Nainen ratissa on ihmisen paras ystävä

- "Jätät kuule auton vaan siihen ja tuut meidän kanssa ottamaan viinaa." Tällaisen ehdotuksen kuulen lähes joka yö. Viime yönä kysymys esitettiin minulle kahdesti, tosin hyvin toisistaan poikkeavissa tilanteissa.

Ensimmäinen ehdotus tuli aamun jo valjettua mieskaksikolta, jolla juttu luisti todella sutjakkaasti. Minulla oli selkeitä vaikeuksia pitää naama peruslukemilla. Onnistuin ilmeisesti liian hyvin, kun pojat arvelivat minulla olevan naama norsunvitulla heidän puheistaan. - "Ei kun mä kuuntelen tosi tarkkaan teidän höpinöitä ja kerron kotona miehelle, ja sitten me NAURRetaan teille." Kahden sekunnin ajan oli täydellinen hiljaisuus, jonka jälkeen pojat repesivät täysin. - "Jumaliste, heitit sitten tosi pahan takaisin." Loppumatkan letkeät herjat lensivät puolin ja toisin. Perillä sain kuukauden isoimmat tipit ja pahoittelut, kun en ehtinyt heidän kanssaan ottamaan takapihalle aurinkoa. Olis kuulemma löytynyt Tummelia ja kaikkee.

Yön viimeisinä hetkinä poimin kyytiini kaverin soittovehkeiden kera. Tavarat mahtuivat niukin naukin takakonttiin. - "Tuossa on mun koko omaisuus. Tyttöystävä jätti monen vuoden jälkeen. Onpahan nyt aikaa soitella..." Vastoinkäymiset eivät olleet jääneet tuohon. Kyseessä ei ollut varsinaisesti miehen elämän paras viikko. Perillä itkettyneet silmät kysyivät: - "Tulisitko yhdelle oluelle?"

Koskaan en näihin lähde. En edes itkuisten koiranpennunsilmien tähden. Nainen ratissa on psykologi ja ystävä vain pisteestä A pisteeseen B.

Alea

Rattinainen toipuu vielä hetken juhannuksesta siivoilleen ja harkiten alennusmyynteihin lähtemistä.

Tämän päivän Aamulehdessä oli artikkeli (kuten aina) alennusmyyntien alkamisesta. Tällä kertaan juttu oli vain tehty hieman eri näkökulmasta. Nimittäin miesten näkökulmasta. Pari lainausta miesten tunnelmista paikan päältä:

- "Niin tympeä paikka kuin olla ja voi. Olisin missä tahansa muualla mieluummin."
- "Olisin jo karannut kaljalle jos uskaltaisin."
- "Pitää vain kehua (vaatteita) kamalasti, niin päästään nopeasti pois."

Siis mitvit? Nyt en ymmärrä miehiä enkä naisia.

Miehet: Miksi annatte käyttää itseänne kantojuhtina ja epäluotettavina makutuomareina? Ymmärrän, jos kyseessä on tuore suhde. Silloin vaikka hammaslääkärillä käynti on kivaa yhdessä. Aamulehdessä yksi mies kertoo odotelleensa vaimoaan joka vuosi 40 vuoden ajan alennusmyynneissä. Lähtekää nyt hitto soikoon mikkihiiret edes puolessa välissä kierrosta kaljalle ja käskekää sen naisen roudata loput lumput mukanaan pubiin.

Naiset: Miksi vingutte kaupoille mukaanne huokailevan märisijän, joka sanoo joka rätistä, että "hyvä se on, mennään jo"? Kantojuhdaksi? Ei vaatteet paljoa paina. Maksajaksi? Jos se kerta maksaa, niin kai sinulla on rinnakkaisluottokortti? Seuraksi ja makutuomariksi? Niin varmaan joo. Kuskiksi? Jos tämä on ainoa syy, soita ystävätär/tytär/äiti/sisko/kuka vaan tuttu nainen kuskiksi, niin kaikki ovat tyytyväisempiä. Mene vaikka yksin taksilla, mutta anna armoa ja säästä mies alennusmyyntihelvetiltä.

Edit: Joo, olihan tuossa hieman yleistystä, mutta kun ei tunnu hyvältä kirjoittaa: 'Ne naiset joilla on tapana käydä yleensä alennusmyynneissä miehen kera'. Pullamössömiehiä tässä oli tarkoitus enemmän ihmetellä. Niitä, jotka penäävät oikeuksiaan vaatimalla naisten vaateliikkeisiin lisää tuoleja ja Tekniikan Maailmoja.

Anonyymi

Sain elämäni ensimmäisen haastattelupyynnön tämän blogin kautta. Olin ensin imarreltu, mutta löin välittömästi liinat kiinni. Olisin esiintynyt jutussa omalla nimelläni ja kuvan kera. En halua ensimmäiseen lehtijuttuuni taksikuskin ominaisuudessa. Tämähän on minulle herranjumala vain harrastus! Olen paljon muutakin! Minulla on mm. kaksi opistotason tutkintoa ja suht tuore ammattikorkeakoulututkinto.

Kieltäydyin siis haastattelupyynnöstä ja laitoin sen eteenpäin yhdelle kollegattarelle. Annoin tosin suostumukseni haastatteluun, mikäli rouva Toimittaja haluaa käsitellä rankkoja irtisanomiskokemuksia ja niistä selviämistä. Suosittelen varauksetta tätä hommaa "välitilan" työksi. Tämä on silkkaa lomaa verrattuna normaaliin toimihenkilörääkkiin. Kylä lähtee burnoutit sun muut muotiressit.

Silti alan pikkuhiljaa kaivata takaisin "oikeisiin" töihin. Sinne pikkuporvarilliseen 9to5-maailmaan. Että jos jollain on tiedossa hommia (Treella!) verbaalisesti lahjakkaalle joka paikan höylälle, joka osaa vähän kaikkea sian teurastuksesta PHP:n, niin tarjouksia otetaan vastaan, kiitos! Lupaan olla helvetin mukava ja vittumainen työkaveri.

Irtiottoja

Nainen on lomaillut viime aikoina, joten siksi jutut ovat hieman vähissä. Eilen törmäsin terassilla vanhaan lukiokaveriin, jolle kerroin nykyisestä elämäntilanteestani. Minä hämmästyin, kun hän ei hämmästynyt ammatinvalinnastani lainkaan. Hiljainen urheilijapoika oli muuttunut elämäntapaintiaaniksi, joka oli yhdessä vaiheessa myynyt koko omaisuutensa ja lähtenyt kiertämään maailmaa. Tällä hetkellä hänellä on porvarillinen elämä Suomessa, mutta veri vetää taas lähtemään.

Rohkeaa. Kadehdittavaa. Haaveilen jo Irtiotto-blogista...

Kotipankki

Jokainen meistä tuntee jonkun mummon, joka käy kerran kuussa pankissa ja nostaa järkyttävän määrän rahaa koko kuun tarpeiksi ja vähän extraakin. Sellaisen huumehyyppä-käsilaukkuvarkaan unelmakohteen.

Minulle tuli yllätyksenä, että kotonaan rahaa jemmaavia ihmisiä löytyy kaikista ikäryhmistä yllättävän paljon. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun minulle on jätetty autoon pantiksi puhelin tms, ja asiakas on lähtenyt hakemaan kämpästä rahaa. Eikä mitään pikkurahaa. Nämä kaverit kiikuttavat lähes poikkeuksetta maksuksi satasen seteleitä. Hyvästi vaan vaihtokassa. Jos sieltä pankista on pakko haalia hirveä kotijemma, niin eikö saman tien voisi pyytää hieman pienempiä rahoja.

Muutenkin, mihin tämä rahan fyysinen jemmaaminen kotona, ja yleensä samassa yhteydessä maksukorttien kammoaminen, oikein perustuu? Maailmanlopun pelkoon? Magneettinauhojen pelkoon (yhdellä sivalluksella tili tyhjenee)? Yleisiin mielenhäiriöihin (hahaa, NE eivät tiedä, paljonko minulla on rahaa)? Tätä ihmettelee henkilö, joka on joskus lähtenyt kaupungille taksilla, kun ei ole löytynyt bussirahaa kotoa...

Liikaa valoa, honey

Aamuyöllä puhe kääntyy joka toisen asiakkaan kanssa ajankohdan valoisuuteen. On se kumma, että joka vuosi näemme samat valoisat kesäyöt ja pimeät talvipäivät, ja aina ne jaksavat hämmästyttää. Tuskin voimme edes kuvitella, miten vaikeaa ulkomailta Suomeen muuttaneella on tottua tähän valon määrään. Viime yönä nuoripari, suomalainen nainen ja ulkomaalainen mies, keskustelivat aiheesta:

Mies: Honey, we have to get curtains in our bedroom.
Nainen: Honey, we do have curtains.
M: Yeah, but they let the light in. We need thicker curtains. I can't stand this fucking light!
N: Honey, this is Finnish summer, this is great! I love this light.
M: Bullshit! It's midnight and it's like the day! This is sooo unnatural! Weird!
N: Helvetin ulkomaanpelle, tajuu mistään mitään!! ... I love you, honey.
M: I love you too.

Oriveelle viielläkympillä

Ketkä hiton pösilöt ovat takoneet oriveteläisten kaaliin, että matka Tampereelta kotiin maksaa 50 euroa, kun mittarin mukaan hinta on yleensä yli 60 euroa? Minä en anna alennuksia tai tee diilejä alle 100 euron kyydeistä. Että pistää vihaksi kuulla: "Kun kaikki muutkin kuskit vie tällä hinnalla...". Tuskin kaikki muutkin, mutta yksikin lepsuilija pilaa tämän työpaikan ilmapiirin ja tienestit. Voin sanoa, että yksi kaameimmista kyydeistäni on ollut kahden taukoamatta tinkaavan naisen kuljettaminen Orivedelle. En taipunut. Olin kuulemma ikävä ihminen.

Viime yönä (tai aamuna) vuoron lähestyessä loppuaan olin ensimmäisenä yhdellä keskustan tolpista kyttäämässä aamun aikatilauksia ja toivoin saavani keikan kohti auton kotitallia. Minun säkälläni kyytiini hyppäsi ennen sitä kaksi sankaria, jotka halusivat Orivedelle. Olin hieman kärttyinen 12 tunnin työputken jälkeen ja adrenaliinia oli valmiiksi veressä. Tiukkasin pojilta rahatilanteen, sillä en todellakaan lähde tuohon aikaan heittämään yli tunnin keikkaa (eestaas) huitsin kuuseen, jos on pienikin epäilys ongelmista. Pojat eivät loukkaantuneet, vaan olivat lähinnä hölmistyneen näköisiä tiukkojen kysymysteni vuoksi. Rahat näytettiin ja lähdimme matkaan. Matkalla kuulin juttuja, joiden tarkoitus oli ehkä hatkähdyttää minua (tappoja, 150 km/h ylinopeuksia, hakkaamisia). Minä kuuntelin puolella korvalla apaattisena ja haukottelin. 15-vuotiaiden retosteluja aikuisilta miehiltä... hohhoijaa.

Perillä mittari näytti 62,40. "Mitä! Eikö me sovittu viiteenkymppiin!", alkoi laulu takapenkiltä. Siis voi prkl! Tältä ei säästytty tältäkään kertaa. Mitään ei sovittu, eikä alennuksista lähtötilanteessa keskusteltu, koska pojat olivat ilmeisesti niin häkeltyneitä tiukoista kysymyksistäni. Sain rahani nurinan kera. Yrittivät vielä härnätä minua ilmoittamalla, että lähtevätkin kyydissäni takaisin Tampereelle.

- "Valitan pojat. Vuoro loppui juuri. Jospa tilaisitte vaikka taksin." *renkaiden vinkunaa hiekkatiellä*

Oulun pirssi

Taannoisella retkellä Ouluun nappasin kuvan paikallisesta taksikyltistä. Ihana, mutta ulkomaan elävillä voi olla hieman vaikeuksia hahmottaa, mistä on kyse.

Naivia nahistelua

Jouduin eilen kuuntelemaan, miten mies huusi tyttöystävälleen, poika isälleen ja nainen ystävättärelleen. Yhdessäkään tappelussa ei ollut mitään järkeä. Ensimmäisen parin kanssa en haluaisi koskaan viettää ravintolailtaa. Toiseen taisteluun liittyi aivan selvästi mielenterveysongelmia. Kolmas tappelu oli ikävää vallankäyttöä ystävätärtä kohtaan.

Halusin vain sanoa, miten tyytyväinen olen kaikkiin ihmissuhteisiini aina ajovuoron jälkeen.

Ei taksikuski haukkuen laula

Aamuöisessä viikonloppuruuhkassa kyytiini nousi keskustorin tolpalta kaksi suurin piirtein ikäistäni naista. Matka suuntautui erääseen hotelliin ja jutuista selvisi muutenkin, että ulkopaikkakuntalaisia ollaan. En nimittäin ole koskaan kuullut kenenkään haukkuvan Tamperetta niin antaumuksellisesti.

- *ylimielisellä äänellä* "On nämä täällä ihme juntteja. Ei mitään käsitystä, miten turisteja tulisi palvella. Taksikuskitkaan eivät avaa ovea. Kyllä X-kaupungissa vaan AINA avataan. Muutenkin palvelukulttuuri on täällä aivan kehittymätöntä. No, ehkä täällä perähikiälläkin jonakin päivänä opitaan miten turisti saadaan toiste tulemaan kaupunkiin. Itse en tänne kovin äkkiä palaa."

Ja sama litania ja haukkuminen jatkui koko matkan. Verenpaineeni nousi, mutta pysyin luonnollisesti hiljaa. Perillä veloitin matkan korostetun ystävällisesti ja toivotin mukavat illanjatkot. Mutta en avannut ovea. Ei todellakaan harmita, jos moiset sitruunan nielleet nirppanokat pysyvät poissa pilaamasta kaupungin ilmaa.

Herkkuhajuja

Poimin tuossa iltana eräänä yhdestä Hatanpään osoitteesta seurueen kyytiini. Pari sekuntia ovien sulkemisen jälkeen sieraimeni kokivat käsittämättömän hajukokemuksen. Koska olimme aivan Viinikan jätevedenpuhdistuslaitoksen (tuttavallisemmin Hatanpään paskavatkaamon) tuntumassa, ajattelin sen tuoksahtavan poikkeuksellisen pahasti. Matkan jatkuessa haju jatkui ja aloin jo tosissani miettiä ödöörin lähdettä, kun takana alkoi keskustelu ja hihitys:

- Tuo juustonjämä tuoksahtaa aika rajusti.
- Niin tuo taitaa...

Osa porukasta jäi pois ja kyselin kainosti viimeiseltä asiakkaalta:

- Anteeksi, mutta mitä juustoa teillä oli matkassa. Oli meinaan aika jykevät aromit.
- Joo, maisteltiin ranskalaista Munsteria...

Lisäys: World's smelliest cheese, sija 4.

Ohjeita juuri teini-iän ylittäneille

Mikä ihme siinä on, että alle 25-vuotiaat eivät osaa käyttäytyä taksissa pätkän vertaa?

Eilen taas autoon hyppäsi kolmen kopla, joilla kaikilla juomat kourassa. Pulloista saa minun puolestani juoda, mutta lupa on fiksua pyytää ja AVATAAN ne hiton bisset siellä auton ulkopuolella. Eilen etupenkki sai kivan kasteen taskulämpimästä lonkerosta, kun en ollut tarpeeksi nopea... Harkitsen kyllä täyskieltoa autojuominkeihin, vaikka olisin kuinka ikävä ihminen sen jälkeen.

Nuorisolle (ja kaikille muillekin) siis muutama vinkki tylsältä taksaritädiltä:

1. Taksi ei ole baari eikä olohuoneesi jatke. Olvin kittaaminen pirssissä ei ole itsestäänselvyys. Pyydä autossa juomiseen lupa, niin saat sen melko varmasti ja kaikilla on parempi mieli.

2. Taksi ei ole myöskään ravintola. Syö evääsi grillillä ennen taksijonoon menoa tai nappaa safkat mukaan KOTONA syötäväksi. Työnkuvaani ei kuulu ranskalaisten kerääminen penkiltä.

3. Taksi ei ole myöskään disco. En kanna mukanani Lordin levyä, enkä käännä volyymiä kaakkoon kun tulee "hyvä biisi". Tehtäväni on kuljettaa asiakkaat turvallisesti perille, eikä toimia seremoniamestarina ja tiskijukkana.

Siis juhlikaa, juokaa ja heittäkää herjaa, mutta älkää jättäkö itsestänne jälkiä työpaikalleni. Kiitos.