sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006

Tyttökyyti

Kuvio on minulle jo hyvin tuttu. Nainen kysyy, puhunko englantia. Itse hän hallitsee kielen hyvin heikosti ja puhuu vahvalla venäjän aksentilla. Esiin kaivetaan kännykkä, jossa on tekstiviestillä toimitettu osoite. Tuttu paikka näistä toimista jo ennestään.

Perillä kyytiin nousee toinen tyttö. Taas saan eteeni uuden tekstiviestiosoitteen. Outo paikka minulle, eikä löydy datalta Tampereen alueelta. Naiset eivät tiedä, missä kunnassa/kaupungissa osoite sijaitsee. En jaksa lähteä arpomaan, joten soitan keskukseen. Kerron tilanteen, ja määränpään selvitettyämme nauramme molemmat tietävää naurua.

Ajan lähikuntaan, kerrostaloalueelle, jossa vuokrat eivät taatusti päätä huimaa. Nämä tytöt eivät muuten taksimatkoista tinkaa. Isohko lasku maksetaan mukisematta. Autoa kääntäessäni näen valaistun asunnon, johon tytöt astuvat sisään. Alaston mies siirtyy keittiöön hakemaan vierailleen juotavaa. Tilanne on kuin huonosta elokuvasta. Miestä ei ilmeisesti hävetä tilanne lainkaan, päinvastoin. Hänellä on varaa kahteen maksulliseen. Naapurit nähkööt ja kadehtikoot.

lauantaina, maaliskuuta 18, 2006

Horoskooppi

Selailin vuoron jälkeen viikon vanhaa akkainlehteä. En yleensä lue horoskooppeja, mutta nyt vilkaisin ohimennen. Olin revetä kun luin ensimmäisen lauseen: "Edessäsi on töyssyinen tie."

Uskokaa ihmiset tähtimerkkeihin. Kyllä ne tietää kaiken.

maanantaina, maaliskuuta 13, 2006

Meno Turkkuseen

Näin jo kaukaa, että pariskunnalla oli sanaharkka menossa. Arvasin, että vain toinen nousee kyytiin. Mies sähisi vielä viimeiset voimattomat solvaukset kääntäessään selkänsä. Nainen astui autoon ja pyysi ajamaan keskustaan pankkiautomaatin kautta.

- Osaatko sanoa, mihin hotelliin voisi mennä tähän aikaan yöstä?
- Jaa-a... Osassa on respa jo kiinni tähän aikaan ja muut voivat olla täynnä. Kannattaa ehkä soitella tästä matkalta.

- Voisin jäädä ehkä rautatieasemalle... Kait siitä junia Turkuun lähtee.
- Ei mielestäni vielä muutamaan tuntiin. Onhan keskustassa toki paikkoja, jonne pääset lämpimään odottelemaan. Bussit kannattaa myös tsekata.

Pysähdyimme pankkiautomaatille ja nainen palasi autoon rahatukon kera.
- Paljonko maksaa matka Turkuun?
Häkellyksissäni selitin, että en ole ennen moista reissua tehnyt, mutta heitin jonkinlaisen hintahaarukan.
- Antaa mennä sitten vaan!

Matka sujui mukavasti jutustellen ja pari tupakkitaukoa pitäen. Kumpikin ehti kertoa matkalla puoli elämäntarinaansa. Tarina luisti ja perille päästyämme hyvästelimme toisemme iloisesti kuin ystävät. Mukava reissu ja mukava nainen. Nähdäkseni hän ei perillä juuri enää Tampereen riitaansa muistellut.

lauantaina, maaliskuuta 11, 2006

Shelkeää puhetta

En taas tiennyt, itkeäkö vai nauraa.

Ikäiseni, hyvin humalainen nainen nousi kyytiini.
- Minnekäs ajellaan?
- Teshomalle.

- Onkos tarkempaa osoitetta?
- 8 A 7 (toim. huom. osoite muutettu).

- Joo... Ja mikähän oli katu?
- No Teshomankatu tietysti!

Tämä selvä. Matka jatkui ja asiakkaani oli juttutuulella.

- Tiedätshä tää elämä authleleää on tölöhölöhölö.
- ?

- Siis ja mä olen niin ruma ja she en tiedä shiis athetleplapa thölö.
- ??

- Oletshä ny jumalishte outo kuljettaja, kun et mitään juttele!

torstaina, maaliskuuta 09, 2006

Paljastuksia

Nainen ei tänään totisesti ole ratissa. Nainen on kotona kunnon krapulassa.

Yksi krapulan aiheuttaneen illan kohokohtia oli kyyti illan jatkopaikkaan. Jossakin vaiheessa matkaa humalainen mieleni rekisteröi, että olemme tilataksissa - ja meillä on naiskuski. Voisiko se olla...

- Lukeekosh kuljettaja taksiblogeja?
*hetken hiljaisuus*
- Juu, joskus...

- Kauankosh olet ajanut taksia?
*toinen hetken hiljaisuus*
- Vähän yli viisi vuotta...

- Et kai vaan ole Taksitar?

Tässä vaiheessa edestä kuului jotakin mutinaa, ja melkein jo arvasin... Lopulta sain myöntävän vastauksen - ja ilmoitin itse olevani nainen ratissa. Siinä kohtaa minä loikkasin taksin etuosaan pelkääjän penkkiin roikkumaan ja auton täyttivät naiselliset puolikirkumalla esitetyt kommentit.

- Ei herrajumala, ei oo totta..! Hitto tää on pieni kaupunki..! Siis aivan mahtavaa..! Kerta kaikkiaan siistiä tavata näin..!

Itseltäni asiakkaat eivät ole koskaan kyselleet blogeista mitään. Yhtä kolleegaa on kyllä luultu kerran minuksi. En tiedä, miten itse reagoisin moisessa tenttaustilanteessa. Ehkä mutisisin jotain, että mitä ne sellaset blögit on...

keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006

Ihmismäinen poika

Vaikka juttuja kusipäistä asiakkaista riittää ja niitä paljon kerrotaan, pitää muistaa, että suurin osa kyyditsemistämme ihmisistä on ihan tavallisia tallaajia. 90% keikoista häipyy välittömästi mielestä. 7 % on älyttömän mukavia ihmisiä, jotka jäävät mieleen ja 3 % on niitä ikäviä tapauksia.

Millainen on sitten mukava asiakas? Siihen en osaa tyhjentävästi vastata, mutta arki-illan ihannebaarikärpäsasiakkaan osaan kyllä kuvailla. Eilen nimittäin sellainen istui kyytiini. Siististi pukeutunut, humalatilasta huolimatta hyvin käyttäytyvä mieshenkilö. Istui takapenkille pelkääjän paikan taakse. Osoitteen hän antoi maakuntaan, n. 50 euron kyyti oli tiedossa. Heti kaupungista ulos päästyämme mies nukahti. En yleensä pidä uusista Yön kappaleista, mutta vähän hymyilytti kun Olli Lindholm lauloi takapenkin kuorsauksen säestämänä: "Jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan ennen kuin loppuun iltasadun saan.." "Hän siinä kylkeänsä kääntää, miehekkäästi ääntää. Hän matkaa taittaa linnunradallaan ja nukkuu vaan."

Perillä mies havahtui kotipihassaan: "Ai, jokos ollaan perillä? Olipas tasainen kyyti." Voi kun useampi kännikyyti olisi tuollainen...

maanantaina, maaliskuuta 06, 2006

Ihmispeurat

Taksitar kirjoitti viikonlopun liukkaista keleistä. Myös minä olin tuolloin liikenteessä. Hämeenkatu oli la-yönä todella liukas. Sen saivat myös jalankulkijat huomata. Viikonloppuöinä ihmisillä on tapana ottaa juoksuspurtteja Hämeenkadun yli autojen editse punaisia päin tai paikasta, jossa ei ole suojatietä. Lauantaina kaksi (!) ihmistä kaatui muutaman metrin päähän autoni eteen kadulle rähmälleen. Oli osittain hyvää onnea ja osittain tarkkaavaisuuteni ansiota, etten tällä kertaa ajanut päälle. Joku kerta nimittäin vielä kopsahtaa.

Kerran säikähdin tosissani erästä eteen juossutta tyyppiä ja aloin purkaa pelästystäni asiakkaille: "Jumankauta, mää ajan viälä kerran jonkun tollasen päälle! Noi on pahempia kun peurat. Niillä sentään silmät kiiluu." "Nii, ja persiissä on valkonen heijastin", jatkoi asiakas.

Sitten jo vähän taas hymyilytti.

sunnuntaina, maaliskuuta 05, 2006

Sanavalmis muori

Jotkut taksikuskit karttavat ns. toimikorttikyytejä. Minä kyyditsen mummoja ihan mielelläni, vaikka usein saa kuulla pitkät sairaskertomukset. Monet heistä ovat kuitenkin melkoisia persoonia.

Eilen sain illan parhaat naurut kyyditsemältäni rouvalta. Hän oli osunut lähiaikoina pahantuulisen, vanhemman miestaksikuskin kyytiin, joka oli pahoittanut hänen mielensä. Rouva oli nieleskellyt hetken kyyneliään, mutta ryhdistäytynyt ja laukaissut autosta poistuessaan töykeälle suharille: "On niitä miehillekin tarjolla vaihdevuosilääkkeitä!"

lauantaina, maaliskuuta 04, 2006

Räyhähenki

Näin siitä kundista heti, että tuosta voi seurata ongelmia. Muu jono seurasi yliaktiivista heilumista selkeää myötähäpeää tuntien. Matka sujui kuitenkin ihan rauhallisesti tyttöystävän kanssa jutellen. (Sivukommenttina; en ymmärrä miksi nuoret miehet tulevat eteen minun viereeni istumaan ja jättävät tyttöystävänsä takapenkille yksin.) Perillä sitten repesi. En viitsi edes selittää, mikä oli aihe, juttu oli niiin mitätön. Kundi alkoi huutaa ja räyhätä, paiskasi rahat penkille, katsoi taksini numeron ja sanoi tekevänsä minusta valituksen ja että saisin viedä auton heti narikkaan. En ollut uskoa korviani ja silmiäni. Tyttöystävä pyyteli koko purkauksen ajan anteeksi nuoren miehen käytöstä.

Yllätyin tuossa kohtaa omaa reaktiotani. Minulla oli vaikeuksia pitää hymy perseessä. Tilanne oli niin absurdi ja pojan käytös kaikessa angstissaan todella typerää pelleilyä. Yritin selittää tytölle, että kaikki on ok ja toivotin kaikesta huolimatta hyvät yöt.

Tunsin syvää myötätuntoa pojan kanssa seurustelevaa tyttöä kohtaan. Hän saa hävetä vielä moneen kertaan silmät päästään miehen käytöstä. Iän myötä tuo yleensä vain pahenee. Nuo ihmiset hakevat hakemalla jotakin pientä virhettä toisen ihmisen työstä/käytöksestä ja saavat ilmeisesti käsittämättömät kicksit haukkuessaan toisen pystyyn.

Nyt joku sanoo taas, että saan itselleni ongelmia, kun annan vittuilla itselleni. Vittuilu on asia erikseen. Nämä jotka haukkuvat tuntemattomia ihmisiä päin naamaa, sairaitahan he ovat. En minä sillä mitään voita, että alan kipeää ihmistä kiusata. Jos maksaa matkansa ja poistuu siististi kyydistä, se riittää minulle.

perjantaina, maaliskuuta 03, 2006

Tenttaamista

Joskus asiakkaat testaavat taksinkuljettajia kyselemällä pienten ja omasta mielestään hankalien katujen sijaintia. Koska en ole ajanut taksia kovin kauaa, en ole moisessa pelissä kovin hyvä. Yleensä lopetan tenttauksen alkuunsa vetoamalla kokemattomuuteeni. Kuukausi sitten sattui kuitenkin herkullinen tilanne.

Hyyyvin humalaisen porukan naispuolinen jäsen aloitti tenttaamisen. Ensimmäiseksi hän tiedusteli pienen Annalassa sijaitsevan kujan sijaintia, jonne olin juuri samana iltana vienyt asiakkaan. No, tästä hän ei lannistunut, vaan jatkoi tenttaamalla hankalahkoa katua Viinikassa - jonka varrella sattuu asumaan erittäin hyvä ystäväni. Vastaukseni jälkeen meteli autossa tippui 20 desibeliä ja ajelimme lopun matkaa hiljaisen (ja aiheettoman - mutta eivät he sitä tienneet) kunnioituksen vallitessa.

Sivupalkista löytyy nyt myös sähköpostiosoite. Ehkä vastaan, ehkä en.

torstaina, maaliskuuta 02, 2006

Top5 oudot koristeet

Birdy haastoi minut:

"Onko sinulla outoja koristeita tai roinaa, jotka ovat aikojen saatossa lojumaan jäätyään muuttuneet koristeiksi. Kerro niistä koko Blogistanialle! Jos esineeseen liittyy tarina, kerro sekin. Foto ois kiva, mutta ei pakollinen. Rääkkää kanssablogaajiasi, ja pane vahinko eteenpäin haastamalla muita."

Dom Perignon -pullo, jossa korkkina Aarikan Allu-ankka jalat ylöspäin. Mies toi työmatkalta Millenium-juhliimme pullon aitoa domppista. Helmiä sioille meni silloin. Eipä tuota kallista pulloa raaskinnut tyhjänäkään pois heittää.

Zackin cocktail-tarvikesarja. Tilasin sarjan joskus aikanaan "kun halvalla sai" letsbuyit.comista. Kertaakaan ei ole käytetty, mutta on se ihan hyvän näköinen kirjahyllyssä (kai).

Pieni morsiuskimppu. Ainut häissä koppaamani hääkimppu. Lojuu kirjahyllyn päällä pölyttymässä. Kopista on 7 vuotta, enkä ole vihille astellut, joten aika huono kimppu (tai sitten pirun hyvä!)

Sveitsiläistyylinen keramiikkatalo, joka oli tuikkukynttilän päällinen vielä pari vuotta sitten. Tuikku leimahti talon sisällä julmetuksi roihuksi ja koko hoito heitettiin ulos hankeen. Alusta hajosi, mutta talo on edelleen koristeena.

Ruma vaasi, jossa sinisiä tekokukkia. Tulipa katseltua kämppää kriittisellä silmällä. Nuo ovat vain kulkeneet mukanani. Tänä keväänä nuo kulkeutuvat ulos asunnosta.

Vahinko eteenpäin. Olisi kiva kuulla, mitä löytyy Pastanjauhajien keittiöstä. Muita uhreja voisivat olla Peggy G, Outi ja juuri bongaamani Taksitar.