tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Pipa himmeenä

Kuittasin kyydin kapakkaan, josta tulee liian usein kyytiin sekopäisiä ihmisiä. Siis ei niitä normaaleja humalaisia jurpoja, vaan ihan oikeasti pipa himmeenä olevia. Kai olin pientä seikkailua vailla.

Kaksi isohkoa miestä käveli autoon. Ilmoittivat heti, että ovat hyvätapaisia, vaikkakin humalassa. Jos tuo pitää erikseen ilmoittaa, niin silloin on ongelmia tiedossa.

Ensimmäinen miehistä saatiin jätettyä hyvässä järjestyksessä kyydistä. Kun pääsimme toiseen osoitteeseen, kyydittäväni oli (lyhyestä matkasta huolimatta) osoittanut jo pieniä vihamielisiä piirteitä sovinistisilla kommenteilla ajotaidostani. Maksun koittaessa mies kaivoi lompakostaan kasan viisikymppisiä. Koska minulle oli koko illan lykätty isohkoja seteleitä, vaihtokassani oli melko kuiva. Siksi tiedustelin mieheltä: "Ei sulla sattuis olemaan pienempää, kun on tuo vaihtokassa aika finaalissa?" Mies ärsyyntyi kysymyksestä ja heitti viisikymppisen minulle kuin koiralle: "Pidä saatana koko summa, jos on niin vitun vaikeeta!" En lähtenyt väittämään vastaan.

Mies poistui autosta ja lähdin jo peruuttamaan pihasta, kun kuulin huudon: "Älä lähde mihinkään!" Luulin miehen tulleen toisiin ajatuksiin vaihtorahojen suhteen, joten pysähdyin ja avasin ikkunan. Mies huitoi ja huusi pihaportaillaan: "Saatana, mulle ei rupee mitkään ämmät tollasia huuteleen!" Samalla mies hapuili jotain eteisestä. En jäänyt katsomaan, mitä miehellä oli mielessä, vaan kaasutin ripeästi pois.

En ymmärrä, mistä mies hermostui. Kuuliko päässään ääniä, vai ottiko vittuiluna lauseeni: "Ei sulla olis pienempää?" Vasta myöhemmin tuli mieleeni, että tilanne saattoi olla tosissaan vaarallinen. 40 euron tippi ei paljon lämmitä, kun joutuu uhkailun kohteeksi.

sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2007

Kahden rapun väkeä

Ajoin kohti tolppaa ja näin jo kaukaa jonon kärjessä huomiota herättävän pariskunnan. Mimmi hetkutti peräosastoaan kundia vasten MTV:n videoiden tyyliin. Kunnon show päällä.

Sama meno jatkui auton sisällä. Typy kertoi minulle osoitteen äänellä, jonka olisi voinut siirtää suoraan pornovideon ääniraidalle. Sen jälkeen pimu syöksyi vampyyrityylillä kundin (joka oli selvästi passiivinen osapuoli) kimppuun. En tiedä, mitä takapenkillä tapahtui, mutta painoin kaasua ja toivoin etteivät ehtisi itse aktiin matkan aikana...

Matka oli onneksi lyhyt ja pornoääni neuvoi minut hyvissä ajoin kääntymään. Ajoin kohti kerrostaloa, kun kujertava ääni päätti kyydin sanoihin: "Me mennään tuohon B-rappuun. Hihihi.."

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007

Miesten miehiä

Kyllä kuulkaa oli viime yönä kyydissä oikein miesten valioyksilöitä! Vai mitä tytöt sanotte seuraavasta valikoimasta, kenen kanssa lähtisitte treffeille:

1. Tyyppi, joka on liuottanut aivonsa joillakin laadukkailla ja/tai vähemmän laadukkailla aineille. Ikää 3-kympin huitteilla. Saa sanottua ainoastaan: "Sovitaanko niin että viet mut.. ööö.. Mennään tosi nopeesti... äh." Kaiken lisäksi herran likvideettitilanne on pahasti nollan puolella.

2. Tyyppi, jolla on epäilyttävä nippu satasia taskussa. Puheet liikkuvat lähinnä aiheessa, kuinka kova jätkä hän on. Tyttöystävälle viedään tuliaisiksi lähigrilliltä 2 euron purilainen.

3. Tyyppi, joka päättää riemastuttaa ystäviään poistumalla autosta liikennevaloissa 007-agenttipyörähdyksellä ja aiheuttamalla taksikuskille sydänhalvauksen.

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Kylä kansa tietää!

Yleensä olen ylpeä siitä, että asun Tampereen seudulla. Olen ylpeä siitä, miten hieno kaupunki tämä on ja millaisia ihmisiä täällä asuu. Paitsi silloin, kun luen Aamulehden yleisönosastoa.

Eilisen Aamulehden luettuani pihisin raivosta. Lähdin töihin ja mietin jo valmiiksi blogiin tulenkatkuisen vastakirjoituksen. Onneksi luin töistä tullessani paremman ja fiksumman merkinnän. Timjami kertoo, mistä on kyse.

lauantaina, maaliskuuta 17, 2007

Hymyä huuleen

Mies kyydissä: Hei, älä ny oo noin totisena! Hymyä huuleen!
Nainen ratissa: Hei, mä olen duunissa ja kello on neljä aamulla. Naurattaisko itteäs kovasti?
M: No en tiiä... Tunnetko muuten Pulkkisen Peraa (nimi muutettu)?
N: No en tunne hirveesti...
M: Tunnet tunnet!! Se ajaa taksia. Älä väitä!
N: En kyllä tunne kovin montaa...
M: Sano sille kun näät multa terveisiä, että se on täys paskapää.
N: Toki...

*hiljaisuutta*

M: Kauhee panomies.
N: ?
M: Se Pera on ihan hirvee paneen.
N: *saa hysteerisen väsyneen naurukohtauksen*
M: *innostuu kulejttajan naurusta* No on on! Heiluu meisselinsä kanssa joka puolella. Muista sanoo multa terveisiä kun näät. Täys paskapää.

perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

Ääntä

Jokin aika sitten keskusteltiin radion soittamisesta taksissa. Olipa yksi kollega jopa sitä mieltä, että asiakas voi valittaa taksitarkastajalle, jos kuski ei vaihda mieleistä kanavaa. ;-) Minä olin hieman eri mieltä asiasta ja käännyin itse tarkastajan puoleen. Vastaus oli selkeä ja yksiselitteinen: Kuljettaja päättää radion soittamisesta. Piste.

Tässä ovat selkeästi vastakkain asiakkaan viihtyvyys ja kuljettajan työympäristön viihtyvyys. Joku kysyi kommenteissa seuraavaa: "Minä kuitenkin olen se maksava asiakas, matkat on yleensä n 7 km, eli en pyydä soittamaan mitään 2 tuntia- en ymmärrä????"

Maksava asiakas maksaa turvallisesta kuljetuksesta pisteestä A pisteeseen B. Minulta ei ainakaan voi ostaa mitään lisäpalveluita - kuten popin soittamista täysillä - heittelemällä 50 seteleitä kojelaudalle (tätä on joku yrittänyt). Huorat on erikseen. Toki kuljetukseen sisältyy palvelu ja siihen sisältyy toivotun radiokanavan soittaminen tai radion sulkeminen. Minun kuljettamani auton palveluun ei kuitenkaan kuulu mikään, joka vaarantaa asiakkaan turvallisuuden. Ja sen vaarantaa ihan takuulla 100 desibelin volyymilla soitettu speedmetal, joka nostaa adrenaliiniani ja vie huomiotani liikenteestä. Tätä eivät taas jurpojuopot ymmärrä. En myöskään ymmärrä näitä 7 km:n tyyppejä. Eikö sitä nyt pärjää kymmentä minuuttia ilman tiettyä poppia? Räjäyttäkää tärykalvonne vaikka iPodilla, mutta minua ei kiinnosta teidän musiikkinne. Sama kuin asiakas alkaisi tuputtaa minulle ostamaansa jurrikebabia: "Eiks ookin hyvää!? Tää on mun lempparia! Ota lisää! Vielä mahtuu!"

Kyydissäni ei siis luukuteta jatkossakaan. Radio on hiljaa tai sieltä soi "taksivolyymilla" joku mahdollisimman neutraali kanava.

Jos ääntä haluatte käyttää, niin käykääpä uurnilla sunnuntaina. Vaihdoin mainosbanneriin blogosfäärin ehdokkaan, koska Google Ads tuppasi suosimaan karsastamani puolueen ihmisiä.

Ai niin, jatkossa vain Bloggeriin rekisteröityneet voivat kommentoida tätä blogia. Jos ne oksentelevat kommentoijat vaikka pysyisivät poissa kyydistä.

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Vituttaa, siis kirjoitan

Eilen sain kuulla ystävältä marinaa siitä, miten en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Ja harvoin. Kerroin, ettei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa. Tarkemmin ajateltuna se ei ollut totta. Kirjoitettavaa olisi melkein jokaisesta työyöstä. Syy, miksi merkintäni ovat harventuneet, olette te arvon lukijat. Tai tarkemmin sanottuna kommentoijat.

Lähes kaikki kirjoittamisen arvoiset asiat olisivat jollakin lailla negatiivisia juttuja. Märinää asiakkaista, eli oman pääni puhdistamista. Sitä varten blogit kai monesti ovat olemassa. Jos tuuletan päätäni harva se päivä ja annan tulla kaikki vittusaatanaperkeleet tänne luettavaksi, niin aina on joku joka ei siitä tykkää. Sitten saan lukea kommentteja: "Lopeta toi duuni, jos se on susta noin kamalaa" tai "Taidat olla väärällä alalla". Väitän, että joka ikinen kokee työssään hetkittäin äärimmäisiä vitutuksen hetkiä. Meidän ammatissamme ne vain ovat monesti mielenkiintoisia - jopa kirjoittamisen arvoisia. Teidän valintanne siis on laitanko kirjoitushanskat naulaan vai huudanko patoutumani tänne.

Viime yönä vitutti kainaloon pistävä tissiliivin irronnut kaarituki. Vaihdanko alaa?

lauantaina, maaliskuuta 10, 2007

Sori Turku...

Laitetaan nyt jotain juttua pitkästä aikaa, vaikka nyt juuri ei oikein juttu luista. Perjantai-yö oli oikein mukava. Ainoastaan yksi veemäinen asiakas ja sekin turkulainen (sori Turku...) Kyseessä oli ainoa kyyti, jonka hain Keskustorin tolpalta illan aikana, enkä sinne sitten enää palannutkaan. Ko. tolpalta saa liian usein kyytiinsä hankalia ihmisiä. Tämä kyseinen akka hermostui, kun kielsin seurueeseen kuuluvaa henkilöä tuomasta limumukia autoon. Sain kuulla illan älykkäimman kommentin (kuvittele Turun murre, en osaa matkia): "Täällä on ihan törkee taksijono ja sä urputat jostain hiton mukista!" Logiikan kukkanen.

Kun Turku-linjalle lähdettiin kerrotaan vielä yksi heitto, joka oli viikko sitten tiputtaa minut penkiltä. Kyydissäni oli entinen myyntitykki, joka oli 90-luvulla työkseen juottanut (mies)seurueen jos toisenkin. Toki piti olla viihdykettä ja naisia ja kaikki ravintolat kierrettiin. Seurahuone sai kovan arvion: "Voi tsiisus, se oli hirvee paikka! Aivan kauhee! Sieltä tyypit sai, vaikka puhuvat Turun murretta."

Sori Turku vielä kerran. Oikeesti kiva paikka.