Nuoria ja vanhoja

Kerronpa vaihteeksi kollegoiden sattumuksia, kun itsellä on niin tylsää.

Minua nuorempi , mutta taksihommissa kokeneempi mieskollega kypsyi eräänä päivänä kysymykseen: "Kauanko oot ajanut taksia?" Itse saatan vastata tuohon piruuttani: "2 tuntia... Ai sä tarkotit kaiken kaikkiaan..."

No, kollega kysymykseen kypsänä päätti kertoa kaikille, että on ihan ekaa päivää ajossa. Tietysti yks mummo siinä heti kyselemään, että kauankos sitä on taksia ajeltu. Kaveri kertoi tomeralla äänellä olevansa ihan ekaa päivää taksihommissa. "No ilmankos. Näyttikin vähän siltä, ettet kyllä tiedä yhtään minne olet menossa. Tässä sinulle vähän kahvirahaa. Kyllä se siitä vielä lähtee sujumaan!"

Kesän pahin yö

Päivä alkoi parkkisakolla. Paikassa, jossa olen pitänyt autoa useita kertoja, ketään tai mitään häiritsemättä. En antanut asian häiritä, sillä edessä piti olla tuottoisa työyö Suomi-ilmiön vuoksi.

Paitsi ettei ollut. Illan ensimmäiset kuusi tuntia olivat tolpalla hengailua ja tupakin polttelua. Konsertissa hilluvat ihmiset eivät meitä alkuillasta työllistäneet, eikä muita juuri ollut liikkeellä. Tunnin odottelun jälkeen sain lopulta kyydin, jossa tilaus ilmeni virheelliseksi. Vaihdoin tolppaa ja jo 40 minuutin odottelun jälkeen sain seuraavan pokan.

Tämä pariskunta oli kiskonut kellonaikaan nähden huomattavan määrän alkoholituotteita. Mies tuli istumaan taakseni ja puhisi pahaenteisesti. Rouvansa oli hieman selvempi ja kysyin häneltä hiljaksiin muun keskustelun lomassa, että oliko herran suhteen ylivuotovaaraa. Vaistosin nimittäin, että mies voisi hermostua kysymyksestä, mutta puhina niskassani hermostutti sen verran, että kysymys oli minusta viisainta esittää.

Kyselyni onnistui hienosti, koska mies ei kuullut sitä, mutta nainen päätti muuttaa tilanteen: "Hei Simo! Kuski haluu tietää, meinaaksää oksentaa!" "Mitä vittua!? Mikä vittu tää kuski luulee olevansa?! Mikä sää luulet mun olevan?! Joku ääliö joka oksentelee ja sammuu autoon! Mikä vitun kaikkitietävä kuski?!"

Olin jo pistämässä pariskunnan pihalle tämän hienoisen vihamielisyyden vuoksi, mutta rouva sai miehen rauhoittumaan, jonka jälkeen mies sammui autoon. Miehen tajuttomuustilan turvin pääsin pitämään pienen esitelmän aiheesta: "Miten vastata kuljettajan huomaamattomiin pikku kysymyksiin huomaamattomasti".

Tuossa vaiheessa otsassani oli sukupuolielin hyvällä alulla, mutta ryhdistäytyä täytyi, sillä Ratinan konsertti oli loppunut ja työpäivä kunnolla alkanut. Kaarsin Keskustorille, missä oli taas vaihteeksi epäselvää, kuka menee mihinkin autoon ja missä järjestyksessä. Autoani lähestyi nuori mies hampurilaisen kanssa. Löin ovet lukkoon ja huusin avoimesta ikkunasta: "Haukkaa ensin hampurilainen pois, tässä autossa ei syödä." "Vittu, mä heitän tän hampurilaisen sun autoos..." Niinpä päätin kuitata datalta tarjouksen ja jätin päivänsäteen tolpalle. Samanlainen aggressiivinen käytös tuntui jatkuvan läpi yön, mm. yhden kollegan kimppuun käytiin, joka ei nostanut yhtään mielialaa.

Palailin yksin laitakaupungilta kohti keskustaa, kun sain eteeni jotain, joka oli viimeinen pisara. Uskovaisauto. Siis sellainen, jossa on se kala persiissä ja kaiken kruunaa takalasin teksti: "Herran siunausta päivääsi" tms... Nämä ajavat lähes aina alinopeutta, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Kulkuneuvo liikkui 30 km/h, eikä minulla ollut mahdollisuutta ohittaa. Lähdimme siirtymään peräkkäin nelikaistaiselle tielle, jossa kääntyville on oma jatkuva kaistansa, eikä siinä ole tarvetta hiljentää. No tietysti tämä veti liinat kiinni. Kun tämä siunattu päivä pääsi liikkeelle ja minä mahduin ohi, painoin lyhyesti torvea, ohitin auton suhteellisen provosoivasti ja kiilasin sen eteen. Jonka jälkeen perässäni vilkkui sinisiä ja punaisia valoja...

Sain kuulla perusteellisen saarnan, miten tuo nyt ei ollut lainkaan ammattiautoilijan käytöstä ja todella asiatonta ja jne... Tietoni tarkistettiin ja sain jatkaa matkaa ilman sakkoja. Ensi kerralla kuulemma iso lappu heilahtaa.

Mitä tästä opimme? Kun hermostut tumppuun liikenteessä, katso ensin taustapeiliin. Loppuyön ajoin turtana ja puhumattomana.

Tuli vaan mieleen...

Kun Tuomiokirkon seinässä lukee: "Pysäköinti sallittu vain tontin omistajan tai haltijan luvalla", niin mikä/kuka on tässä tapauksessa tämä haltia - eikun haltija?

Juu, olen valvonut turhan monta yötä putkeen. Huomasin töistä tullessa erään liiketilan ovessa lapun: "Soita kelloa!" Onneksi siellä ei tainnut olla näin aikaisin aamusta ketään...

Kimppakyydeistä

Minä vihaan kimppakyytejä. Siis niitä, kun tolpalla toisilleen vieraat ihmiset sopivat jakavansa taksin. En siksi, miksi osa asiakkaista väittää taksarien vihaavan kimppakyytejä, eli rahan menetyksen vuoksi. Ehei. Syyt ovat ihan muita ja niitä on monta!

1. Kun ne kyydit sovittaisiinkin siinä tolpalla valmiiksi, vaan ei! Neuvottelu aloitetaan auton sisäpuolella, eikä ihmisillä ole hajuakaan kuka pitäisi kyyditä ensiksi kotiin ja kuka nyt asui itse asiassa missäkin. Joskus selviää, että "samalla suunnalla" asuvien määränpäät ovatkin aivan eri puolilla kaupunkia...

2. Edelliseen liittyen. Maksun jakaminen. Kun siitäkään ei olla sovittu mitään etukäteen... Jotkut pääsevät asiasta sopuun hyvin helposti, jos toinen/kumpikin osapuoli on höveli. Jotkut eivät.

3. Taas edelliseen liittyen. Tappelut autossa. Autossani on tasan kaksi kertaa tapeltu. Kummallakin kerralla kyseessä oli huonosti sovittu kimppakyyti toisilleen tuiki tuntemattomien ihmisten kesken.

4. Ensiksi poisjäävien vedättäminen. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun viimeksi poisjäänyt henkilö on kerännyt aiemmissa osoitteissa ulostautuneilta rutkasti enemmän rahaa, kuin mitä koko kyyti on tullut maksamaan. Nämä henkilöt tiedustelevat taatusti kimppakyytejä taksijonossa jatkossakin... Eivätkö muuten taatusti jaa tippiä, vaan nauravat koko matkan taksin ovelta vällyjen väliin.

5. Suurempi mahdollisuus saada kyytiin illan pahin känniääliö. Miksi hitossa ihmiset sopivat kimppakyytejä aivan karseiden urpojen kanssa? Minulla olisi n. 50 prosentin mahdollisuus saada ääliö kyytiini, jos se menisi omalla taksillaan, mutta kimppakyydin osuessa kohdalle kyydissäni ovat sekä se fiksun oloinen, että se känniääliö - joka on taatusti se, joka matkustaa pidemmälle.

Tässä on vielä se, että yksin pärjäisin hienosti tuon ääliönkin kanssa, mutta kimppakyydin osuessa kohdalle sen jurpon pitää aloittaa vielä joku helvetin esitys laskuhumalassaan. Varsinkin, jos ääliön kyytiseuraksi osuu nainen, niin vaikutus on vähän sama kuin vuorokauden valvoneelle 4-vuotiaalle antaisi rutkan annoksen kofeiinia ja supervälkkyvää anime-viihdettä.

Tänään jouduin viimeksi mainittuun tilanteeseen. Tosin fiksumpi (tai luulin niin), eli hiljaisempi, eli nainen, oli menossa pidemmälle. Odotin tosissani, että mies saataisiin autosta pihalle, jotta voisin hienovaraisesti valaista naiselle taksiseuran valitsemisen saloja loppumatkan aikana. En muuten päässyt valaisemaan...

Jouduin avuttomana todistamaan oman sukupuoleni tolkuttoman typerää kännikäytöstä miehen houkutellessa naisen asunnolleen kertomalla, että: "Siälä on kaliaa". Toki tuo lause voi houkuttaa aamuyön yksinäisinä ja janoisina tunteina, mutta kun tarjous jatkui lauseella: "Et sitte vittuile mulle, muista se perkele..!"

Ah, tuota juhannuksen taikaa ja kesäyön romantiikkaa!

Hämäri-häläri

On se vaan uskottava, että sitä töissä ollessaan vaistoaa ihmisistä yhtä sun toista. Vähän niinkuin Hämähäkkimies.

Tiettyjen kyytien kohdalla sitä palauttaa mieleensä käytettävissä olevan "kättä pidemmän" sijainnin ja miettii valmiiksi pari toimintamallia. Joskus harvoin tulee kieltäydyttyä kyydistä ennenkuin asiakas on edes noussut kyytiin. Useimmiten sitä kuitenkin juttelee tyynesti niitä näitä. Niin myös tänään.

Kyytini nousi siisti kaveri, joka vaikutti oikein miellyttävältä päällisin puolin. Jutteli rauhallisesti pehmeällä äänellä ja vaikutti muutenkin ihan normilta. Mutta silti minulla soi Hämäri-hälärit päässä.

Mies jutteli mukavia. Kehui vaimonsa ja lapsensa maasta taivaaseen, ylisti perhe-elämäänsä ja kehui taas vaimoaan. Määränpään lähestyessä pyysi jättämään pienen matkan päähän asuintalostaan, etteivät naapurit häiriintyisi "ja luulisi raggariksi".

Nainen ratissa: "No et sinä mielestäni miltään raggarilta vaikuta, päinvastoin."
Mies: "No sehän on kiva kuulla. Täähän alkaa vaikuttaa sen verran hyvältä, että mitä jos vedetään tuohon parkkiin ja tehdään temput?"
Nainen ratissa: *sekunnin tyrmistys* "Mitä jos ajetaan 500 metriä eteenpäin ja jätän sut tuohon kotiosoitteeseen?"
Mies: "Joo, no tehdään niin. Mä meen kotiin kertomaan, että olisin harrastanut seksiä taksinkuljettajan kanssa, mutta en pystynyt..."

Tolppa pois ja maailma pelastuu!

Tämän päivän Aamulehdessä oli taas joku älyn jättiläinen sutaissut takseja arvostelevan tekstiviestimielipiteen: "Miksi Pirkkalan lentoaseman kakkosterminaalin edessä on taksitolppa? Puoli tuntia taksia odoteltuani soitin taksikeskukseen, jossa kerrottiin, että 'taksit yleensä odottavat ykkösterminaalissa.' Tolppa pois, tai ne vähät Ryanairin lennot muistiin, sillä asiakkaita riittää."

Just. Taustatiedoksi ei-tamperelaisille. Kakkosterminaali on vanha Tre-Pirkkala -kentän terminaali, joka taisi olla välissä jo jokin rahtitavaravarasto. Ryan Air halusi tämän varmasti edullisen tilan käyttöönsä, ja nyt ihmiset saavat näillä lennoilla nauttia terminaalin hyvin itäblokkimaisesta tunnelmasta.

Mutta asiaan, eli tuohon kirjoitukseen. Tolppa pois kakkosterminaalilta, wtf? Otetaan saman tien taksitolppa pois Keskustorilta ja taksikuskeille meedion kyvyt tiedostaa milloin missäkin kulmalla asiakas kaipaa kyytiä! Kakkosterminaalilla on tolppa, koska taksit odottavat siellä pitkiäkin aikoja harvoilta Ryan Airin lennoilta saapuvia asiakkaita. Mikäli terminaalilla ei olisi tolppaa, asiakkaat joutuisivat AINA tilaamaan auton sinne. Luultavasti tämä asiakas on tullut viimeisten joukossa koneesta ja taksit ovat loppuneet tolpalta. Luultavasti ykkösterminaaliin on ollut saapumassa Finnair/SAS ja siksi autot ovat kentälle saapuessaan menneet sinne. Ehkä viimeinen kakkosterminaalista lähtenyt kollega ei ole tiedottanut, että tolpalle jäi asiakas. Ehkä ykkösterminaalissa on samaan aikaan purkanut kone. Ehkä ja ehkä...

Se, että jossakin on taksitolppa, ei tarkoita sitä, että siihen tipahtaisi auto taivaasta tai jostakin. Jos autoa ei siedettävässä ajassa kuulu, kannattaa soittaa keskukseen. Tai ottaa telepaattinen yhteys siihen meediotaksariin...

Ps. Paras juhannusprotesti bensan hintoja vastaan on jättää mökkireissu väliin ja jäädä jussiksi kotiin - ja lähteä taksilla baariin! :-)

Kesällä kuultua, osa 1

- Ei miehiin kannata panostaa. Uusia tulee kuin raitiovaunuja. Ja jos odotat tarpeeksi kauan, tarjolla ois se sama vanha kyyti. Ja kun vähiten odotat, sellanen on törmännyt sun perään.

* * *
Nainen: "Mä taidan tilata nyt kesällä viikon matkan jonnekin - vaikka Egyptiin!"
Mies: "Tulisit ennemmin meidän mökille viikoksi..."
Nainen: "Teidän mökille, hah! Miten sä voit verrata sitä Egyptiin!"
Mies: "Mitä siellä Egyptissä muka on, mitä ei oo meidän mökillä!?"
Nainen: "Hei haloo, esimerkiks pyramideja!
Mies: "No löytyy meiltä pari muumioo..."

* * *
(Joukko riehakkaita 3-kymppisiä miehiä)

Mies 1: "Hei jätkät, kuljettaja, pysäyttäkää! Miks tää ikkuna ei aukee?! Pysäytä, mä avaan sit oven!"
Nainen ratissa: "Mitä ihmettä sä teet?! Mä en todellakaan pysäytä keskelle risteystä!"
Miehen kaverit: "Nii Mäkinen, mitä vittua sä duunaat?!"
Mies 1: "Kun tuolla on... nainen.."
Miehen kaverit: "....."
Mies 2: "Hei Mäkinen, ihan oikeesti... Jos oot kuukauden ilman p*llua, niin runkkaisit edes joskus."

Perkeleen ula

Tampereen aluetaksissa on käytössä ula-radio tiedotuskanavana. Välillä myös huutelu-/pelleily-/turhanlöpinäkanavana. Aparaatti on hyvä, kun pitää tiedottaa jotakin nopeasti suurimmalle osalle kollegoita tai keskukselle niin, että kollegoidenkin saattaa olla hyvä asia kuulla. Täysin turhia huutoja ulalla ovat: "Keskus, oliko tähän osoitteeseen joku rappu, kun täällon 10 taloa?!" "Juu, kyllä se oli Bertta-rappu. Keskuksen B-kirjainsormi oli vain niin ylirasittunut, ettei se jaksanut sitä tilaukseen kirjoittaa..." Tai: "Keskus, täällä Räkälä-Baarissa ei näy ketään." "No vittuako siellä vahtaat, lähe meneen!" (Kursiivit toim. omia pään sisäisiä vastauksia. Keskuksemme on toki maailman ammattitaitoisin ja korrektein kaikissa tilanteissa.)

Koska olen (keskuksen tapaan) perin korrekti, minulla ei ole tapana huudella ulaan asiattomuuksia. Paitsi että eilen olisin huutannut, jos en olisi sukujuuriltani perihämäläinen, jolla kaikki hyvät sutkautukset tulevat kaksi sekuntia liian myöhään mieleen.

Viime yönä eräs hmmm... mielenkiintoinen ula-persoona halusi ties monettako kertaa tiedottaa keskukselle, että kyytitarjous ravintolan eteen oli pommi:

Kollega & ula-persoona: "Keeeskus, auto xxx! Täällä Helvetin portilla ei ole ketään."
Nainen ratissa (jota ei koskaan huudettu): "Ei se mitään. Astu sisään vaan."

Kun uni painaa

Joskus ei tunnu hyvältä blogata jutuista, jotka ovat juuri tapahtuneet. Tuntuu, että tulee raottaneeksi liikaa asiakkaiden asioita. Ajan myötä tapahtumat haalistuvat ja niistä tulee jotenkin enemmän anonyymejä. Kuten seuraavasta...

Autoon nukahtava asiakas on joskus helpotus ja joskus rasite. Helpotus se on silloin, kun rasittava moottoriturpa sammuu ja sen saa vielä hereille. Rasite silloin, kun herääminen on epävarmaa.

Viime kesänä kyytiini nousi kaksi ihan mukavaa miestä. Toinen jäi kyydistä ihan Tampereen alueelle, mutta toisen matka jatkui muutaman kymmenen kilometrin päähän. Yksin kyytiin jäänyt mies sanoi tarkan osoitteen ja sammui se jälkeen pelkääjän paikalle. Miehen tila vaikutti sen verran katatoniselta, että olin hieman huolestunut, miten saan kaiffarin perillä hereille.

Kesken matkan puhelin miehen sylissä alkoi soida. Ja soida. Ja edelleen soi. Lopulta otin puhelimen ja vastasin siihen: "Joko se on nukahtanut taksiin?" vastasi naisen ääni. Kerroin tilanteen olevan kuvaillun kaltainen. "Älä yhtään huoli, mä olen täällä vastassa", lohdutti vaimo.

Osoite oli helppo löytää. Nainen löi rahat käteeni ja sen jälkeen alkoi miehen herättely. Avokämmentä oikein reippaasti puolelta toiselle. Turistiin siinä niitä näitä - mitä nyt naiset jutustelevat aamuisessa kesäyössä - ja samalla kämmen lätisi pitkin poskia. Lopulta alkoi elämää löytyä ja mies könysi hyvin vaitonaisena sisätiloihin.

Tuskin olin ensimmäinen tilanteen kokenut taksari sillä pihalla. Esimerkillistä toimintaa kotijoukoilta.

Melankoliaa

Yön viimeinen asiakas lentokentälle oli hiljainen. Onneksi. Palatessa taivas punersi hetken hillittömässä leimussa. Valoa ei kuitenkaan riittänyt vielä maahan asti. Tampere näytti Sarankulman sillalta mustalta kuin Rautapiha. Vaihdoin cd:n toiseen ja päätin, että lähetän sen työhakemuksen.

Ikävä. Jotain. Jotakuta. Ja kaikkea.

Mä en usko rakkauteen
ja mä en tahdo kuulla,
että sinä uskot niin
ja mä en tahdo luulla,
että tämä kestäisi...
no viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.

Yhtälailla säälittävä
olen niin kuin muutkin.
Yksinäinen jos et tuu
Ja jos sä sitten tuutkin...

...Enkä usko sinuunkaan
kuin viikon taikka kaksi.
Mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.

Tilaa jo se taksi.

Zen Café - Taksi

Kevät

Kevättä rinnassa on niin kuskeilla kuin asiakkailla. Viime lauantaina kolme eri miesasiakasta/-porukkaa "valittivat", miten naiset ovat kovin hyökkäävällä päällä näin valon ja lämmön lisääntyessä. Eipä tuohon oikein voi muuta vastata kuin naureskella.

Ihmiset ovat selkeästi paremmalla tuulella nyt kuin pari kuukautta sitten. Töissä on ollut todella mukava olla, kun hyväntuulisuus ja valo loistaa (useimmista) ihmisistä. Itseäkin on naurattaneet ihan absurdit jutut, joille ei olisi edes hymyillyt tammikuun pimeydessä.

Olen joskus aiemmin kirjoittanut Pispalan kirkon mainoksista ja muistaakseni myös Tampereen bussien "Moro nääs"-teksteistä, jotka jaksavat aina hymyilyttää. Viime viikolla jaksoi naurattaa jopa Messukylän grillin "Ruoka on pop"-mainos, joka kuulostaa näin arkisen iltapäivän hämyssä todella tyhmältä.

Juuri sillä hetkellä, kun näin tuon mainoksen ensimmäistä kertaa ja olin valmiiksi hihityshysteerisellä päällä, minulla oli asiakas kyydissä. Sellainen oikein lutunen, parikymppinen poju, jolla oli pitkät luonnonkiharat hiukset ja täysin säpäleiksi revityt farkut. Emme keskustelleet mitään matkan aikana ja radion kuuluvuus oli loistava:

"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Rakastuvat pitkätukkahulttioihin,
petollisiin kulkureihin.
Ja pilvilinnan rakentajiin,
unelmoiviin työnvieroksujiin"

Nuoren miehen huulilla alkoi karehtia hymy ja minä purin huultani ja nauroin sisäänpäin.

"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Renttuihin!
Ne rakastuvat renttuihin!
Rakastuvat! Naiset
Rakastuvat renttuihin aina vaan!
Naiset rakastuvat renttuihin!
Aina! Aina! Aina!"

- "Ja 2.60 takaisin näin, ole hyvä *ja painu nyt jo ulos siitä, että voin päästää tämän huutonaurun pihalle!*"
- "Kiitos hei! *REPS!*"

Kansainvälistä meteorologiaa

Te kaikki tiedätte, millainen viiden kuukauden marraskuu tämä talvi on ollut. Nyt alkaa jo aurinko pilkahdella ja käpyrauhaset heräillä, mutta vielä pari kuukautta sitten tilanne oli toinen.

Säätila vitutti kaikkia kuin pientä oravaa (sitäkin vitutti ihan takuulla!) ja taksikuskit - minä mukaan lukien - olivat varmasti korviaan myöten täynnä jatkuvaa kitinää säästä ja miten on kummallinen talvi ja ei miesmuistiin ja miten maailmanloppu tulee just.

Juuri sellaisena päivänä kyytiini nousi amerikkalainen herrasmies, joka oli kelistä huolimatta kovin hyvällä tuulella - ja alkoi mokoma puhua säästä. Minua ei moinen aihe hirveästi sinä päivänä sytyttänyt, joten murahtelin vain "really?" ja "yeah"-kommentit oikeisiin kohtiin. Kunnes pääsimme herran kotimaan säähän...

Mister: "I'm from Boston and we have this saying: 'If you don't like the weather, just wait a minute.' 'Cause the weather changes so fast, you know."
Nainen ratissa: "Ok. We also have saying about the weather here in Tampere: 'If you don't like the weather, get used to it.'"
Mister: *nauraen* "Really?!"
Nainen ratissa: "No. Just made it up."