keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Oriveelle viielläkympillä

Ketkä hiton pösilöt ovat takoneet oriveteläisten kaaliin, että matka Tampereelta kotiin maksaa 50 euroa, kun mittarin mukaan hinta on yleensä yli 60 euroa? Minä en anna alennuksia tai tee diilejä alle 100 euron kyydeistä. Että pistää vihaksi kuulla: "Kun kaikki muutkin kuskit vie tällä hinnalla...". Tuskin kaikki muutkin, mutta yksikin lepsuilija pilaa tämän työpaikan ilmapiirin ja tienestit. Voin sanoa, että yksi kaameimmista kyydeistäni on ollut kahden taukoamatta tinkaavan naisen kuljettaminen Orivedelle. En taipunut. Olin kuulemma ikävä ihminen.

Viime yönä (tai aamuna) vuoron lähestyessä loppuaan olin ensimmäisenä yhdellä keskustan tolpista kyttäämässä aamun aikatilauksia ja toivoin saavani keikan kohti auton kotitallia. Minun säkälläni kyytiini hyppäsi ennen sitä kaksi sankaria, jotka halusivat Orivedelle. Olin hieman kärttyinen 12 tunnin työputken jälkeen ja adrenaliinia oli valmiiksi veressä. Tiukkasin pojilta rahatilanteen, sillä en todellakaan lähde tuohon aikaan heittämään yli tunnin keikkaa (eestaas) huitsin kuuseen, jos on pienikin epäilys ongelmista. Pojat eivät loukkaantuneet, vaan olivat lähinnä hölmistyneen näköisiä tiukkojen kysymysteni vuoksi. Rahat näytettiin ja lähdimme matkaan. Matkalla kuulin juttuja, joiden tarkoitus oli ehkä hatkähdyttää minua (tappoja, 150 km/h ylinopeuksia, hakkaamisia). Minä kuuntelin puolella korvalla apaattisena ja haukottelin. 15-vuotiaiden retosteluja aikuisilta miehiltä... hohhoijaa.

Perillä mittari näytti 62,40. "Mitä! Eikö me sovittu viiteenkymppiin!", alkoi laulu takapenkiltä. Siis voi prkl! Tältä ei säästytty tältäkään kertaa. Mitään ei sovittu, eikä alennuksista lähtötilanteessa keskusteltu, koska pojat olivat ilmeisesti niin häkeltyneitä tiukoista kysymyksistäni. Sain rahani nurinan kera. Yrittivät vielä härnätä minua ilmoittamalla, että lähtevätkin kyydissäni takaisin Tampereelle.

- "Valitan pojat. Vuoro loppui juuri. Jospa tilaisitte vaikka taksin." *renkaiden vinkunaa hiekkatiellä*

maanantaina, toukokuuta 29, 2006

Oulun pirssi


Taannoisella retkellä Ouluun nappasin kuvan paikallisesta taksikyltistä. Ihana, mutta ulkomaan elävillä voi olla hieman vaikeuksia hahmottaa, mistä on kyse.

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Naivia nahistelua

Jouduin eilen kuuntelemaan, miten mies huusi tyttöystävälleen, poika isälleen ja nainen ystävättärelleen. Yhdessäkään tappelussa ei ollut mitään järkeä. Ensimmäisen parin kanssa en haluaisi koskaan viettää ravintolailtaa. Toiseen taisteluun liittyi aivan selvästi mielenterveysongelmia. Kolmas tappelu oli ikävää vallankäyttöä ystävätärtä kohtaan.

Halusin vain sanoa, miten tyytyväinen olen kaikkiin ihmissuhteisiini aina ajovuoron jälkeen.

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Ei taksikuski haukkuen laula

Aamuöisessä viikonloppuruuhkassa kyytiini nousi keskustorin tolpalta kaksi suurin piirtein ikäistäni naista. Matka suuntautui erääseen hotelliin ja jutuista selvisi muutenkin, että ulkopaikkakuntalaisia ollaan. En nimittäin ole koskaan kuullut kenenkään haukkuvan Tamperetta niin antaumuksellisesti.

- *ylimielisellä äänellä* "On nämä täällä ihme juntteja. Ei mitään käsitystä, miten turisteja tulisi palvella. Taksikuskitkaan eivät avaa ovea. Kyllä X-kaupungissa vaan AINA avataan. Muutenkin palvelukulttuuri on täällä aivan kehittymätöntä. No, ehkä täällä perähikiälläkin jonakin päivänä opitaan miten turisti saadaan toiste tulemaan kaupunkiin. Itse en tänne kovin äkkiä palaa."

Ja sama litania ja haukkuminen jatkui koko matkan. Verenpaineeni nousi, mutta pysyin luonnollisesti hiljaa. Perillä veloitin matkan korostetun ystävällisesti ja toivotin mukavat illanjatkot. Mutta en avannut ovea. Ei todellakaan harmita, jos moiset sitruunan nielleet nirppanokat pysyvät poissa pilaamasta kaupungin ilmaa.

lauantaina, toukokuuta 20, 2006

Herkkuhajuja

Poimin tuossa iltana eräänä yhdestä Hatanpään osoitteesta seurueen kyytiini. Pari sekuntia ovien sulkemisen jälkeen sieraimeni kokivat käsittämättömän hajukokemuksen. Koska olimme aivan Viinikan jätevedenpuhdistuslaitoksen (tuttavallisemmin Hatanpään paskavatkaamon) tuntumassa, ajattelin sen tuoksahtavan poikkeuksellisen pahasti. Matkan jatkuessa haju jatkui ja aloin jo tosissani miettiä ödöörin lähdettä, kun takana alkoi keskustelu ja hihitys:

- Tuo juustonjämä tuoksahtaa aika rajusti.
- Niin tuo taitaa...

Osa porukasta jäi pois ja kyselin kainosti viimeiseltä asiakkaalta:

- Anteeksi, mutta mitä juustoa teillä oli matkassa. Oli meinaan aika jykevät aromit.
- Joo, maisteltiin ranskalaista Munsteria...

Lisäys: World's smelliest cheese, sija 4.

perjantaina, toukokuuta 19, 2006

Ohjeita juuri teini-iän ylittäneille

Mikä ihme siinä on, että alle 25-vuotiaat eivät osaa käyttäytyä taksissa pätkän vertaa?

Eilen taas autoon hyppäsi kolmen kopla, joilla kaikilla juomat kourassa. Pulloista saa minun puolestani juoda, mutta lupa on fiksua pyytää ja AVATAAN ne hiton bisset siellä auton ulkopuolella. Eilen etupenkki sai kivan kasteen taskulämpimästä lonkerosta, kun en ollut tarpeeksi nopea... Harkitsen kyllä täyskieltoa autojuominkeihin, vaikka olisin kuinka ikävä ihminen sen jälkeen.

Nuorisolle (ja kaikille muillekin) siis muutama vinkki tylsältä taksaritädiltä:

1. Taksi ei ole baari eikä olohuoneesi jatke. Olvin kittaaminen pirssissä ei ole itsestäänselvyys. Pyydä autossa juomiseen lupa, niin saat sen melko varmasti ja kaikilla on parempi mieli.

2. Taksi ei ole myöskään ravintola. Syö evääsi grillillä ennen taksijonoon menoa tai nappaa safkat mukaan KOTONA syötäväksi. Työnkuvaani ei kuulu ranskalaisten kerääminen penkiltä.

3. Taksi ei ole myöskään disco. En kanna mukanani Lordin levyä, enkä käännä volyymiä kaakkoon kun tulee "hyvä biisi". Tehtäväni on kuljettaa asiakkaat turvallisesti perille, eikä toimia seremoniamestarina ja tiskijukkana.

Siis juhlikaa, juokaa ja heittäkää herjaa, mutta älkää jättäkö itsestänne jälkiä työpaikalleni. Kiitos.

torstaina, toukokuuta 11, 2006

Elokuvaa ihmeellisempää

Ajan säännöllisesti kahta eri autoa. Toiselle teen kaikki yövuorot ja toista ajan satunnaisesti. Tällä kakkosautolla on jotenkin huono karma. Vaikka ajan ko. kärryllä 10-20 % siitä, mitä vakiautolla, 80 % kaikista kohtaamistani ongelmatilanteista ja omituisista asiakkaista on tullut kakkosauton kanssa vastaan. Viimeksi viime yönä. Ensin elämäni ensimmäinen juoksutaksi. Siitä ei kiinnosta kirjoittaa (ainakaan vielä) enempää, koska edelleen vituttaa. Mutta kyyditsemäni nainen...

Tuli hieman Collateral-olo. Ketään ei tapettu, mutta ihmisiä etsittiin ympäri kaupunkia. Nainen nousi kyytiini aamuyön tunteina. Ensin ajoimme erään nimeltä mainitsemattoman liikeyrityksen pihaan. Nainen pyysi minua laittamaan mittarin stoppiin odotuksen ajaksi. En tietenkään suostunut. Hetken kuluttua nainen palasi autoon ja mietti pitkään seuraavaa osoitetta. Lopulta määränpää oli selvillä ja lähdimme liikkeelle. Koko matkan nainen tenttasi, mitä kautta aioin ajaa ja miksi juuri sitä kautta. Voi luoja, jos tuollainen asiakas olisi osunut kyytiin ensimmäisellä työviikolla... Reittivalintoihini nainen tokaisi useaan otteeseen: "Täällä on niin hirveästi uusia teitä - kai sinä tiedät mistä ajaa."

Ajoimme kaupunkia ristiin rastiin. Kohdeosoitteissa nainen joko jätti viestilappuja oviin tai soitti puhelintiedustelun kautta ihmisille. Osa tavoitelluista asui ulkomailla, osaan puheluista vastasivat tavoiteltujen aikuiset lapset, jotka asiakkaani oli ilmeisesti tavannut viimeksi ihan taaperoina. Olin kyydinnyt naista jo tunnin ja minua alkoi huolettaa, oliko hänellä rahaa. Kuin ajatukseni lukeneena nainen iski käteeni tukun seteleitä (en huolinut ensin tarjottua ulkomaan valuuttaa), ja pyysi ajamaan seuraavaan kaupunginosaan. Pujottelimme pitkin kävelyteitä naisen opastamana viimeiseen paikkaan, koska osoite ei ollut muistissa. Ymmärsin, että nainen aikoi jatkaa vielä sieltä uudella mittarilla eteenpäin...

Mitä sinä sanoisit, jos vuosia ulkomailla ollut ystäväsi/tuttavasi soittaisi sinulle arkiyönä klo 2:00 ja ilmoittaisi olevansa ovellasi? Ottaisitko avosylin vastaan, vai kertoisitko asuvasi Ambomaalla?

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2006

Ruokailuhetki

Nainen ratissa oli haaveillut koko lauantai-illan rasvaisesta Hese-ateriasta. Kyydit vain tahtoivat suuntautua poispäin ko. syöttölöistä. Lopulta kaupunki alkoi olla vähän ennen viittä tyhjä juhlijoista ja päätin lähteä juuri ennen sulkemisaikaa Pispalan Heselle. Tuskin olin saanut aterian eteeni, kun pöytääni istuutui mies, joka kysyi kyytiä Sääksjärvelle. Tyypillistä, mutta pirun helppo kyytitarjous. Senkun istuit pöydässä ja nakersit hampurilaista ja kehotit kaveria odottamaan. Piti tuon kyydin jälkeen lähteä nukkumattia jo katsomaan, kun sain vielä ajotarjouksen Kuljun työväentalolta Toijalaan. Toki juhlaväki piti kotiin heittää. Nannaa vastapainoa hiljaiselle alkuillalle.

Lauantaiyö oli unenomaisia näkyjä pullollaan. Itsemurhaa hautova sorsa, tienpenkkaan nojaava paljasta persettään esittelevä nainen, käsittämättömän upea auringonnousu (jota yksikään humalainen asiakas ei maininnut sanallakaan). Tekisin tosi mielelläni tähän aikaan enemmänkin töitä, ellei kesä viekottelisi lämpimille harhapoluille...

keskiviikkona, toukokuuta 03, 2006

Tilaisuus tekee varkaan

Tämän tarinan pääosassa on vihreä Barclay-savukeaski, joka jäi joltakin asiakkaalta autoon. Aski tuntui pyörivän autossa jatkuvasti tiellä ja laitoin sen lopulta kuskin puolen oven karttataskuun.

Vappupyhinä poimin kyytiini kokonaisen perheen, joista n. 13-vuotias poika istui taakseni. Omaa ovea sulkiessani kuulin auton ovessa olleen tupakka-askin tippuvan lattialle. Päätin testata, miten tässä käy, enkä alkanut askia kaivamaan. Perillä perheen isä maksoi matkan ja minä kuulin takaani salamannopean vaatteiden kahahduksen. Teinit eivät petä tässä asiassa koskaan. Tupakat oli pantu parempaan talteen. Olisin saanut halutessani pojan pahaan liriin, mutta en moista halunnut tehdä. Tarpeeseensa tuo isänmaan toivo nuo jalkojensa juureen tipahtaneet röökit varmaan hamusi.

tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Kaverikyydit

Eilen ei jaksanut vappuajoja muistella, tänään jo paremmin.

Vappuaattona taksikuski huomaa, että ystäviä on melkoisesti. Puhelin soi klo 23-04 välisenä aikana jatkuvasti. Kyllä minä lähden mielelläni kyyditsemään kavereita, mutta muutama juttu olisi hyvä muistaa.

- Edes se taksikuskikaveri ei lähde vappuaattona hakemaan sinua varta vasten 20 km:n päästä sillä siunaaman sekunnilla, jos lähempänä on kyytiä tarjolla. Tämä on kuitenkin TYÖTÄ, josta on tarkoitus ansaita RAHAA.

- Jos se kaveri nyt kuitenkin lähtee hakemaan sinua varta vasten sieltä 20 km:n päästä, niin pistä nyt hyvä ihminen pirun hyvä tippi. Saat kyydin ehkä seuraavallakin kerralla.

- Jos soitat taksikuskikaverille ja lykkäät sen kyytiin ennestään tuntemattomia ihmisiä, valista heitä että kuljettaja on ystäväsi ja että autossa käyttäydytään kunnolla. Muuten voit jatkossa yllättäen kuulla, että kuljettaja on "Jyväskylässä keikalla", "vapaalla" tai "juuri lopettamassa vuoroaan".

- Älä missään nimessä jakele taksikuskin numeroa eteenpäin kavereillesi. Siitä ei ole taksikuskikaverillesi mitään hyötyä. Meidät muistetaan ainoastaan ruuhka-aikoina, jolloin kyytiä on pilvin pimein muutenkin tarjolla.

- Salli taksikuskin vittuilla sinulle, kun olet soittanut ja pyytänyt kyytiä vappuyönä 5 kertaa peräkkäin, kun et muistanut soittaneesi 2 minuuttia aiemmin...

maanantaina, toukokuuta 01, 2006

Vappua

Jos näette tänään jossakin päin Tamperetta naisen nurmikolla seljällään kiskomassa skumppaa suoraan pullon suusta ja hokemassa "I'm worth it", se olen minä.