Milloin taksikuski tietää olevansa yliväsynyt?

Tulee suhteellisen tyhmä olo, kun yllättää itsensä kotiovensa ulkopuolelta painamassa epätoivoisesti Volvon avainten unlock-näppäintä...

Keskusteluita, joita en koskaan uskonut käyväni, osa 1

Lumikki: "Mahtuuko sun autoon Lumikki ja neljä kääpiötä."
NR: "Valitettavasti tää on vain neljän kääpiön malli."

Vaarallinen työ

Aika usein kuulen naisasiakkailta seuraavanlaisen kysymyksen: "Eiks tää oo vaarallinen tää taksikuskin työ, siis niinkun naiselle? Mun mies ei ainakaan antais mun ikinä ajaa öisin taksia."

Vastaus: On. Vappunakin sain tosi pahan paperiviillon kuittien kirjoitusalustasta oikeaan etusormeen. Ei ollu kiva. Että en voi suositella.

Vaikeneminen ei olekaan kultaa?

Ihan tavallinen, nuori pariskunta nousi autoon. Koska kyse oli 20-25 -vuotiaista, nainen meni takapenkille ja mies tuli viereeni istumaan (en edelleenkään ymmärrä, miksi tämän ikäiset lähes poikkeuksetta tekevät näin). Matka meni ihan normaalisti, hiljaisuuden vallitessa, koska pariskunta ei vaikuttanut olevan erityisesti juttutuulella. Eivät keskustelleet edes keskenään. Olin siis matkan aika lailla omissa ajatuksissani. Perillä normaali maksutapahtuma ja yllättävä kommentti mieheltä: "Kiitos ja parempaa päivän jatkoa." Siis mitä!? Olin niin hämmentynyt, etten ehtinyt kysyä, mitä mies tarkoitti. Olivatko mahdollisesti tottuneet suulaampiin kuskeihin tai jotain. Tai sitten mies halusi tarkoituksella antaa iltaani jotakin mietittävää. Outo juttu joka tapauksessa.

Miksi tämän suht merkityksettömän tapauksen kirjoitin? Koska piti jotain kirjoittaa täytteeksi pyynnölleni, eli löytyisikö joltakin rattinaiselle ylimääräistä Spotify-kutsua, pliis? Sähköpostiosoite löytyy tuosta oikeasta laidasta.

Edit: Kiitos, Spotify käy ja kukkuu!

Pitkät piuhat

NR:*pysähtyy kolmen kiivaasti huitovan naisen kohdalle keskustan liepeillä* "Iltaa! Oletteko tilanneet taksin?"
Yksi naisista: "Juu, kyllä ollaan" *lähtee kipuamaan kyytiin*
NR: "Valitettavasti minä en siinä tapauksessa voi ottaa teitä kyytiin. Tilaamanne auto saapuu varmasti tuota pikaa."
Toinen naisista: "Siis mitä.. Siis miten niin et voi? Miksi sä sitten pysähdyit?!"
NR: "Pysähdyin, kun näin teidän heiluttavan ja arvelin teidän yrittävän saada lennosta taksia."
Kolmas naisista: "No miksi sä et voi ottaa meitä kyytiin!?"
NR: "No kun en ole se tilaamanne taksi!"
Toinen naisista: "No minkä helvetin takia sä sitten pysähdyit?!"
NR: "No kun te heilutitte!"
Kolmas naisista: "No miksi sä et ota meitä kyytiin?"
NR: "Koska teidän tilaamanne taksi on tässä varmasti ihan kohta!"
Toinen naisista: "En kyl tajuu, miks sä sitten pysähdyit?!"
NR: "Koska te HUIDOITTE JA HEILUTITTE!!"
Kolmas naisista: "No miks se on niin vaikeeta ottaa meidät kyytiin, häh?!"
NR: "Koska EN OLE tilaamanne taksi, joka näyttää onneksi... juuri saapuvan."
Eka naisista: "Hei, miks toi lähtee..?"

Money talks, bullshit walks

Mies kumartui katsomaan minua avoimesta pelkääjän ovesta, oli hiljaa ja tuijotti - painoi kasvoni mieleensä: "En muuten sitten enää ikinä tule sun kyytiisi. Kiitos ja hyvästi!" Hymyilin kauneinta hymyäni: "Kiitos ja oikein hyv.. *oven paiskaisu* ..ÄÄ ILLAN JATKOA!"

Viime aikoina on yleistynyt yksi ärsyttävä tapa asiakkaiden maksutavoissa. Rahat taksimatkaan haetaan kotoa matkan päätteeksi. Ne on juotu tai pelattu tai hukattu minne milloinkin, eikä mukana ole tietenkään yhden yhtä maksukorttia "kun ne voi tämmösillä reissuilla vaikka hukata". No niin voi, mutta on se vähän helevetin orpoa rahattomana pyöriä kaupungilla. Ei ole latin latia taskuissa, jee - otetaan siis taksi!

Yleensä ilmoitus rahojen hakemisesta matkan päätteeksi tulee matkan loppupuolella, jolloin kuljettajalle nousee puolimetrinen otsaan välittömästi. Aika monen asian kanssa minäkin joustan, mutta rahan kanssa en jumaliste sitten yhtään. Ja jos sen saaminen vaikuttaa yhtään epävarmalta, tämä täti muuttuu lässy-ystävällisestä niin tight arseksi, että vinkuu!

Tämän illan asiakas teki lähes kaikki "haen rahaa kotoa"-asiakkaan virheet. Yritti kaveerata kanssani oon-melkein-kollega -stoorilla, kun oli jotain autoa joskus työkseen ajellut. Sitten alkoi luetella tuntemiaan taksikuskeja, joka on todella säälittävää. Ei sentään luetellut tuntemiaan poliiseja, joka on yleensä seuraava vaihe. Sitten alkoi säälin hakeminen "oon saanut elämässäni NIIN paljon paskaa niskaan". Joo, olen asiakkaille kamalan myötätuntoinen ja kohtelias, mutta jos hakee rahaa sisältä, pitää sietää pari juttua.

1) Autoon pitää jättää pantti. Se voi olla kännykkä, kello tai vaikka tyttöystävä, mutta ilman sitä kukaan ei lähde maksamatta minnekään.
2) Mittari käy sen ajan, kun maksua noudetaan. Kyse on minun työajastani, eikä todellakaan ole minun vikani, jos asiakas juoksee ympäri huusholliaan etsimässä Henri Hippoa (onks näitä vielä?)

Asiakkaani siis otti nokkiinsa, kun en ollut hänen paras kaverinsa kovista yrityksistään huolimatta. Kehtasin vaatia kellon pantiksi ja mittarikin raksutti koko odotusajan. I'm the bitch.

Ps. Nyt kun muistan... Terveisiä minut tunnistaneelle pariskunnalle Nokialle! ;-)

Toinen virallinen salakielemme

En ole joutunut puhumaan ruotsin kieltä oikeastaan ollenkaan sitten opiskeluaikojen. Tässä yhtenä iltana minulle selvisi, mihin sitä voi käyttää. Se voi olla salakieli.

Kyytiin tuli kaksi pimua kahden ulkomaalaissyntyisen nuoren miehen kera. Etupenkille istunut nainen kysyi minulta heti: "Talar du svenska?" "Ja, lite. Hur så?" heitin vastakysymykseksi. Takapenkin kundit osasivat kuulemma hiton hyvin englantia sekä jonkun verran suomea, joten nainen halusi puhua kanssani ruotsia.

Eipä siihen aikaan yöstä mitään elämää suurempia kysymyksiä käsitelty - varsinkaan ruotsiksi - mutta oli minulla hieman hymyssä pitelemistä, kun mimmi kertoi illan suunnitelmistaan, kundien ollessa takapenkillä täysin kysymysmerkkeinä: "Vi ska inte knulla med dem, bara dricka."

Täh?

Kynnys blogin kirjoittamiseen on taas korkea, mutta yritän parantaa kirjoitustahtia, joten älkää vaatiko liikoja. Taso on yhtä raaka kuin ennenkin.

Annanpa teille vaihteeksi yhden idiootti-demonstraation, maustettuna yhdellä pikku lisävivahteellä. Olen asunut Tampereen seudulla kymmenisen vuotta. Silloin tällöin täällä törmää miehiin, jotka päättävät lauseensa ilmaisuun: täh? En tiedä kuuluuko tuohon kysymysmerkki, kun en ole tähän päivään ymmärtänyt, onko kyseessä kysymys, vai joku tapa heittää lauseen päätteeksi joku äänneoksennus.

Mies: Öhöhhöhöö... (tää on siis naurua...) Tuli vähän vedettyä viihteelle...öhööhhöö... Vähän repes, täh?
NR: Noo, sattuuhan sitä.
Mies: Ei ois ikinä markka-aikaan pystyny vetään tuhattakahtasataa kurkusta alas, vaan ny uppoo helposti. Siis 200 euroo, täh? Ja huomenna jatkuu, täh?
NR: Nii... (tekeepä vaikutuksen)
Mies: Sullon tuulilasissa särö, täh?
NR: Taitaa olla. (no en just kuulekaan tuota kun 10 kertaa yössä)
Mies: Ne on muuten nastoja, jokka tekee ton, ei mikkään kivet, täh?
NR: No en osaa sanoa. (mitä vitun väliä)
Mies: On on, ekkö usko, täh?!
NR: No mulle on ihan sama, vaikka ton ois tehny mummo kivireki selässä.
Mies: No etsää noin voi asiakkaalle sanoa, täh!
*hetken hiljaisuus*
Mies: Oleksää muuten naimisissa, täh?
NR: (Voi persetti. Aina kun noille alkaa vittuilla, ne alkaa pokaamaan.) En ole ja tuskin menenkään.
Mies: TÄH! Mikset muka?
NR: No miks pitäis?
*hetki hiljaisuutta*
Mies: Saisinko mää kosiskella sua... Siis en tarkota niinkun sillai oikeesti, vaan niinku pizzalle tai jotain, täh?
NR: Valitettavasti (HAH!) mä olen varattu.
Mies: Juurhan sää sanoit, ettet sää oo naimisissa, täh?!
NR: En olekaan, varattu olen.
Mies: Jaa... No hyvää jatkoo sulle avioliittoos ja hyvää yötä, täh?

Pakko käyttää taksia

Olipa kello eräänä iltapäivänä jonkun tasatunnin kieppeillä, ja koukkasin toiveikkaana rautatieaseman tolpalle. Junat kun saapuvat Tampereelle tasatunnein ja silloin on tarjolla siistejä ja mukavia matkustavaisia kyydittäviksi. Paitsi että tällä kertaa tolpalle oli eksynyt matkalaukkuväen sekaan juuri sellainen tapaus, mitä ei mieluiten kyyditsisi.

Kyseessä oli ns. tulkittava asiakas. Eli niin tuhannen päissään oleva mieshenkilö, jonka kanssa tarvitaan juoppo-suomi-sanakirjaa.

Mies: "Shätsöltsä on thaas enprrrkkssll minnhhe Xxxshhhxxkadulle."
NR: "Jaa että Xxxxxxkadulle."
Mies: "Jusht nih."

Määränpään selvittyä mies jatkoi keskustelua ja hänellä oli selvästi minulle kovasti asiaa. Kun en ymmärtänyt, mies ryhdistyi ja artikulaationsa muuttui kuin ihmeen myötä selkeämmäksi, kun asia kerran oli niin tärkeä.

Mies: "Shiis te takshit olette niin jumalattoman kalliita. Ja vitthumaisiakin olette. Alotushmakshukin plaa plaa... ja kilometritaksha plaa... Huijareita... Kushipäitä...Ryöväätte rahat... Viette tuhkatkin peshäshtä..."

Aikani kuunneltuani minulla alkoi pikkuhiljaa keittää ja oli sanottava jotakin:

NR: "Anteeks nyt vaan, mutta meidän palveluja ei ole mikään pakko käyttää. Bussit kulkee ja herralla näkyy jalat toimivan."
Mies: "On mun pakko."
NR: "Ai kuinka niin?"
Mies: "Koshka mä olen juoppo."

Kauppa se on, joka kann.. tukkii liikenteen

Sain kyytiini Väylät ja liikenne -seminaariin osallistuneita henkilöitä. Kun kerran paikalla oli oikein asiantuntijoita, päätin kysyä heidän mielipidettään yhdessä asiassa, jossa minusta ollaan menossa kunnolla metsään Tampereen liikennesuunnittelussa.

NR: Mitenkäs tuo Paasikiven-Kekkosentie? Olettekos perehtyneet siihen? Että mitenkä ne ruuhkat ratkaistaan?
Asiakkaat: Kapea väylä ja paikka. Hankalaa on. Tunneli.
NR: Joo, kaikki vouhkaa siitä tunnelista, mutta eihän se mitään läpimenoa ratkaise yksinään, jos siinä on edelleen useita liikennevaloliittymiä. Liikenne pysähtelee yhtenään, ja ainut joka hyötyy tunnelista on YIT rakentaessaan rantamaisemaan kovan rahan pytinkejä. Ja kukas sen tunnelin maksaa?
Asiakkaat: No sen nyt tietää, kuka sen maksaa... Vaan vaikea tuota on valoittakaan tehdä.
NR: Menkääpäs ekskursiolle Maltalle. Euroopan suurin autotiheys per henkilö, eikä juurikaan liikennevaloja. Melkein kaikki liittymät on toteutettu rampeilla ja kiihdytyskaistoilla. Homma toimii kuin junan vessa!
Asiakkaat: Tuota... Oishan Maltalla kiva käydä, mutta ei taida nuo liikennejärjestelyt oikein sopia meidän intresseihin...
NR: ????
Asiakkaat: No kun me myydään liikennevaloja...

Taksi vai ei?

Päivän "taksiuutinen".

Joka ainut yö kaupungilla liikkuu ihmisiä, jotka ovat niin pää jäässä, etteivät tiedä mikä on taksi ja mikä on siviiliauto. Ystävät puhuvat, miten saavat pitää auton ovet lukossa, jos hakevat pikkujouluista miehensä/vaimonsa, kun humalaiset luulevat taksiksi ja yrittävät tunkea sisään. Taksina saan pitää pahimpaan ruuhka-aikaan ovet lukossa, kun ihmiset pyrkivät kyytiin liikennevaloissa ja säikäyttelevät siten asiakkaitani. Kerran yksi nainen jopa pillahti itkuun, kun auton ovi avattiin ja joku yritti ängetä autoon. Taksitolpalla teinit availevat jo varatun taksin ovea ja huutelevat asiakkaalleni: "Minne oot menossa!?" Eräs ystävättäreni istui kerran "taksin" kyydissä, kun äkillisen selvän hetken tultua huomasi, ettei autossa ollutkaan taksamittareita ja otti jalat alleen. Onneksi pääsi karkuun.

Että voisko pikkasen rajoittaa sitä kännäämistä? Ihan sen verran, että löytyis joku alkeellinen järki ja käytöstavat tähän touhuun. Katsotaan, onko siellä auton katolla yleensäkin se banaani eikä temmota vieraiden autojen ovia auki, vaan mennään sinne tolpalle odottamaan vuoroa - tai saamaan turpaansa, jos kerta ollaan niin perseet. Sekin voi olla joskus ihan hyvä opetus.

Niin taksikuski vastaa...

Olen lopen kyllästynyt yhteen asiaan työssäni. Siihen, että osa ihmisistä suhtautuu taksikuskeihin niin helvetin alentuvasti, kuin joihinkin idiootteihin. Kyllä täällä niitäkin ihan tasan tarkkaan on - tiedän itsekin muutaman - mutta jos aina kyytiin noustessa se on oletus, niin saattaapi tulla ongelmia.

Eilen vitutti jo valmiiksi tolpalla, kun oli liian pitkä odotus ja sitten viereen - siis ihan autoni viereen - tuli 3-kymppinen pariskunta imuttamaan ja lääppimään toisiaan. Ja sitä kesti. Ja kesti. Ja...

Lopulta mimmi malttoi nousta kyytiin ja antoi Hallilan osoitteen. Ei siinä mitään. Hallilaan on pari tai kolmekin eri reittiä, mutta yksi on öisin selkeästi nopein ja lyhin. Olin noin puolen kilsan päässä risteyksestä, jossa pitää tehdä päätös kahden reitin välillä, kun takaa kuului: "Nopein reitti Hallilaan MENEE sitten Jokipohjantien kautta." Tuo tuli TODELLA ylimielisellä äänellä ja siitä hohkasi, että tätsä piti minua aivan debiilinä. Käännyin katsomaan naista todella hitaasti ja sanoin kylmimmällä mahdollisessa äänelläni: "Tiedän..." Koko loppumatkalla emme puhuneet mitään.

Perillä nainen pyysi kuitin, vaikka maksoi käteisellä. Tuohon aikaan yöstä KUKAAN ei pyydä käteismaksusta kuittia, ellei aio rutista kuljettajan toimista johonkin. Tiedä sitten, mitä aikoo rutista ja minne. Minä sanoin yhden ainoan sanan normaalien tervehdysten lisäksi.

Pointti tässä on siinä, että toki saa sanoa reittiehdotuksia ja pitääkin, mutta asiat voi sanoa niin miljoonalla tavalla. "Hei, meethän sitten tuosta Jokipohjantien kautta." "Jokipohjantien kautta, kiitos!" , tms..

Kerran eräs vähemmän viehättävä nainen kysyi minulta, miks taksarit on aina niin vittumaisia. Niin taksari vastaa, kuin sinne huutaa...