On aina hienoa, kun kyytiin tulee kollega, joka ymmärtää taksikuskia.
Kaksi miestä kulki lyhyen matkan keskustaosoitteisiin. Suuntasin epäröimättä kohti ensimmäistä määränpäätä. Juuri ennen viimeistä risteystä vieruskaveri antoi määrätietoisen neuvon.
Etupenkin mies:"Tästä oikealle."
Takapenkin mies: "Hah, tyypillinen taksiasiakas."
Etupenkin mies: "?? ..täh??"
Naurahdin ja virnistin peilin kautta takapenkille. Etupenkkiläisen poistuttua jatkoimme jutustelua.
NR: "Taitaa taksikuskin hommat olla sulle tuttuja?"
Takapenkin mies: "Juu, joskus 80-luvulla ajelin, kun isäukolla oli taksi. Tietyt jutut eivät näytä muuttuvan. Niinkun toi kaverin heitto. Mitä helkkaria ihmiset ajattelevat, kun se viimeinen risteys on pakko neuvoa? Että sitä on ajeltu ihan sumussa ja tuurilla melkein perille asti ja nyt on pakko neuvoa?"
NR: "Tai on nää asiakkaat, jotka pyytämättä neuvoo koko matkan, mutta sillä helkkarin pimeällä kotikadulla, jossa ei näy ainuttakaan talonumeroa, hihkaistaan vasta myöhässä: "Hei, nyssää ajoit ohi!! Et sää näköjään tunne tätä kaupunkia yhtään!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti