Jäätävää tunnelmaa

Kuukausien ajan olen välttynyt tilanteelta, jossa pinna kiristyy niin minulta kuin asiakkaaltakin. Nämä tilanteet syntyvät yleensä täysin yllättäen jostakin käsittämättömästä väärinymmärryksestä, kuten tälläkin kertaa.

4-kymppinen, juhlatuulella oleva pariskunta nousi erään tanssipaikan luota kyytiini. Nainen kysyi ensimmäiseksi: "Paljonko maksaa lisää, jos me haetaan ruokaa tosta grilliltä?" Vastasin totuudenmukaisesti, että se maksaa normaalin odotustaksan mukaisen taksan. Taksissa tuli useammaksi sekunniksi totaalisen hiljaista ja ilmapiiri muuttui jääkylmäksi. Vahinko oli tapahtunut, enkä todellakaan tiedä miksi. Ilmeisesti minun olisi pitänyt heittää jotain vitsiä, eikä olla asiallinen. Mies aloitti liikkeelle lähdettyämme puheen, miten taksimatkat ovat menneet monesti niin mukavasti, kun on ollut mukava kuski. Ymmärsin, etten ollut sellainen. Yritin keventää tunnelmaa jutustelulla, mutta oli liian myöhäistä...

Pysähdyimme grillille ja pariskunta poistui hakemaan ruokaa. Päätin tuossa vaiheessa, että jos yrittävät autoon pakkaamattomien ruokien kera, lähden menemään, enkä taakseni katso. Ilmapiiri oli sen verran kireä, etteivät taatusti suostuisi olemaan syömättä autossa. Pariskunta palasi, ja ruuat olivat nätisti kassissa. Siis matkaan.

Vaan eivätpä pakkaukset pariskuntaa estäneet. "Annas mulle se makkara sieltä kassista!" Tiesin, että pyyntöni menisivät kuuroille korville, mutta sanoin silti: "Jos malttaisitte niiden ruokien kanssa kotiin asti." Ei vastausta. Ainoastaan papereiden rapinaa ja maiskutusta. Mikäli halusin ilman suurempaa tappelua maksun kyydistä, ainut vaihtoehto oli antaa näiden ylimielisten idioottien syödä ruokansa ja toivoa sinappien pysyvän suupielissä.

Ajoin melkoista ylinopeutta kohti määränpäätä. Halusin näistä tyypeistä mahdollisimman pian eroon. Pihassa minulle heitettiin setelit kuin koiralle. Annoin vaihtorahat ja sitten annoin tulla:

NR: "Antaa olla sitten muuten viimeinen kerta kun syötte taksissa! Ei todellakaan ole sallittua!"
Nainen: "Eihän me edes sutattu..."
Mies: "Sinä se oot kyllä outo taksikuski! Oot kyllä ihan väärällä alalla!"
NR: "Kuule, en todellakaan ole! Niin metsä kuule vastaa, kun sinne huutaa!"
Mies: "MINÄ olen ollut tällä alalla 10 vuotta, että MINÄ kyllä tiedän..."
NR: "No eipä ainakaan uskois!"
Mies: "Opettelisit muuten ajamaan! Nyknyknyk!"

Tässä vaiheessa poistuin paikalta ja tein jotain, mitä teen äärimmäisen harvoin. Polttelin autossa savukkeen ajaessani takaisin kaupunkiin.

Se toisenlainen pommi

Uutena vuotena ainakin yksi tamperelainen taksi saa yleensä vaurioita raketeista. Niin nytkin.

Joku järjen jättiläinen päätti pelotella taksia yrittämällä ampua raketin sen editse. Meni sitten arvio vähän pieleen. Raketti osui ensin etumaskiin, jossa räjähti käyttäen konetilaa äänikoppana. Olisi kuulemma saattanut heikommalta tulla löysät housuun siitä pamauksesta. Maski meni tietysti paskaksi. Siitä raketti kimposi vielä tuulilasiin ja konepeltiin aiheuttaen vaurioita. Raketin ampuja - aikuinen mies - loikki parimetrisen aidan yli karkuun, huutaen naapureille: "Vittu, ette kerro nimee!"

Toki nimi selvisi. Laskuksi tuli n. 2500 euroa. Että hyvää uutta vuotta vaan.

2-kymppiset on in

Kyydissä: Hieman alle 3-kymppinen mies.
Puheenaihe: Naiset

Mies: Siis mä en tajuu naisia. Jumaliste, siis pitäs tarjota koko ilta, eikä vastineeks saa välttämättä mitään!
NR: Tarjota koko ilta? Minkä ikäsistä naisista tässä nyt puhutaan?
Mies: No mitä tossa X-baarissa nyt pyörii... Jotain 2-kymppisiä - tai 18-vuotiaita.
NR: Et oo ajatellut vaihtaa baaria? Vaikka Z-baariin? Siellä ois vähän vanhempia ja omillaan toimeen tulevia?
Mies: No en mä nyt mitään naista elämääni tarvii!

Kyydissä: Noin 35-vuotias mies
Puheenaihe: Naiset

Mies: Siis katsovat kun halpaa makkaraa, kun tällänen keski-ikänen keskivartalolihava mies menee juttelemaan! Vaikka mä oon loistotyyppi! Kyllä mä niitä silti jututan, mutta ei ne lämpee.
NR: Niin minkä ikäisistä naisista nyt puhutaan?
Mies: No sellasista 19-vuotiaista.
NR: Et ole ajatellut vanhempaa katsella?
Mies: Mulla on vaimo kotona, että ei oo tarvetta.
NR: No entäs jos juttelisit siellä baarissa vanhempien naisten, kuten ikäistesi kanssa?
Mies: Kyllä mä joskus juttelenkin! Että ne on imarreltuja!

Mersut, "miehet" ja mersumiehet

- "Ootteko huomanneet, että Mersuissa on kaikkein tylsimmät taksikuskit? Just sellaset tuppisuut möröt."
- "Joo, toi on muuten totta. Vähän sama ilmiö, kun jos pokaa oikein viimesen päälle hyvännäkösen kundin. Tiiättekö? Aattelevat, ettei maksa vaivaa panostaa itse suoritukseen. Kuori on oikein komee ja kaunis katsella, mutta kyydin jälkeen jää sellanen olo, että jotain jäi puuttumaan..."

Idols vs. Talents

Tampere on sen verran julkkiskylläinen kaupunki väkilukuun verrattuna, että monesti noita 7-ei-hyvää-päivää eläviä on eksynyt minunkin kuljetettavakseni.

Kiipesipä iltana eräänä kyytiini muuan Idols-tuomari seurueineen. Olipa melkoista korvakarkkia, kun alkoivat porukalla arvostella juuri alkanutta Talents-ohjelmaa ja -tuomareita. Tuon kaltaisten hetkien vuoksi, oi rakkaat ystävät ja kollegat, tätä työtä tehdään. *virn*

Vittuaks tööttäät, tolppahomo!

Disclaimer: Tässä tekstissä termi "ääliö jalankulkija" tarkoittaa aikuista, fyysisesti tervettä henkilöä. Ei lasta, ei vanhusta, ei liikuntarajoitteista.

Pääosin yöllä töitä tehdessäni olen huomennut tämän kahden vuoden aikana erään asian muuttuneen. Mennään taksilla sivusi asiaa viimeisessä kirjoituksessaan.

Jalankulkijat. Ääliöt sellaiset. Niiden käytös on muuttunut röyhkeäksi, aggresiiviseksi ja jopa vaaralliseksi. En minä punaista päin kävelemistä vastaan ole. Minun puolestani sitä saa tehdä niin paljon kuin huvittaa, kunhan katsoo ETTEI AUTOJA TULE! Mutta kun ei katsota.

Hämeenkadun poikki ajaessa saa lähes poikkeuksetta hiljentää punaisia päin kävelevien jalankulkijoiden vuoksi. Myös päivällä. Yöllä punaisia päin kävellään porukalla. Ja h-i-t-a-a-s-t-i. Mitään kiirettä ei ole. Joskus auton eteen jäädään tekemään jotain omituisia jou-man-liikkeitä. Töötätä näille tyypeille ei auta. Kansainvälinen käsimerkki on lievä palaute. Yleisempää on, että torven soitosta tulee monoa puskuriin tai muualle.

Vihamielisyys lisää vihamielisyyttä. Olen kuullut muutaman kollegan tölväisseen tahallaan näitä ylimielisiä tiellä heilujia. Yksi tähtäsi huolella ja sai ajettua erään varpaiden yli. Itse sain yllätettyä yhden kääntyessäni Rautatienkadulta Hämeenkadulle. Ajoin puolen metrin päähän punaisia päin kävellyttä ja painoin torvea. Saattoi tulla löysät housuun. Toivottavasti.

Itse en todellakaan puhdas pulmunen liikenteessä ole, mutta pysykää nyt jumaliste ihmiset hengissä edes jouluun asti, älkääkä hyppikö ehdoin tahdoin auton alle. Ei minua ääliön henki huoleta - menehtyminen voi olla ihan hyvä asia evoluution kannalta - vaan se taakka minkä yliajanut joutuu kantamaan loppuikänsä ääliön vuoksi. Hiukan siis kunnioitusta peliin puolin ja toisin, kiitos!

Miesviihdettä

Vanha tuttu kiipesi harvinaisen hyväntuulisena taksitolpalta kyytiini. Mies oli saavuttanut sitten viime näkemän yhden merkittävän virstanpylvään elämässään. Onnittelin ja naureskelimme vanhoille sattumuksille. Mainitsi sitten kaiken vitsailun keskellä vuoden ikäisen tyttärensä.

NR: "Tytär? En mä tiennyt, että sulla on lapsia.
Mies: "En minäkään tiennyt vielä kaksi kuukautta sitten..."

Olin tipahtaa penkiltä. Lupasi tanssittaa minut, kun seuraavan kerran näemme baarissa.

Seuraava kyytiläinen viihdytti minua elämäntarinoillaan matkalla naisystävänsä luo. Perillä kehui minua ja heitti lopuksi: "Sä oot aika porno!" Kuulostaa limaiselta, mutta tuossa tilanteessa se tuli jotenkin niin luontevasti ja silti neutraalisti, että olin aika otettu.

Noiden kyytien jälkeen päätin pistää pillit pussiin. Näin hyvillä mielin pääsee harvoin töistä nukkumaan. Öitä!

Ootko sää vapaa?

Silloin tällöin asiakkaat haluavat, että vien heidät johonkin Hämeenkadun kebeb-paikoista ja odotan kun he hakevat ruokaa mukaan. Hiljaiseen aikaan viikolla tuo on ihan jees, mutta viikonloppuna yhtä helvettiä.

Ensinnäkin, vaikka odotustaksa pyörii, siinä grillillä notkuessa tienaan paljon vähemmän kuin ajaessani reippaasti kyytejä. Toiseksi, ne kaikki 300 muuta ihmistä odottavat jonoissa kylmissään taksia, kun minä odotan että asiakkaani saavat ruuat noudettua (jotka he olisivat voineet hakea ENNEN taksiin nousemistaan).

Ärsyttävintä kuitenkin on se, että saan lukita taksin ovet ja silti vastata ikkunaan koputtaville 10 minuutin aikana noin 12 kertaa kysymykseen: "Onko tää taksi vapaa?" Juu, toki on vapaa! Meillä takseilla on tapana seisoskella minuuttitolkulla keskellä jalkakäytävää pahimpaan ruuhka-aikaan odottelemassa että joku tulisi kysymään ollaanko me vapaita! Argh!

Numeroita

Hiljaisena arkiyönä oli aikaa jutella kollegan kanssa pitkät pätkät puhelimessa. Ensin tietysti purettin kaikki työhön liittyvät vitutuksen aiheet. Sen jälkeen siirryttiin ihmissuhteisiin ja lopulta tietysti päädyttiin puhumaan seksistä.

Pohdimme, miten suuri todennäköisyys tuolla baarissa viikolla pyöriessä on törmätä toiseen taksikuskiin ja vielä sellaiseen, jonka ei tiedä olevan taksikuski. Aika suuri. Itse olen monesti jutellut pitkät pätkät ihmisen kanssa, kunnes hänestä on selvinnyt tämä - hmmm.. häiriö.

Asiat tietty johtavat toiseen ja on mahdollista että kaksi tämän ammatin harjoittajaa heräävät aamulla samasta paikasta. Normaali-ihmisillä kaksi kysymystä aamun kelmeässä valossa ovat:

1) Mikä sun nimi olikaan?
2) Mikä sun puhelinnumero on?

Taksikuskien suhteissa homma menee näin:

1) Mikä sun nimi olikaan?
2) Mitä numeroa sä ajat?

Kirottu yö

Voihan daihatsu charade applause, minkälainen yö!

Ensiksi olin saada kylkeeni rekan vanhan työpaikkani pihasta. Siinä olisi jo voinut sanoa, että työ kirjaimellisesti tappoi hänet.

Hetki tuon jälkeen jouduin pitkästä aikaa tappelemaan kyytimaksusta. Se on perseestä, kun itseltä menee hermo. Nyt meni.

Pisteenä iin päälle tienvarsikamera nappasi minusta hyvin kauniin kuvan. Siinä Särkänniemen kohdalla, Onkiniemestä itään päin, on tällä hetkellä erittäin toimiva kamera pöntön sisällä. Jos vihreä aalto toimii, siihen on hyvin helppo lasketella alamäkeen 20 km/h ylinopeutta...

Veli maksaa!

Parkeerasin itseni katsomaan Valoviikkojen ilotulistusta lähimmälle tolpalle, kun datalle ilmestyi tilaus keskustan räkäisimpään räkälään. Heitin ylämummot, eli hylkäsin tilauksen (hylkää-painike on näytön yläreunassa - siitä sanonta). Muutaman sekunnin päästä taululle ilmestyi sama tilaus, mutta lisäinfolla: -> Pohjanmaalle.

Koska tätä hommaa on tullut tehtyä pian jo pari vuotta, lähdin äärimmäisen kyynisyyden vallassa kohta Räkäisintä Räkälää. Kun ovesta pölähti ulos kaksi tummiin pukeutunutta ja yksi kansallispukuinen, otsaani kasvoi varmaa ihan näkyvä motti.

Asiakas: "Sinä oot varmaan se joka lähtee meidät viemään X-paikkakunnalle Pohjanmaalle!"
Nainen ratissa: "Katottaiskos ensin kuitenkin ne matkaliput?"
Asiakas: "Rahaa on! Veli maksaa perillä! Tässä on mun henkkari, kato nyt, sama mies!"
Nainen ratissa *erittäin kyynisenä ja kyllästyneenä*: "Ensinnäkin, tuo sun henkkari ei oo sentinkään arvonen ja toiseksi, ilman rahaa tää auto ei liiku metriäkään."
Asiakas: "Älä nyyyt! Aina ennenkin on viety! Kaikki muut on vieny!"
Nainen ratissa *vittu pidättekö mua idioottina -äänellä*: "Niin tasan varmaan on. Minä en."

Ihmeen nätisti poistuivat kyydistä. Illan mittaan tosin näin datalla viestin, jossa ilmoitettiin "tummiin pukeutuneista rahattomista" ihan muualla päin kaupunkia.

Vapailla

Olen parin viikon ajan lomaillut, shoppaillut ja laittanut elämääni uuteen kuosiin. Tällä viikolla tein retken vanhaan kotikaupunkiini ja oli kyllä taas ihana nähdä todella ihmisläheistä palvelukulttuuria.

Paikallisessa naisten pukimossa minulta kyseltiin omat ja sukulaisten kuulumiset. Sovituskoppiin kannettiin pyytämättä vaatteita näytille: "Tää ois kuule ihan sun tyylinen." Ei puhettakaan, että olisin lähtenyt tyhjin käsin, vaikken löytänytkään alunperin etsimääni vaatetta. Housut, neule, jakku - mitään noista en oikeasti olisi tarvinnut, mutta kun sopivat niin hyvin päälle - myös muiden asiakkaiden mielestä. Missään tamperelaisessa liikkeessä ei tulisi mieleenkään kommentoida toisen asiakkaan vaatteiden sovitusta. Tuolla koko putiikki on yhtä iloista puheensorinaa ja naurua.

Paluumatkalla poikkesin Ideaparkin Tiimarissa, jossa myyjätyttö vuodatti rahojensa menevän joulukorttikrääsään jo nyt. Toivotin mukavaa joulunodotusta. Alusvaateliikkeessä taas juttelimme pitkään shoppailun riemuista ja huomasimme bonganneemme samanlaiset käsilaukut. Ja nauraa räkätimme.

Mukavaa. Vielä kun saisi tuon palvelukulttuurin leppoisine jutusteluineen leviämään Tampereella asti. Itse ainakin pyrin siihen.

(Toim. huom: Ne jotka nyt sanovat, ettei heitä kiinnosta myyjän joulukorttiongelmat tai naurunräkätys... Sehän juuri on suuri osa myyjän asiantuntemusta - tunnistaa asiakkaan tunnetila ja tarpeet.)