keskiviikkona, lokakuuta 26, 2005

Haiseeko homma?

Bongasin tilastoista, että sivuilleni oli linkattu Taksi Foorumi -nimiseltä sivustolta. Näytti aika kuolleelta paikalta, ainakin toistaiseksi. Sivuston kautta eksyin erään virkanaisen blogiin, nimeltään the taxis take you where you wanna go. Blogin pääteemana on pääkaupunkiseudun taksiliikenne ja erityisesti kuljettajien käyttäytyminen. Hämmästyin, miten paljon kuskeilla on mielipiteitä asiasta jos toisesta. En kovin äkkiä osaa kuvitella itseäni haukkumassa poliitikkoja asiakkaan istuessa takapenkillä. Tai muutenkaan esittämässä näkemyksiäni päivän polttavista kysymyksistä.

Blogin viimeisin merkintä käsittelee kuljettajien ominaistuoksua. Kurssilla tuosta hygieniasta on puhuttu moneen kertaan. Ehkä johtuu siitä, että olen nainen, mutta en voi ymmärtää miten tuo asia voi olla jollekin hankala. Varsinkin miehille, joiden tarvitsee suihkun jälkeen vain kammata tukka ja pukea päälleen puhdas paita. Itse olen päätynyt kaksi kertaa peräkkäin saman haisevan kuskin kyytiin. Silloin ei tosin häirinnyt hien haju vaan aivan törkeä halvan partaveden löyhkä. Ehkä sillä peitettiin sitä hien hajua...

Virkanaisen kirjoituksissa pisti silmään naiskuskien totaalinen puuttuminen. Olemmeko niin korrekteja, ettei meistä ole mitään kirjoitettavaa, vai eikö kirjoittaja ole heihin törmännyt (epätodennäköistä)? Tosin, tuskin minustakaan hirveästi tarinaa kenenkään blogiin irtoaisi. Kun olen tuo intp luonteeltani. Asiallinen ja vaikeasti tutustuttava.

tiistaina, lokakuuta 25, 2005

Paniikki iskee

Yhtenä kurssi-iltana yksi kouluttajista huvitti meitä näyttämällä datalta ajossa olevien autojen numeroita ja kertomalla mikä auto on kyseessä. Kai nuo tolpalla oppii vuosien varrella ihan itsestään. Triviaalitietoa sitä tuppaa näihinkin aivoihin kertymään, vaan ei sitä oleellista. Ammattiautoilijan ajolupatutkintokoe on viikon päästä, ja tunnen olevani ihan ulkona. Toiminta-alueiden rajat, lyhin reitti Hunningolta Huitsin Nevadaan, kadun X poikkikadut, mikä on ravintolan A ja apteekin B osoite... Koetilanteessa iskee paniikki, tiedän sen jo nyt. Sydän hakkaa ja pääkatujenkin nimet haihtuvat mielestä.

Kaksi kuukautta on hemmetin lyhyt aika opiskella uuteen ammattiin.

P.S. Samin meemiin osallistuvat. Muistakaa selata läpi myös taksiblogeja.

keskiviikkona, lokakuuta 19, 2005

Taksin laatoittaminen ei kannata

Mitä taksiin oksentaminen maksaa? Se kannattaa jälleen pikkujoulujen alla kerrata Santerin viime vuotisesta merkinnästä. Varsinkin te ilmaista viinaa lipittävät amatöörit. Olette nimittäin suurin riskiryhmä.

Kurssilla olemme saaneet nauttia tulevien kollegoidemme oksennustarinoista. Yksi oli saanut ykät suoraan päälleen. Positiivista: autoa ei tarvinnut siivota lainkaan. Negatiivista: 30 asteen pakkasella ei ollut kiva ajaa ikkunat auki kahtakymmentä kilometriä.

Luovaa oksentamista: Kuski ei voinut heti pysäyttää liikenteellisesti hankalan paikan vuoksi. Kaveri yrjösi povariinsa. Tuli piripintaan, mutta ei tippaakaan yli. Toinen tapaus koulujen päättymisillalta. Tuore ylioppilas tunsi taksin takapenkillä äkillisen halun tyhjentää vatsansa sisällön. Ei kerinnyt sanoa edes "laudatur", kun ylioppilaslakki oli otettu uusiokäyttöön. Tuli muuten melkoisen paljon halvemmaksi kuin saman tavaran laskeminen penkeille.

Vinkiksi teille, jotka matkustatte henkilön seurassa, joka on huonommassa kunnossa kuin te itse. Sijoittakaa hänet istumaan kuskin viereen tai vielä mieluummin takapenkille pelkääjän paikan taakse. Tällöin ovi ja tienpenkka ovat tarvittaessa lähempänä. Siitä keskipaikalta tai kuskin takaa on huomattavasti hankalampaa ja jopa vaarallista hyökätä ulos helpottamaan oloaan. Paras vaihtoehto tietysti on, jos taksin kyytiin ei tulla ennenkuin se olo on hieman parempi.

maanantaina, lokakuuta 17, 2005

Katu-unia

Näin viime yönä unta katukokeesta. Katukoehan on koe, jossa testataan kaupunkituntemusta ja kadut pitää sijoittaa oikeisiin kaupunginosiin. Lopullisessa ammattiautoilijan ajotutkintokokeessa kysytään noin 50 katua, joista oikeisiin kaupunginosiin pitää pystyä sijoittamaan noin 45 katua. Taksikurssin aikana meille pidetään satunnaisia pistareita, jotta nähdään opitun tiedon taso.

Niin, näin siis unta kokeesta. Koe oli painettu vaaleansinisin kirjasimin tummansiniselle paperille. Huolestuin, miten kuulakärkikynän teksti mahtaa erottua paperista. Suurin järkytys oli tentattavien katujen nimet:

  • Orreviejankatu
  • Hällä väliä katu
  • Niin pitkä kuin leveäkin katu
  • Läpikulku kielletty katu
  • Tänne vaan katu
  • Minne luulet ajavasi katu

Unessa nuo nimet eivät tietenkään tuntuneet oudoilta. Menin vain paniikkiin täydellisen tietämättömyyteni vuoksi. Aamulla hymyilytti. Omat aivot tarjoavat tietyssä vireystilassa parhaat viihdepaketit.

tiistaina, lokakuuta 11, 2005

Väkivaltaa

Eräs tuttu maalaistaksikuski yritettiin ottaa hengiltä muutama viikko takaperin. Kyyditettävä oli tuttu, mutta hieman epävakaa nuori kaveri. Oli napannut takapenkiltä niskalenkkiotteen kuskista ja alkanut kaivaa puukkoa esiin. Käsirysyksi se tietty oli mennyt. Onneksi lähistöllä oli ihmisiä ja kuljettaja itse on aika raamikas kaveri. Muuten olisi voinut käydä huonosti. Nyt selvittiin muutamalla ruhjeella.

Yritän itse olla kovasti siinä uskossa, että kaupungissa taksikuski on paremmassa turvassa kuin maakunnissa. Kaupungissa takseista löytyvät hälytysnapit ja turvakamerat, joita harvoissa maalaistakseissa on. Lisäksi maalla asuneena voisin melkein sanoa, että haja-asutusalueella on väkilukuun suhteutettuna enemmän väkivaltaisia sekopäitä kuin kaupungissa. Tosin maalla harvemmin vedetään muuta kuin holia. Piripäät ne kaikista arvaamattomampia ovat.

En hirveästi jaksa ainakaan toistaiseksi pelätä konflikteja. Naiselle harvempi alkaa haastaa riitaa, eivätkä huumeveikot (kuulemma) juuri taksien kyydillä kulje.

maanantaina, lokakuuta 10, 2005

Katutietous kunniaan

Flunssa iski sitten tänään koko voimallaan. Aion kaivautua koko päiväksi peiton alle juomaan kuumaa. Samalla voisi ahkerana tyttönä päntätä läjän katuja.

Ihmiset ovat kovin kyselleet minulta, että vieläkö siinä ammattiautoilijan ajolupatutkintokokeessa kysellään katuja? Kun teillä on se hieno laite siinä kojelaudalla, missä näkyy kaikki Suomen kadut? Kun olen kertonut, että kyllä, katukoe on osa koetta, ihmetellään asiaa kovin. Homma on nyt niin, että katujen osaaminen on osa taksinkuljettajan ammattitaitoa. Kun asiakas sanoo osoitteen, pitäisi noin pääsääntöisesti osata lähteä oikeaan suuntaan. Ei anna kovin mairittelevaa kuvaa kuljettajan taidoista, jos joka kerta asiakkaan hypätessä kyytiin pitää ennen liikkeelle lähtöä hipelöidä dataa. Olen myös kuullut, että kartan selaaminen saa aikaan joissakin asiakkaissa primitiivireaktioita tyyliin: "Mikäs v*tun taksinkuljettaja sinä olet kun et xxxkatua tiedä!?" Kun hallitsee suurimman osan kaduista, tuntee itsensä varmemmaksi työssään. Optimaalisimmat reitit on helpompi työstää päässään, kun se karttakin on siellä visualisoituneena.

Kun laitoin tämän blogin pystyyn, löysin blogilistalta kerta kaikkiaan hienon ryhmän nimeltään taksi. Olisi mukava nähdä ryhmän alla kaikki taksiblogit.

sunnuntaina, lokakuuta 09, 2005

Epäonninen taksimatka

Nyt taksikurssin(kin) aikana olen toki kulkenut jonkin verran vapaa-aikana taksilla. Ihan kurssin alkuaikoin kertoa sössötin suhareille humalapäissäni olevani taksikurssilla. Enää en viitsi mainostaa, koska kuljettajan käytös muuttuu yleensä tuon jälkeen negatiivisempaan suuntaan. Tavallisesti pelotellaan ajolupatutkinnon vaikeudella ja työajoilla. Toki ihan kannustaviakin kommentteja on tullut. Olen kuitenkin päättänyt olla asiasta vaiti.

Eilen palailimme kaupungilta kahden pariskunnan voimin. Taisimme sekoittaa kuskin pasmat puhumalla kaikki päällekkäin ja kertomalla kaksi osoitetta yhtäaikaa. Taksi oli ajaa väärään suuntaan yhdessä risteyksessä. Sain hävetä seurueemme toista naispuolista henkilöä, joka alkoi jankata kuskille: "Miksi me oltiin äsken väärällä kaistalla, hä?! Miksi? Ihan varmaan oltiin?! Miksi oltiin väärällä kaistalla?" Kuvittelin itseni kuskin paikalle ja minua vitutti suunnattomasti hänen puolestaan... Sain onneksi tädin takapenkillä hiljenemään.

Ystäväpariskuntamme poistui kyydistä lykättyään meille vitosen ja jatkoimme matkaa. Nyt en enää puolustele kuskia. Olimme hänelle kerta kaikkiaan epäonninen poka. Kuljettaja jatkoi matkaa kakkostaksalla, vaikka kyydittävien määrän pudottua neljästä kahteen, olisi pitänyt vaihtaa ykköstaksalle. Huomasin asian parin kilometrin jälkeen, jolloin kuski pyyteli anteeksi ja vaihtoi taksan halvemmalle. Lupasi hyvittää perillä ja kysyi heti perään, olenko itse ajanut taksia. Vastasin totuudenmukaisesti, että en.

Tuli mieleen, että kuinka moni itse asiassa tietää, milloin taksissa saa olla päällä mikäkin taksa? Ilmeisesti moni virheellisesti luulee, että taksaluokan suuruus on kiinni vuorokaudenajasta, mikä ei pidä paikkaansa. Iltaisin ja pyhäisin lähtömaksu on ainut, joka kasvaa.

Eilisessä kuskissa minua ja miestä jurppi erityisesti pumppukaasu. Moinen ajotyyli on todella arsesta, varsinkin yöliikenteessä. Kuinkahan moni humalainen heittää laatat tuohon autoon pelkästään sen takia, että kuski luulee auton liikkuvan eteenpäin kaasupoljinta pumppaamalla?

Nainen ratissa aloittaa

Aamulehti kirjoitti tänään, ettei taksikuskiksi ole jatkossa asiaa ennen pakollista kurssitusta. Itse en edes harkitsisi kaikkien asioiden läpikäymistä itseopiskeluna. Paitsi että kurssilla käydään läpi tarvittava teoria, siellä myös tavallaan orientoituu tulevaan työtehtävään. Kouluttajien ja kokeneiden autoilijoiden kokemukset ja käytännön neuvot ovat usein kurssi-iltojen parasta antia.

Aamulehden jutussa korostetaan liikenneturvallisuuden ja asiakaspalvelun opettamista. Itse en ole kokenut kurssin painottuvan tuolle saralle. Pääpaino on kaupunki- ja laitetuntemuksessa. Tuo on ymmärrettävää, sillä kouluttajilla on kova paine saada meistä mahdollisimman moni ajoon pikkujouluruuhkiin mennessä. Ajoon pääsy taas edellyttää läpäistyä ammattiautoilijan ajolupatutkintoa. Kuskipula on todellinen ongelma ja meistä jokaiselle on luvattu välittömästi töitä niin paljon kuin jaksaa ajaa heti kun ajolupa on taskussa.