Aika usein kuulen naisasiakkailta seuraavanlaisen kysymyksen: "Eiks tää oo vaarallinen tää taksikuskin työ, siis niinkun naiselle? Mun mies ei ainakaan antais mun ikinä ajaa öisin taksia."
Vastaus: On. Vappunakin sain tosi pahan paperiviillon kuittien kirjoitusalustasta oikeaan etusormeen. Ei ollu kiva. Että en voi suositella.
5 kommenttia:
Mua myös ärsyttää suunnattomasti kaikki 'mun mies ei antais mun tehdä sitä ja tätä' -läpät, joita jotkut naiset kertoo jotenkin ylpeänä. Huom! Ei ole mitenkään hieno asia, jos teidän miehet kieltää teitä tekemästä jotain työtä!
Mut kato sehän on hienoo, että niillä on Mies, joka suojelee niitä. Oikeesti niitä ei vois vähempää kiinnostaa (taksikuskin) työ. Nää on kato niitä tätejä, jotka on 10 vuotta pois työelämästä, tehden kersoja putkeen. Jos oikein hyvä pulla käy, miehellä on siinä vaiheessa niin hyvät tulot, että sitä voi jäädäkin kotirouvaksi.
No hei, entäs kysymys: "Miltä tuntuu ajaa naisena taksia?". Aika marginaalinen on varmaan se ryhmä joka on päässyt kokeilemaan sitä miehenäkin.
Ainakin hurjimpien kuulemieni juttujen perusteella esimerkiksi äärinaiselliseksi mielletyssä sairaanhoitajan ammatissa vasta onkin riskinsä: Fyysisesti raskas työ, jossa pahimmillaan joutuu vielä narkkareita ja puukkoja väistelemään!
myytinmurtaja on tasalleen oikeassa. Ja samalla palaan blogin kirjoittajan pyyntöön että kertoisin omasta duunista ihqupihqua, mutta kun tuolla hematologian osastolla dallailee, ei kiinnosta kertoa verisairauksista, leukemiasta ja mitä niitä sitten onkaan - kullakin "asiakkaalla" omansa
Lähetä kommentti