Toinen virallinen salakielemme

En ole joutunut puhumaan ruotsin kieltä oikeastaan ollenkaan sitten opiskeluaikojen. Tässä yhtenä iltana minulle selvisi, mihin sitä voi käyttää. Se voi olla salakieli.

Kyytiin tuli kaksi pimua kahden ulkomaalaissyntyisen nuoren miehen kera. Etupenkille istunut nainen kysyi minulta heti: "Talar du svenska?" "Ja, lite. Hur så?" heitin vastakysymykseksi. Takapenkin kundit osasivat kuulemma hiton hyvin englantia sekä jonkun verran suomea, joten nainen halusi puhua kanssani ruotsia.

Eipä siihen aikaan yöstä mitään elämää suurempia kysymyksiä käsitelty - varsinkaan ruotsiksi - mutta oli minulla hieman hymyssä pitelemistä, kun mimmi kertoi illan suunnitelmistaan, kundien ollessa takapenkillä täysin kysymysmerkkeinä: "Vi ska inte knulla med dem, bara dricka."

Täh?

Kynnys blogin kirjoittamiseen on taas korkea, mutta yritän parantaa kirjoitustahtia, joten älkää vaatiko liikoja. Taso on yhtä raaka kuin ennenkin.

Annanpa teille vaihteeksi yhden idiootti-demonstraation, maustettuna yhdellä pikku lisävivahteellä. Olen asunut Tampereen seudulla kymmenisen vuotta. Silloin tällöin täällä törmää miehiin, jotka päättävät lauseensa ilmaisuun: täh? En tiedä kuuluuko tuohon kysymysmerkki, kun en ole tähän päivään ymmärtänyt, onko kyseessä kysymys, vai joku tapa heittää lauseen päätteeksi joku äänneoksennus.

Mies: Öhöhhöhöö... (tää on siis naurua...) Tuli vähän vedettyä viihteelle...öhööhhöö... Vähän repes, täh?
NR: Noo, sattuuhan sitä.
Mies: Ei ois ikinä markka-aikaan pystyny vetään tuhattakahtasataa kurkusta alas, vaan ny uppoo helposti. Siis 200 euroo, täh? Ja huomenna jatkuu, täh?
NR: Nii... (tekeepä vaikutuksen)
Mies: Sullon tuulilasissa särö, täh?
NR: Taitaa olla. (no en just kuulekaan tuota kun 10 kertaa yössä)
Mies: Ne on muuten nastoja, jokka tekee ton, ei mikkään kivet, täh?
NR: No en osaa sanoa. (mitä vitun väliä)
Mies: On on, ekkö usko, täh?!
NR: No mulle on ihan sama, vaikka ton ois tehny mummo kivireki selässä.
Mies: No etsää noin voi asiakkaalle sanoa, täh!
*hetken hiljaisuus*
Mies: Oleksää muuten naimisissa, täh?
NR: (Voi persetti. Aina kun noille alkaa vittuilla, ne alkaa pokaamaan.) En ole ja tuskin menenkään.
Mies: TÄH! Mikset muka?
NR: No miks pitäis?
*hetki hiljaisuutta*
Mies: Saisinko mää kosiskella sua... Siis en tarkota niinkun sillai oikeesti, vaan niinku pizzalle tai jotain, täh?
NR: Valitettavasti (HAH!) mä olen varattu.
Mies: Juurhan sää sanoit, ettet sää oo naimisissa, täh?!
NR: En olekaan, varattu olen.
Mies: Jaa... No hyvää jatkoo sulle avioliittoos ja hyvää yötä, täh?

Pakko käyttää taksia

Olipa kello eräänä iltapäivänä jonkun tasatunnin kieppeillä, ja koukkasin toiveikkaana rautatieaseman tolpalle. Junat kun saapuvat Tampereelle tasatunnein ja silloin on tarjolla siistejä ja mukavia matkustavaisia kyydittäviksi. Paitsi että tällä kertaa tolpalle oli eksynyt matkalaukkuväen sekaan juuri sellainen tapaus, mitä ei mieluiten kyyditsisi.

Kyseessä oli ns. tulkittava asiakas. Eli niin tuhannen päissään oleva mieshenkilö, jonka kanssa tarvitaan juoppo-suomi-sanakirjaa.

Mies: "Shätsöltsä on thaas enprrrkkssll minnhhe Xxxshhhxxkadulle."
NR: "Jaa että Xxxxxxkadulle."
Mies: "Jusht nih."

Määränpään selvittyä mies jatkoi keskustelua ja hänellä oli selvästi minulle kovasti asiaa. Kun en ymmärtänyt, mies ryhdistyi ja artikulaationsa muuttui kuin ihmeen myötä selkeämmäksi, kun asia kerran oli niin tärkeä.

Mies: "Shiis te takshit olette niin jumalattoman kalliita. Ja vitthumaisiakin olette. Alotushmakshukin plaa plaa... ja kilometritaksha plaa... Huijareita... Kushipäitä...Ryöväätte rahat... Viette tuhkatkin peshäshtä..."

Aikani kuunneltuani minulla alkoi pikkuhiljaa keittää ja oli sanottava jotakin:

NR: "Anteeks nyt vaan, mutta meidän palveluja ei ole mikään pakko käyttää. Bussit kulkee ja herralla näkyy jalat toimivan."
Mies: "On mun pakko."
NR: "Ai kuinka niin?"
Mies: "Koshka mä olen juoppo."

Kauppa se on, joka kann.. tukkii liikenteen

Sain kyytiini Väylät ja liikenne -seminaariin osallistuneita henkilöitä. Kun kerran paikalla oli oikein asiantuntijoita, päätin kysyä heidän mielipidettään yhdessä asiassa, jossa minusta ollaan menossa kunnolla metsään Tampereen liikennesuunnittelussa.

NR: Mitenkäs tuo Paasikiven-Kekkosentie? Olettekos perehtyneet siihen? Että mitenkä ne ruuhkat ratkaistaan?
Asiakkaat: Kapea väylä ja paikka. Hankalaa on. Tunneli.
NR: Joo, kaikki vouhkaa siitä tunnelista, mutta eihän se mitään läpimenoa ratkaise yksinään, jos siinä on edelleen useita liikennevaloliittymiä. Liikenne pysähtelee yhtenään, ja ainut joka hyötyy tunnelista on YIT rakentaessaan rantamaisemaan kovan rahan pytinkejä. Ja kukas sen tunnelin maksaa?
Asiakkaat: No sen nyt tietää, kuka sen maksaa... Vaan vaikea tuota on valoittakaan tehdä.
NR: Menkääpäs ekskursiolle Maltalle. Euroopan suurin autotiheys per henkilö, eikä juurikaan liikennevaloja. Melkein kaikki liittymät on toteutettu rampeilla ja kiihdytyskaistoilla. Homma toimii kuin junan vessa!
Asiakkaat: Tuota... Oishan Maltalla kiva käydä, mutta ei taida nuo liikennejärjestelyt oikein sopia meidän intresseihin...
NR: ????
Asiakkaat: No kun me myydään liikennevaloja...

Taksi vai ei?

Päivän "taksiuutinen".

Joka ainut yö kaupungilla liikkuu ihmisiä, jotka ovat niin pää jäässä, etteivät tiedä mikä on taksi ja mikä on siviiliauto. Ystävät puhuvat, miten saavat pitää auton ovet lukossa, jos hakevat pikkujouluista miehensä/vaimonsa, kun humalaiset luulevat taksiksi ja yrittävät tunkea sisään. Taksina saan pitää pahimpaan ruuhka-aikaan ovet lukossa, kun ihmiset pyrkivät kyytiin liikennevaloissa ja säikäyttelevät siten asiakkaitani. Kerran yksi nainen jopa pillahti itkuun, kun auton ovi avattiin ja joku yritti ängetä autoon. Taksitolpalla teinit availevat jo varatun taksin ovea ja huutelevat asiakkaalleni: "Minne oot menossa!?" Eräs ystävättäreni istui kerran "taksin" kyydissä, kun äkillisen selvän hetken tultua huomasi, ettei autossa ollutkaan taksamittareita ja otti jalat alleen. Onneksi pääsi karkuun.

Että voisko pikkasen rajoittaa sitä kännäämistä? Ihan sen verran, että löytyis joku alkeellinen järki ja käytöstavat tähän touhuun. Katsotaan, onko siellä auton katolla yleensäkin se banaani eikä temmota vieraiden autojen ovia auki, vaan mennään sinne tolpalle odottamaan vuoroa - tai saamaan turpaansa, jos kerta ollaan niin perseet. Sekin voi olla joskus ihan hyvä opetus.

Niin taksikuski vastaa...

Olen lopen kyllästynyt yhteen asiaan työssäni. Siihen, että osa ihmisistä suhtautuu taksikuskeihin niin helvetin alentuvasti, kuin joihinkin idiootteihin. Kyllä täällä niitäkin ihan tasan tarkkaan on - tiedän itsekin muutaman - mutta jos aina kyytiin noustessa se on oletus, niin saattaapi tulla ongelmia.

Eilen vitutti jo valmiiksi tolpalla, kun oli liian pitkä odotus ja sitten viereen - siis ihan autoni viereen - tuli 3-kymppinen pariskunta imuttamaan ja lääppimään toisiaan. Ja sitä kesti. Ja kesti. Ja...

Lopulta mimmi malttoi nousta kyytiin ja antoi Hallilan osoitteen. Ei siinä mitään. Hallilaan on pari tai kolmekin eri reittiä, mutta yksi on öisin selkeästi nopein ja lyhin. Olin noin puolen kilsan päässä risteyksestä, jossa pitää tehdä päätös kahden reitin välillä, kun takaa kuului: "Nopein reitti Hallilaan MENEE sitten Jokipohjantien kautta." Tuo tuli TODELLA ylimielisellä äänellä ja siitä hohkasi, että tätsä piti minua aivan debiilinä. Käännyin katsomaan naista todella hitaasti ja sanoin kylmimmällä mahdollisessa äänelläni: "Tiedän..." Koko loppumatkalla emme puhuneet mitään.

Perillä nainen pyysi kuitin, vaikka maksoi käteisellä. Tuohon aikaan yöstä KUKAAN ei pyydä käteismaksusta kuittia, ellei aio rutista kuljettajan toimista johonkin. Tiedä sitten, mitä aikoo rutista ja minne. Minä sanoin yhden ainoan sanan normaalien tervehdysten lisäksi.

Pointti tässä on siinä, että toki saa sanoa reittiehdotuksia ja pitääkin, mutta asiat voi sanoa niin miljoonalla tavalla. "Hei, meethän sitten tuosta Jokipohjantien kautta." "Jokipohjantien kautta, kiitos!" , tms..

Kerran eräs vähemmän viehättävä nainen kysyi minulta, miks taksarit on aina niin vittumaisia. Niin taksari vastaa, kuin sinne huutaa...

Nuoria ja vanhoja

Kerronpa vaihteeksi kollegoiden sattumuksia, kun itsellä on niin tylsää.

Minua nuorempi , mutta taksihommissa kokeneempi mieskollega kypsyi eräänä päivänä kysymykseen: "Kauanko oot ajanut taksia?" Itse saatan vastata tuohon piruuttani: "2 tuntia... Ai sä tarkotit kaiken kaikkiaan..."

No, kollega kysymykseen kypsänä päätti kertoa kaikille, että on ihan ekaa päivää ajossa. Tietysti yks mummo siinä heti kyselemään, että kauankos sitä on taksia ajeltu. Kaveri kertoi tomeralla äänellä olevansa ihan ekaa päivää taksihommissa. "No ilmankos. Näyttikin vähän siltä, ettet kyllä tiedä yhtään minne olet menossa. Tässä sinulle vähän kahvirahaa. Kyllä se siitä vielä lähtee sujumaan!"

Kesän pahin yö

Päivä alkoi parkkisakolla. Paikassa, jossa olen pitänyt autoa useita kertoja, ketään tai mitään häiritsemättä. En antanut asian häiritä, sillä edessä piti olla tuottoisa työyö Suomi-ilmiön vuoksi.

Paitsi ettei ollut. Illan ensimmäiset kuusi tuntia olivat tolpalla hengailua ja tupakin polttelua. Konsertissa hilluvat ihmiset eivät meitä alkuillasta työllistäneet, eikä muita juuri ollut liikkeellä. Tunnin odottelun jälkeen sain lopulta kyydin, jossa tilaus ilmeni virheelliseksi. Vaihdoin tolppaa ja jo 40 minuutin odottelun jälkeen sain seuraavan pokan.

Tämä pariskunta oli kiskonut kellonaikaan nähden huomattavan määrän alkoholituotteita. Mies tuli istumaan taakseni ja puhisi pahaenteisesti. Rouvansa oli hieman selvempi ja kysyin häneltä hiljaksiin muun keskustelun lomassa, että oliko herran suhteen ylivuotovaaraa. Vaistosin nimittäin, että mies voisi hermostua kysymyksestä, mutta puhina niskassani hermostutti sen verran, että kysymys oli minusta viisainta esittää.

Kyselyni onnistui hienosti, koska mies ei kuullut sitä, mutta nainen päätti muuttaa tilanteen: "Hei Simo! Kuski haluu tietää, meinaaksää oksentaa!" "Mitä vittua!? Mikä vittu tää kuski luulee olevansa?! Mikä sää luulet mun olevan?! Joku ääliö joka oksentelee ja sammuu autoon! Mikä vitun kaikkitietävä kuski?!"

Olin jo pistämässä pariskunnan pihalle tämän hienoisen vihamielisyyden vuoksi, mutta rouva sai miehen rauhoittumaan, jonka jälkeen mies sammui autoon. Miehen tajuttomuustilan turvin pääsin pitämään pienen esitelmän aiheesta: "Miten vastata kuljettajan huomaamattomiin pikku kysymyksiin huomaamattomasti".

Tuossa vaiheessa otsassani oli sukupuolielin hyvällä alulla, mutta ryhdistäytyä täytyi, sillä Ratinan konsertti oli loppunut ja työpäivä kunnolla alkanut. Kaarsin Keskustorille, missä oli taas vaihteeksi epäselvää, kuka menee mihinkin autoon ja missä järjestyksessä. Autoani lähestyi nuori mies hampurilaisen kanssa. Löin ovet lukkoon ja huusin avoimesta ikkunasta: "Haukkaa ensin hampurilainen pois, tässä autossa ei syödä." "Vittu, mä heitän tän hampurilaisen sun autoos..." Niinpä päätin kuitata datalta tarjouksen ja jätin päivänsäteen tolpalle. Samanlainen aggressiivinen käytös tuntui jatkuvan läpi yön, mm. yhden kollegan kimppuun käytiin, joka ei nostanut yhtään mielialaa.

Palailin yksin laitakaupungilta kohti keskustaa, kun sain eteeni jotain, joka oli viimeinen pisara. Uskovaisauto. Siis sellainen, jossa on se kala persiissä ja kaiken kruunaa takalasin teksti: "Herran siunausta päivääsi" tms... Nämä ajavat lähes aina alinopeutta, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Kulkuneuvo liikkui 30 km/h, eikä minulla ollut mahdollisuutta ohittaa. Lähdimme siirtymään peräkkäin nelikaistaiselle tielle, jossa kääntyville on oma jatkuva kaistansa, eikä siinä ole tarvetta hiljentää. No tietysti tämä veti liinat kiinni. Kun tämä siunattu päivä pääsi liikkeelle ja minä mahduin ohi, painoin lyhyesti torvea, ohitin auton suhteellisen provosoivasti ja kiilasin sen eteen. Jonka jälkeen perässäni vilkkui sinisiä ja punaisia valoja...

Sain kuulla perusteellisen saarnan, miten tuo nyt ei ollut lainkaan ammattiautoilijan käytöstä ja todella asiatonta ja jne... Tietoni tarkistettiin ja sain jatkaa matkaa ilman sakkoja. Ensi kerralla kuulemma iso lappu heilahtaa.

Mitä tästä opimme? Kun hermostut tumppuun liikenteessä, katso ensin taustapeiliin. Loppuyön ajoin turtana ja puhumattomana.

Tuli vaan mieleen...

Kun Tuomiokirkon seinässä lukee: "Pysäköinti sallittu vain tontin omistajan tai haltijan luvalla", niin mikä/kuka on tässä tapauksessa tämä haltia - eikun haltija?

Juu, olen valvonut turhan monta yötä putkeen. Huomasin töistä tullessa erään liiketilan ovessa lapun: "Soita kelloa!" Onneksi siellä ei tainnut olla näin aikaisin aamusta ketään...

Kimppakyydeistä

Minä vihaan kimppakyytejä. Siis niitä, kun tolpalla toisilleen vieraat ihmiset sopivat jakavansa taksin. En siksi, miksi osa asiakkaista väittää taksarien vihaavan kimppakyytejä, eli rahan menetyksen vuoksi. Ehei. Syyt ovat ihan muita ja niitä on monta!

1. Kun ne kyydit sovittaisiinkin siinä tolpalla valmiiksi, vaan ei! Neuvottelu aloitetaan auton sisäpuolella, eikä ihmisillä ole hajuakaan kuka pitäisi kyyditä ensiksi kotiin ja kuka nyt asui itse asiassa missäkin. Joskus selviää, että "samalla suunnalla" asuvien määränpäät ovatkin aivan eri puolilla kaupunkia...

2. Edelliseen liittyen. Maksun jakaminen. Kun siitäkään ei olla sovittu mitään etukäteen... Jotkut pääsevät asiasta sopuun hyvin helposti, jos toinen/kumpikin osapuoli on höveli. Jotkut eivät.

3. Taas edelliseen liittyen. Tappelut autossa. Autossani on tasan kaksi kertaa tapeltu. Kummallakin kerralla kyseessä oli huonosti sovittu kimppakyyti toisilleen tuiki tuntemattomien ihmisten kesken.

4. Ensiksi poisjäävien vedättäminen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun viimeksi poisjäänyt henkilö on kerännyt aiemmissa osoitteissa ulostautuneilta rutkasti enemmän rahaa, kuin mitä koko kyyti on tullut maksamaan. Nämä henkilöt tiedustelevat taatusti kimppakyytejä taksijonossa jatkossakin... Eivätkö muuten taatusti jaa tippiä, vaan nauravat koko matkan taksin ovelta vällyjen väliin.

5. Suurempi mahdollisuus saada kyytiin illan pahin känniääliö. Miksi hitossa ihmiset sopivat kimppakyytejä aivan karseiden urpojen kanssa? Minulla olisi n. 50 prosentin mahdollisuus saada ääliö kyytiini, jos se menisi omalla taksillaan, mutta kimppakyydin osuessa kohdalle kyydissäni ovat sekä se fiksun oloinen, että se känniääliö - joka on taatusti se, joka matkustaa pidemmälle.

Tässä on vielä se, että yksin pärjäisin hienosti tuon ääliönkin kanssa, mutta kimppakyydin osuessa kohdalle sen jurpon pitää aloittaa vielä joku helvetin esitys laskuhumalassaan. Varsinkin, jos ääliön kyytiseuraksi osuu nainen, niin vaikutus on vähän sama kuin vuorokauden valvoneelle 4-vuotiaalle antaisi rutkan annoksen kofeiinia ja supervälkkyvää anime-viihdettä.

Tänään jouduin viimeksi mainittuun tilanteeseen. Tosin fiksumpi (tai luulin niin), eli hiljaisempi, eli nainen, oli menossa pidemmälle. Odotin tosissani, että mies saataisiin autosta pihalle, jotta voisin hienovaraisesti valaista naiselle taksiseuran valitsemisen saloja loppumatkan aikana. En muuten päässyt valaisemaan...

Jouduin avuttomana todistamaan oman sukupuoleni tolkuttoman typerää kännikäytöstä miehen houkutellessa naisen asunnolleen kertomalla, että: "Siälä on kaliaa". Toki tuo lause voi houkuttaa aamuyön yksinäisinä ja janoisina tunteina, mutta kun tarjous jatkui lauseella: "Et sitte vittuile mulle, muista se perkele..!"

Ah, tuota juhannuksen taikaa ja kesäyön romantiikkaa!

Hämäri-häläri

On se vaan uskottava, että sitä töissä ollessaan vaistoaa ihmisistä yhtä sun toista. Vähän niinkuin Hämähäkkimies.

Tiettyjen kyytien kohdalla sitä palauttaa mieleensä käytettävissä olevan "kättä pidemmän" sijainnin ja miettii valmiiksi pari toimintamallia. Joskus harvoin tulee kieltäydyttyä kyydistä ennenkuin asiakas on edes noussut kyytiin. Useimmiten sitä kuitenkin juttelee tyynesti niitä näitä. Niin myös tänään.

Kyytini nousi siisti kaveri, joka vaikutti oikein miellyttävältä päällisin puolin. Jutteli rauhallisesti pehmeällä äänellä ja vaikutti muutenkin ihan normilta. Mutta silti minulla soi Hämäri-hälärit päässä.

Mies jutteli mukavia. Kehui vaimonsa ja lapsensa maasta taivaaseen, ylisti perhe-elämäänsä ja kehui taas vaimoaan. Määränpään lähestyessä pyysi jättämään pienen matkan päähän asuintalostaan, etteivät naapurit häiriintyisi "ja luulisi raggariksi".

Nainen ratissa: "No et sinä mielestäni miltään raggarilta vaikuta, päinvastoin."
Mies: "No sehän on kiva kuulla. Täähän alkaa vaikuttaa sen verran hyvältä, että mitä jos vedetään tuohon parkkiin ja tehdään temput?"
Nainen ratissa: *sekunnin tyrmistys* "Mitä jos ajetaan 500 metriä eteenpäin ja jätän sut tuohon kotiosoitteeseen?"
Mies: "Joo, no tehdään niin. Mä meen kotiin kertomaan, että olisin harrastanut seksiä taksinkuljettajan kanssa, mutta en pystynyt..."

Tolppa pois ja maailma pelastuu!

Tämän päivän Aamulehdessä oli taas joku älyn jättiläinen sutaissut takseja arvostelevan tekstiviestimielipiteen: "Miksi Pirkkalan lentoaseman kakkosterminaalin edessä on taksitolppa? Puoli tuntia taksia odoteltuani soitin taksikeskukseen, jossa kerrottiin, että 'taksit yleensä odottavat ykkösterminaalissa.' Tolppa pois, tai ne vähät Ryanairin lennot muistiin, sillä asiakkaita riittää."

Just. Taustatiedoksi ei-tamperelaisille. Kakkosterminaali on vanha Tre-Pirkkala -kentän terminaali, joka taisi olla välissä jo jokin rahtitavaravarasto. Ryan Air halusi tämän varmasti edullisen tilan käyttöönsä, ja nyt ihmiset saavat näillä lennoilla nauttia terminaalin hyvin itäblokkimaisesta tunnelmasta.

Mutta asiaan, eli tuohon kirjoitukseen. Tolppa pois kakkosterminaalilta, wtf? Otetaan saman tien taksitolppa pois Keskustorilta ja taksikuskeille meedion kyvyt tiedostaa milloin missäkin kulmalla asiakas kaipaa kyytiä! Kakkosterminaalilla on tolppa, koska taksit odottavat siellä pitkiäkin aikoja harvoilta Ryan Airin lennoilta saapuvia asiakkaita. Mikäli terminaalilla ei olisi tolppaa, asiakkaat joutuisivat AINA tilaamaan auton sinne. Luultavasti tämä asiakas on tullut viimeisten joukossa koneesta ja taksit ovat loppuneet tolpalta. Luultavasti ykkösterminaaliin on ollut saapumassa Finnair/SAS ja siksi autot ovat kentälle saapuessaan menneet sinne. Ehkä viimeinen kakkosterminaalista lähtenyt kollega ei ole tiedottanut, että tolpalle jäi asiakas. Ehkä ykkösterminaalissa on samaan aikaan purkanut kone. Ehkä ja ehkä...

Se, että jossakin on taksitolppa, ei tarkoita sitä, että siihen tipahtaisi auto taivaasta tai jostakin. Jos autoa ei siedettävässä ajassa kuulu, kannattaa soittaa keskukseen. Tai ottaa telepaattinen yhteys siihen meediotaksariin...

Ps. Paras juhannusprotesti bensan hintoja vastaan on jättää mökkireissu väliin ja jäädä jussiksi kotiin - ja lähteä taksilla baariin! :-)