Poikkeuksellisen mukavan ajoyön (mahtava elokuun lämpö ja pimeys, kuutamo ja wanhat iskelmät radiossa) pilasi äiti-tytär kaksikko, joka oli tuhannen päissään. Ensiksi äiti luuli minun ajavan vikasuuntaan, kun ei humalaltaan tajunnut missä mennään. Sen lisäksi minun olisi pitänyt osata ajaa heidän kotikadulleen, vaikka minulle oli kerrottu määränpääksi ainoastaan kaupunginosa. Olihan kadun nimessä sentään kyseisen kaupunginosan nimi.
Kaiken huipuksi seuraavat kyytiin istuneet asiakkaat ilmoittivat, että takapenkillä on jotakin märkää. Ei aavistustakaan oliko kyseessä kuola/oksennus/virtsa/jokin autoon salakuljetettu juoma. Tyttären oli tosi hyvä häärätä takanani aamuyön pimeydessä, kun mamma höpötti ja vei kaiken huomioni. Naamat ovat kyllä muistissa. Tervetuloa kyytiin toistekin.
1 kommentti:
yyyhh, ammatinvalintakysymys
Lähetä kommentti