Joskus ei tunnu hyvältä blogata jutuista, jotka ovat juuri tapahtuneet. Tuntuu, että tulee raottaneeksi liikaa asiakkaiden asioita. Ajan myötä tapahtumat haalistuvat ja niistä tulee jotenkin enemmän anonyymejä. Kuten seuraavasta...
Autoon nukahtava asiakas on joskus helpotus ja joskus rasite. Helpotus se on silloin, kun rasittava moottoriturpa sammuu ja sen saa vielä hereille. Rasite silloin, kun herääminen on epävarmaa.
Viime kesänä kyytiini nousi kaksi ihan mukavaa miestä. Toinen jäi kyydistä ihan Tampereen alueelle, mutta toisen matka jatkui muutaman kymmenen kilometrin päähän. Yksin kyytiin jäänyt mies sanoi tarkan osoitteen ja sammui se jälkeen pelkääjän paikalle. Miehen tila vaikutti sen verran katatoniselta, että olin hieman huolestunut, miten saan kaiffarin perillä hereille.
Kesken matkan puhelin miehen sylissä alkoi soida. Ja soida. Ja edelleen soi. Lopulta otin puhelimen ja vastasin siihen: "Joko se on nukahtanut taksiin?" vastasi naisen ääni. Kerroin tilanteen olevan kuvaillun kaltainen. "Älä yhtään huoli, mä olen täällä vastassa", lohdutti vaimo.
Osoite oli helppo löytää. Nainen löi rahat käteeni ja sen jälkeen alkoi miehen herättely. Avokämmentä oikein reippaasti puolelta toiselle. Turistiin siinä niitä näitä - mitä nyt naiset jutustelevat aamuisessa kesäyössä - ja samalla kämmen lätisi pitkin poskia. Lopulta alkoi elämää löytyä ja mies könysi hyvin vaitonaisena sisätiloihin.
Tuskin olin ensimmäinen tilanteen kokenut taksari sillä pihalla. Esimerkillistä toimintaa kotijoukoilta.
Taksikuskiksi ryhtynyt nainen tilittää ammattiin liittyvistä asioista ja vähän muustakin.
sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008
perjantaina, huhtikuuta 18, 2008
Melankoliaa
Yön viimeinen asiakas lentokentälle oli hiljainen. Onneksi. Palatessa taivas punersi hetken hillittömässä leimussa. Valoa ei kuitenkaan riittänyt vielä maahan asti. Tampere näytti Sarankulman sillalta mustalta kuin Rautapiha. Vaihdoin cd:n toiseen ja päätin, että lähetän sen työhakemuksen.
Ikävä. Jotain. Jotakuta. Ja kaikkea.
Mä en usko rakkauteen
ja mä en tahdo kuulla,
että sinä uskot niin
ja mä en tahdo luulla,
että tämä kestäisi...
no viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.
Yhtälailla säälittävä
olen niin kuin muutkin.
Yksinäinen jos et tuu
Ja jos sä sitten tuutkin...
...Enkä usko sinuunkaan
kuin viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.
Tilaa jo se taksi.
Zen Café - Taksi
Ikävä. Jotain. Jotakuta. Ja kaikkea.
Mä en usko rakkauteen
ja mä en tahdo kuulla,
että sinä uskot niin
ja mä en tahdo luulla,
että tämä kestäisi...
no viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.
Yhtälailla säälittävä
olen niin kuin muutkin.
Yksinäinen jos et tuu
Ja jos sä sitten tuutkin...
...Enkä usko sinuunkaan
kuin viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.
Tilaa jo se taksi.
Zen Café - Taksi
maanantaina, huhtikuuta 07, 2008
Kevät
Kevättä rinnassa on niin kuskeilla kuin asiakkailla. Viime lauantaina kolme eri miesasiakasta/-porukkaa "valittivat", miten naiset ovat kovin hyökkäävällä päällä näin valon ja lämmön lisääntyessä. Eipä tuohon oikein voi muuta vastata kuin naureskella.
Ihmiset ovat selkeästi paremmalla tuulella nyt kuin pari kuukautta sitten. Töissä on ollut todella mukava olla, kun hyväntuulisuus ja valo loistaa (useimmista) ihmisistä. Itseäkin on naurattaneet ihan absurdit jutut, joille ei olisi edes hymyillyt tammikuun pimeydessä.
Olen joskus aiemmin kirjoittanut Pispalan kirkon mainoksista ja muistaakseni myös Tampereen bussien "Moro nääs"-teksteistä, jotka jaksavat aina hymyilyttää. Viime viikolla jaksoi naurattaa jopa Messukylän grillin "Ruoka on pop"-mainos, joka kuulostaa näin arkisen iltapäivän hämyssä todella tyhmältä.
Juuri sillä hetkellä, kun näin tuon mainoksen ensimmäistä kertaa ja olin valmiiksi hihityshysteerisellä päällä, minulla oli asiakas kyydissä. Sellainen oikein lutunen, parikymppinen poju, jolla oli pitkät luonnonkiharat hiukset ja täysin säpäleiksi revityt farkut. Emme keskustelleet mitään matkan aikana ja radion kuuluvuus oli loistava:
"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Rakastuvat pitkätukkahulttioihin,
petollisiin kulkureihin.
Ja pilvilinnan rakentajiin,
unelmoiviin työnvieroksujiin"
Nuoren miehen huulilla alkoi karehtia hymy ja minä purin huultani ja nauroin sisäänpäin.
"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Renttuihin!
Ne rakastuvat renttuihin!
Rakastuvat! Naiset
Rakastuvat renttuihin aina vaan!
Naiset rakastuvat renttuihin!
Aina! Aina! Aina!"
- "Ja 2.60 takaisin näin, ole hyvä *ja painu nyt jo ulos siitä, että voin päästää tämän huutonaurun pihalle!*"
- "Kiitos hei! *REPS!*"
Ihmiset ovat selkeästi paremmalla tuulella nyt kuin pari kuukautta sitten. Töissä on ollut todella mukava olla, kun hyväntuulisuus ja valo loistaa (useimmista) ihmisistä. Itseäkin on naurattaneet ihan absurdit jutut, joille ei olisi edes hymyillyt tammikuun pimeydessä.
Olen joskus aiemmin kirjoittanut Pispalan kirkon mainoksista ja muistaakseni myös Tampereen bussien "Moro nääs"-teksteistä, jotka jaksavat aina hymyilyttää. Viime viikolla jaksoi naurattaa jopa Messukylän grillin "Ruoka on pop"-mainos, joka kuulostaa näin arkisen iltapäivän hämyssä todella tyhmältä.
Juuri sillä hetkellä, kun näin tuon mainoksen ensimmäistä kertaa ja olin valmiiksi hihityshysteerisellä päällä, minulla oli asiakas kyydissä. Sellainen oikein lutunen, parikymppinen poju, jolla oli pitkät luonnonkiharat hiukset ja täysin säpäleiksi revityt farkut. Emme keskustelleet mitään matkan aikana ja radion kuuluvuus oli loistava:
"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Rakastuvat pitkätukkahulttioihin,
petollisiin kulkureihin.
Ja pilvilinnan rakentajiin,
unelmoiviin työnvieroksujiin"
Nuoren miehen huulilla alkoi karehtia hymy ja minä purin huultani ja nauroin sisäänpäin.
"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Renttuihin!
Ne rakastuvat renttuihin!
Rakastuvat! Naiset
Rakastuvat renttuihin aina vaan!
Naiset rakastuvat renttuihin!
Aina! Aina! Aina!"
- "Ja 2.60 takaisin näin, ole hyvä *ja painu nyt jo ulos siitä, että voin päästää tämän huutonaurun pihalle!*"
- "Kiitos hei! *REPS!*"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)