan muuta, eli benrobelta vohkittu bändimeemi.

Tee oma bändimeemisi näin:
1. en.wikipedia.org/wiki/Special:Random
- ensimmäinen artikkeli tällä sivulla on bändisi nimi
2. quotationspage.com/random.php3
- viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa ovat albumisi nimi
3. flickr.com/explore/interesting/7days/
- tämän sivun kolmas kuva on albumisi kansi


En ihan päässyt kärryille bändini tyylistä, mutta jotain hyvin skandinaavista ja ulkomuodoltaan vaatimatonta tuo on. Synkkää ja melankolista. Ovat hyvin rehellisiä itselleen.

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

Repohan se

Sain kyytiini iloisen, mutta väsyneen eestiläismiehen, joka oli palaamassa lahden takaa kotiinsa. Hieman huonosti mies suomea puhui, mutta ymmärsin vaivatta ainakin puolet. Jotakin maansiirtokoneisiin liittyvää mies teki työkseen ja hyvin oli tänne kotiutunut.

"Kotikotikoti!", mies hoki iloissaan ja jatkoi jotakin käsittämätönsä eestinkielellä. Käsittämätöntä, mutta hyväntuulista. Vaihdoimme ajatuksia minkä taisimme ja naurahtelin välillä miehen jutuille ja välillä pelkästään sille, miten hauskalta kielensä kuulosti.

Olimme naapurikunnassa ja jo melkein perillä, kun auton editse vilahti otus valkoisen hännänpään kera. "Kettu!", pääsi suustani, ja samalla hetkellä kyytiläiseni huudahti: "Repane!" Repesin.

sunnuntaina, tammikuuta 13, 2008

Jäätävää tunnelmaa

Kuukausien ajan olen välttynyt tilanteelta, jossa pinna kiristyy niin minulta kuin asiakkaaltakin. Nämä tilanteet syntyvät yleensä täysin yllättäen jostakin käsittämättömästä väärinymmärryksestä, kuten tälläkin kertaa.

4-kymppinen, juhlatuulella oleva pariskunta nousi erään tanssipaikan luota kyytiini. Nainen kysyi ensimmäiseksi: "Paljonko maksaa lisää, jos me haetaan ruokaa tosta grilliltä?" Vastasin totuudenmukaisesti, että se maksaa normaalin odotustaksan mukaisen taksan. Taksissa tuli useammaksi sekunniksi totaalisen hiljaista ja ilmapiiri muuttui jääkylmäksi. Vahinko oli tapahtunut, enkä todellakaan tiedä miksi. Ilmeisesti minun olisi pitänyt heittää jotain vitsiä, eikä olla asiallinen. Mies aloitti liikkeelle lähdettyämme puheen, miten taksimatkat ovat menneet monesti niin mukavasti, kun on ollut mukava kuski. Ymmärsin, etten ollut sellainen. Yritin keventää tunnelmaa jutustelulla, mutta oli liian myöhäistä...

Pysähdyimme grillille ja pariskunta poistui hakemaan ruokaa. Päätin tuossa vaiheessa, että jos yrittävät autoon pakkaamattomien ruokien kera, lähden menemään, enkä taakseni katso. Ilmapiiri oli sen verran kireä, etteivät taatusti suostuisi olemaan syömättä autossa. Pariskunta palasi, ja ruuat olivat nätisti kassissa. Siis matkaan.

Vaan eivätpä pakkaukset pariskuntaa estäneet. "Annas mulle se makkara sieltä kassista!" Tiesin, että pyyntöni menisivät kuuroille korville, mutta sanoin silti: "Jos malttaisitte niiden ruokien kanssa kotiin asti." Ei vastausta. Ainoastaan papereiden rapinaa ja maiskutusta. Mikäli halusin ilman suurempaa tappelua maksun kyydistä, ainut vaihtoehto oli antaa näiden ylimielisten idioottien syödä ruokansa ja toivoa sinappien pysyvän suupielissä.

Ajoin melkoista ylinopeutta kohti määränpäätä. Halusin näistä tyypeistä mahdollisimman pian eroon. Pihassa minulle heitettiin setelit kuin koiralle. Annoin vaihtorahat ja sitten annoin tulla:

NR: "Antaa olla sitten muuten viimeinen kerta kun syötte taksissa! Ei todellakaan ole sallittua!"
Nainen: "Eihän me edes sutattu..."
Mies: "Sinä se oot kyllä outo taksikuski! Oot kyllä ihan väärällä alalla!"
NR: "Kuule, en todellakaan ole! Niin metsä kuule vastaa, kun sinne huutaa!"
Mies: "MINÄ olen ollut tällä alalla 10 vuotta, että MINÄ kyllä tiedän..."
NR: "No eipä ainakaan uskois!"
Mies: "Opettelisit muuten ajamaan! Nyknyknyk!"

Tässä vaiheessa poistuin paikalta ja tein jotain, mitä teen äärimmäisen harvoin. Polttelin autossa savukkeen ajaessani takaisin kaupunkiin.

torstaina, tammikuuta 03, 2008

Se toisenlainen pommi

Uutena vuotena ainakin yksi tamperelainen taksi saa yleensä vaurioita raketeista. Niin nytkin.

Joku järjen jättiläinen päätti pelotella taksia yrittämällä ampua raketin sen editse. Meni sitten arvio vähän pieleen. Raketti osui ensin etumaskiin, jossa räjähti käyttäen konetilaa äänikoppana. Olisi kuulemma saattanut heikommalta tulla löysät housuun siitä pamauksesta. Maski meni tietysti paskaksi. Siitä raketti kimposi vielä tuulilasiin ja konepeltiin aiheuttaen vaurioita. Raketin ampuja - aikuinen mies - loikki parimetrisen aidan yli karkuun, huutaen naapureille: "Vittu, ette kerro nimee!"

Toki nimi selvisi. Laskuksi tuli n. 2500 euroa. Että hyvää uutta vuotta vaan.