sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

Vittumaishta kyytiä

"Miksh te takshikushkit ootte aina niinh vittumaishia?" Nainen ystävineen oli istunut takapenkillä ystävineen noin 10 sekuntia ennen kysymyksen esittämistä. "Vai sellasia me ollaan...", mumisin partaani ja tunnelmani muuttui kyllä välittömästi ihan oikeasti vittuuntuneeksi. Tiesin, ettei suunsoitto jäänyt siihen.

Matka jatkui rauhallisissa merkeissä, kunnes puoli kilometriä ennen määränpäätä alkoi rähäkkä: "Mitä vitun reittiä shä oikein ajat! Siish shä kierrät jotain ihme reittiä! Kushetusta! Mishä vitusha me oikein ollaan?" "Ja mitähän vitun reittiä itse ajaisit? Tänne on tasan yksi reitti keskustasta ja sitä on ajettu koko ajan!"

Naisen ystävä, joka oli ollut hiljaa koko matkan, yritti rauhoitella pillastunutta kaveriaan. Olimme hetkessä perillä, jolloin raivotar hyppäsi välittömästi kyydistä ja jätti ystävänsä hoitamaan maksun.

Missä helvetissä sikiää noita ihmisiä, jotka ovat kuin itse piruja asiakaspalvelutilanteissa ja kuvittelevat silti saavansa kuninkaallista kohtelua? Siis riippumatta siitä, ovatko kännissä vai eivät. Tai siitä, onko heillä rahaa vai ei... Hyvin nuo kyllä osaavat taktikoida näin 20 asteen pakkasella. Pahimmat herjat heitetään vasta 300 metriä ennen kotiporttia.

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Meedio

Viime yönä istuin taksissa vaihteeksi asiakkaan ominaisuudessa. Olin takapenkillä puhumattomana, kuten yleensäkin kyytiläisenä ollessani. Tarkkailin kuitenkin kuskin toimia ja huomasin hänen tutkivan, kannattaako hänen lähteä lentokentälle viimeistä yökonetta vastaan. Tarkistin nopeasti kännykästä lentoaikataulut ja hymyilin jo tässä vaiheessa itsekseni. Perillä maksoin kyydin ja annoin pienen tipin. Kuskin jo hyvästellessä minua, laukaisin tiedotukseni:

NR:
"Se yölento on sitten 20 minuuttia myöhässä."
Kuski: "Joo, tuohon datalle tulikin... MISTÄ sä tiesit?!!"
NR: "Mä oon meedio. Moro!"

Edit: Kerroin tuon tapauksen eräälle hieman hmm... omaperäiselle kolleegalle. Ainut kommentti kertomukseeni oli: "Ai se kone oli 20 minuuttia myöhässä, just just..."

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Etuoikeutetut

Liikenteessä on autoilijoita, joita kutsun "etuoikeutetuiksi". Enkä nyt tarkoita tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevia. Tarkoitan autoilijoita, jotka tulevat jostakin kolmion takaa suoraan eteesi. Merkille pantavaa näissä autoissa on se, että ne kääntyvät viimeistään puolen kilometrin päässä pois edestäsi. Se, miten törkeästi auto kiilaa eteesi, on suoraan verrannollista siihen, miten nopeasti auto kääntyy pois edestäsi. Ikään kuin kiilaaminen olisi jotenkin sallittavampaa, kun "en minä tässä edessä ole kuitenkaan kovin pitkään".

Samaan kastiin kuuluu tietty taksin asiakasryhmä. Yleensä kyseessä on isompi porukka, pikkuautoon halutaan änkeä viiden porukalla. Ja mitä lyhyempi matka, sitä vaativampaa touhua:

-"Laita nyt sitä poppia isommalle!"
-"Radio Rock!"
-"Vittu, kovemmalle!"
-"Minkä vitun takia täällä ei saa muka polttaa?!"
-"Totta vitussa mä saan syödä pizzani täällä! Sinähän kuski siivoot, jos jotain tippuu!"
-"Laita se mittari jo kiinni, viimekskin päästiin tää matka X eurolla!"

Oikeasti, joskus kaikki tuo tapahtuu 800 metrin matkalla...

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Kolme helmeä

Jotta tämä blogi ei menisi täysin valitukseksi, on taas kehujen vuoro. Viime päivinä olen saanut kyytiini uskomattomia persoonia, jotka tekevät tästä työstä tekemisen arvoisen.

Eilen annoin ensimmäistä kertaa oman puhelinnumeroni periaatteessa tuntemattomalle ihmiselle. Olen kuljettanut kyseistä henkilöä lähiaikoina kolmeen otteeseen, ja olemme tulleet erittäin hyvin juttuun. Viimeksi hänen noustessaan autoon, sanoin: "Meidän täytyy lakata tapaamasta tällä tavalla." Niinpä vaihdoimme numeroita ja jatkossa hän tiedustelee ensin kyytiä suoraan minulta. Annoin tietoni mielelläni, koska kyseessä on aktiivinen taksin käyttäjä, joka liikkuu paljon myös arkisin.

Toinen, hieman hämmentävä tapaus, oli tavata itsensä 6-kymppisenä. Harvoin kenenkään ihmisen kanssa pääsee sellaiseen yhteyteen kymmenen minuutin matkan aikana. Teki mieli jättää auto parkkiin ja lähteä istumaan kahvikupin ääreen vaihtamaan ajatuksia. Toivottavasti tapaan tämän ihmisen vielä uudelleen.

Kolmas, erittäin hämmentävä tapaus, tapahtui viikonloppuna. Jonkinlaisia iskuyrityksiä tapahtuu lähes joka ajovuorossa. Tyypillisesti yksinäinen mies on tulossa ravintolasta ja pyytää minua kahville. Eilenkin sain vakuutella aika pitkään, että jatkan nyt ihan oikeasti töitä. Vaan viikonloppuna tapahtui jotakin ihan uutta. Vastasin ensi kertaa kieltävästi pariskunnan esittämään ehdotukseen. Osasin kyllä kieltäytyä hyvin kohteliaasti kutsusta saunomaan ja ties mihin. Jollakin tavalla olin jopa hyvin imarreltu.

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Naistaksikyborgi

Yksi sarjassamme "Hitto, mitä tuohonkin nyt TAAS kerran vastaan?" -kysymyksiä on: "Onko taksikuskin työ kivaa?" Yleensä vastaan jotakin erittäin diplomaattista ja neutraalia tyyliin: "Eiköhän joka työssä ole ne hyvät ja huonot päivänsä." Noin on vähän pakko vastata. Harva tässä työssä on unelma-ammatissaan, eikä asiakkaalle todellakaan sanota edes huonona päivänä, että vittu kun vituttaa. Asiakas nimittäin käsittää sen niin, että minua vituttaa kuskata juuri häntä.

Tässä työssä oppii todella olemaan persoonaton, hajuton, mauton - ehkä jopa puoliksi näkymätön. Asiakasta kun voi ärsyttää se kun puhut/olet hiljaa, ajat hiljaa/kovaa, olet kaunis/ruma, radio on päällä/pois päältä, olet olemassa/olet muissa maailmoissa...

Ehkä jonakin päivänä olen niin pro, että sulaudun totaalisesti penkin verhoiluun.

sunnuntaina, helmikuuta 04, 2007

Pornohamsteri Finland

No niin, nimi palautettu lankamaisesta normaaliksi. Minusta tuo oli ihan hyvä tsoukki (varsinkin pala hamsteria oli loistonimi), mutta silti neulontapiireissä jotkut vetivät palkokasvin nenäänsä. Epäilivät jopa yhteishenkensä suututtavan meitä muita...
Edit: Myös benrope kirjoittaa aiheesta.

Noh, minä olin muutenkin tässä viime yönä tuhma tyttö, hyi! *näpäyttää itseään* Taksikuskina minun pitää tietysti ongelmia välttääkseni omata humalaisten kanssa samat mielipiteet. Niin vältytään ongelmilta. Nyt päähäni kasvoivat pienet sarvet...

Otin yhden aivan liian humalaisen miehen kyytiini pienen keskustelun jälkeen. Löin nimittäin ovet jo kertaalleen lukkoon ja kieltäydyin kyydistä. Hetken miestä tarkkailtuani päätin kuitenkin hänen olevan kyydittävässä kunnossa. Miehen jutut saivat minussa pirun irti: "Suomalaiset ämmät on gigolojen edessä heti jalat levällään. 'Pornogirl Finland!' saa mies kuulla, kun kertoo olevansa Suomesta. Täysin ovat akat maineensa pilanneet."

Kuuntelin vuodatusta ja pornogirl-hokemaa koko kyydin ajan. Maksun saatuani en voinut olla kommentoimatta: "Eiköhän suomalainen mies ole vähintään yhtä hyvässä maineessa jossakin Tallinnassa tai Bangkokissa." Siitähän mies tulistui: "Mitä! Väitäksää että mun pitää käydä jossakin huorissa, pärkele!"

Mies poistui sovinnolla autosta, mutta näytti horjuvaa keskisormea perääni. Tunsin outoa mielihyvää.

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Etuilua?

Aamuyö. Ravintolat ovat hätistäneet viimeisetkin asiakkaansa ulos lumen keskelle. Taksijono liikahtelee levottomana. Varpaat palelevat ja evääksi noudettu rasva ja hiilihydraatit jäähtyvät ruskeissa paperipusseissa.

Ajan jonoa kohti edelläni uudehko BMW. Bemari pysähtyy jonon hännille poimimaan jonkun kaverinsa kyytiin. Silloin jonon kärjestä singahtaa nuori mies kohti autoa: "Heihei, mitä vittua sä luulet tekeväs! Se on meidän vuoro!" Pipopää bemarin vieressä osoittaa auton katolle: "Näätkö jossain taksikyltin?" Tunnelma jonossa lämpenee hetkessä monta astetta. Kuumennut kaveri kävelee huomattavasti jäähtyneenä ja nolona naureskelevien ihmisten ohi takaisin jonon kärkeen.

Bemari lähtee liikkeelle ja saan kolme ihmistä kyytiini. Takapenkiltä kuuluu: "Voi helevetti, kun hävettää..."

Ihan hauska tapaus (tällä kertaa), mutta neuvoisin näin kännyköiden aikakaudella sopimaan kavereiden noudot muualta kuin taksijonosta. Voi aiheuttaa monenlaista hämminkiä ja väärinkäsitystä.

torstaina, helmikuuta 01, 2007

Epätietoinen tiedustelee

Kertokaa:

- Miten hitossa metsästän, mihin vanhaan postaukseen olen saanut kommentin, kun siitä tulee kopio sähköpostiini? Ei oikein kiinnosta selata kaikkia merkintöjä läpi, jotta pääsisi vastaamaan. Muutenkin bloggerin aneemisuus ketuttaa...

- Miksi jotkut tekevät kommentoimisen ylitsepääsemättömän vaikeaksi?

- Miksi taas kerran yhden parhaista piti hautautua salasanan suojiin?