Rypytön marraskuu

Kun aloitin tämän blogin, tuolla kuvauksessa taisi lukea "Taksikuskiksi ryhtynyt kolmikymppinen nainen tilittää..." No, aika kuluu, ja olen ottanut iän näkyviltä aikoja sitten.

Iästä tulee kuitenkin usein puhetta, varsinkin miesasiakkaiden kesken - tavalla tai toisella. Kesän valossa minut käsitetään suht ikäisekseni, mutta syksyn ja pimeän tullen on ihan kivaa, kun luulevat minua reippaasti nuoremmaksi. "Tuon ikäinen tiedä, mikä Dingo oli." "Sä varmaan teet tätä opiskelujen ohella." "Onko tää sun isin taksi?"

Vaan viime yön viimeinen asiakas - minua kymmenisen vuotta nuorempi mies - oli ihan paras ja pelasti rattinaisen raskaan pikkujouluyön.

Mies: Sulla on ollut tänään pitkä vuoro... 8 tuntia?
NR: Joo, kutakuinkin. Ja se on lyhyt vuoro, huomenna on 12 tuntia.
Mies: Hirveitä vuoroja! Teet yötöitä paljon?
NR: Jep.
Mies: *hiljaista tuumimista* Tietsä... Se vanhentaa sua. Yötyö on silleen rankkaa.
NR: No en mä nyt tiedä. Entisessä elämässä mä heräsin kuudeks aamulla duuniin ja mulle se oli paljon rankempaa, kun oon tällanen yökyöpeli.
Mies: Mä teen tällä hetkellä sellasta duunia... Minkä ikänen sä oot?
NR: Neljäkymmentä.
Mies: TÄH! ETKÄ OO!
NR: *nauraa* Joo-o. Viis vuotta oon tätä tehnyt, eli ei tää sit ilmeisesti kaikkia vanhenna.
Mies: Just, siis oho... Siis mä luulin, että sä oot rupsahtanut 25-vuotias!

Ihan uusi ehdotus

On se vaan edelleen sitkeässä se ennakkokäsitys, että taksinkuljettaja on mies. Tämä tuli taas esiin viikonlopun taksijonossa.

Taisi olla illaan viimeisiä jononhäntiä. Kello läheni viittä ja jäljellä oli vain riehakkain porukka. Nuori mieshenkilö ei meinannut malttaa jättää kesken huulenheittoa noustessaan autoon, vaan peruutti itsensä etupenkille ja huusi kavereilleen: "Me lähetään ny taksikuskin kanssa kattomaan pilluja!"

Vastauksia tyhmiin kysymyksiin, osa 1

Humalainen miesasiakas: "Mikä auto tää on?"
Nainen ratissa: "Taksi!"

Miehen naisystävä huutonauroi koko loppumatkan ja sen lomasta kuulin jotain vastavittuiluksi tulkittavaa miehen ininää.

Uusi vuosi, vanhat kujeet, uudet kojeet

Ajattelin aktivoitua ja blogata jatkossa mobiilisti. Monesti kirjoittamisen arvoiset asiat häviävät päästä vuoron kuluessa tai viimeistään painaessa pään tyynyyn.

Yli neljä vuotta on rattia pyöritelty, mutta tietyt asiat eivät muutu mihinkään. Kuten optimaalisimman reitin dilemma. Eilen minut hakuttiin, kun valitsin reitin X reitin Y sijasta. Tänään minut haukuttiin, kun valitsin reitin Y. Kai kyse oli periaatteesta ja rouvvalla oli valmiiksi huono päivä, mutta kyllä jotenkin nyppi nostella takaluukusta Helsingin kalleimpien vaateputiikkien kasseja ja kuunnella mäkätystä kaksi euroa normaalia kalliimmasta taksimatkasta.