Kuukauden Pikkukikkeli

Toissa yönä sain kyytiini henkilön, joka saakoon kunnianimen Kuukauden Pikkukikkeli. Siltä äijä ainakin vaikutti, kun piti miehuuttaan todistaa vittuilemalla naiskuljettajalle.

Naljailu alkoi pienellä kiusoittelemisella, mutta paheni matkan jatkuessa. Kyydissä olleet miehen veli, vaimo ja äiti eivät puuttuneet asiattomaan käytökseen muutoin kuin kritisoimalla miehen kiroilua, joka nyt oli aivan sivuseikka.

Siis mitä tehdä, kun olet keskellä ei-mitään, mittarissa on jo 60 euroa ja joudut armottoman vittuilun kohteeksi?

a) Alat vittuilla takaisin turpiinsaamisen uhallakin. Tälle taksikuskille ei aleta ilman nasevia vastakommentteja.
b) Pyydät kohteliaasti lopettamaan, vaikka seurue on joukko känniääliöitä, jotka eivät taatusti ymmärrä eroa kohteliaan pyynnön ja vittuilun välillä.
c) Puret hammasta ja olet hiljaa, kunnes jutut muuttuvat suht normaaleiksi ja porukka on itseensä tyytyväistä, kun "pääsi voitolle".

Arvatkaapa. Otti kyllä pirulauta luonnolle...

Tyttöjen juttuja

Kaikenlaisia ehdotuksia (mies)asiakkailta saadessaan sitä joskus toivoo, että minua pidettäisiin sukupuolettomana, persoonattomana olentona (blogin nimestä huolimatta), joka vain kuljettaa ihmisiä pisteestä A pisteeseen B. Viime yönä toivomukseni toteutui. Tosin asiakkaat olivat naisia.

Kaksi nelikymppistä naista olivat viettäneet hauskan illan useammassa kapakassa. Miehiä oli pörrännyt ympärillä ja niistä riitti juttua.

- Mikä se ykskin oli, ai että se oli kyllä hauska, mikä sen nimi oli... *naurua & kiherrystä*
- Entäs se yks kaveri tanssilattialla, se housut-kainalossa-tyyppi, ai kauheeta mikä reppana... *remakkaa naurua*

Juttua piisasi koko matkalle ja minua hymyilytti miesten arviointi - välillä sain oikeasti pidätellä röhönaurua. Yhden tyypin taisin jopa tunnistaa kuvailuista. Kun olimme saapumassa perillä, naiset alkoivat setviä keskinäistä maksupolitiikkaansa ja muistivat minut.

- Joo, nämä on kuule tällaisia tyttöjen juttuja. Vertaillaan kato vähän noita miehiä. Se on silleen ihan normaalia.

Siis mitä? Arvon leideillä oli nainen kuskina. Mitä he kuvittelivat minun tekevän kaiken vapaa-aikani? Ajavan taksia? Vahaavan autoa? Ottavan kotona kalsarikännejä Viru Valgealla? Käyvän sauvakävelyllä ja katselevan Salattuja elimiä?

Karannut koirasusi

Datalle ilmastyi hieman ennen aamuneljää viesti, että Linnainmaalla on päässyt irti koirasusi. En tiedä koirista juuri mitään ja koirasusista vielä vähemmän, mutta hieman arvaamattomia nuo ilmeisesti ovat. Pysykää siis Itä-Tampereella loitolla susimaisista otuksista ja ilmoittakaa mahdollisista havainnoista poliisille.

Edit: Lusikka lattiaan oli kohdannut otuksen silmästä silmään.

Blogeja

Rattinainen on viettänyt vapaita ja ehtinyt surffailla urakalla inttervepin ihmeellisessä maailmassa. Suosittelen lämpimästi paria uutta blogia.

Übercuul kertoo sinulle miten olla in, eikä sou lääst siison. Sopii mainiosti meille Tamppereen junteille. Varsinkin raportti Tallinnan naisten ylivertaisuudesta lämmitti mieltäni. On ne niin ihquja ja södejä ja muodikkaita.

Orava naksuttaa ja niin naksuttaisin minäkin, ellen haluaisi pitää jonkinlaista positiivista otetta tässä blogissa. Orava on piristävä ylivuotoventtiili, joka saa nyökyttelemään. Mieltä lämmitti varsinkin Koiraskoiran kosioretken tarinan taksilopetus. Veikkaanpa, ettei tuollainen koiraskoira tietäisi mitä nartulle tehdä, jos sellaisen koppiinsa saisi. Ei kai kukaan koiraskoira tosissaan ole naarasta hakemassa, jos noin käyttäytyy? Kunhan pitää omaa kivaa haukkumalla niille, kun ei muuhun kykene.

Aamu

Viikonloppuna kyydissä oli harvinaisen rasittavia asiakkaita. Jopa turkulaisia (älä Turku suutu, mutta kun nämä olivat v*ttumaisia turkulaisia...) Viime yö taas puudutti hiljaisuudellaan, kunnes viimeiset tunnit pelastivat kaiken. Pitkä kyyti Lempäälään, sieltä aikatilaus rautatieasemalle ja vielä toinen aikatilaus aseman lähistöltä lentoasemalle. Vuoron loppuessa hain Pirkkalan ABC:ltä aamiaistarpeet ja dallaspullan, joka oli vielä höyryävän kuuma. Sateinen aamu, painotuore Aamulehti, kuppi kuumaa teetä ja tuoretta pullaa - ihanaa! Nainen ratissa painuu nyt suu hymyssä pehkuihin, kun te muut kirmaatte sorvin ääreen.

Ei tarvii...

Eilen se tapahtui ensimmäisen kerran. Asiakas alkoi jutella taksiblogeista. Kertoi seuraavansa säännöllisesti Juden kirjoituksia. Kuuntelin ja odotin, koska tulee kysymys Naisesta ratissa tai Taksittaresta. Mietin jo valmiiksi vastauksen, miten en moisia juttuja ymmärrä. Mitään kysymyksiä ei tullut. Olinko enemmän pettynyt vai helpottunut - en osaa sanoa.

Eilen kuljetin vanhemman mieshenkilön tanssiravintolasta kotiin. Ilta ei ilmeisesti ollut mennyt aivan putkeen. Vaistosin miehestä tietynlaisen äreyden ja hiiskumaton hiljaisuus vain vahvisti tuntemuksiani. Perillä matkan maksu tapahtui aivan asiallisesti, mutta kun toivotin miehelle hyvät yöt, vastaus kuului: "Ei tarvii.." Tässä vaiheessa ovi paiskattiin kiinni, enkä kuullut lauseen loppua. Mitä mies vastasi hyvän yön toivotukseeni? Ei tarvii auttaa? Toivotella? Vittuilla?

Höpönsöpökuja

Eilen kuljetin pariskunnan hieman erikoisemmin nimetylle kadulle Pirkkalassa ja tuli juttua kadunnimistä. Kerroin suosikikseni Halinallentien Kangasalta. Nainen oli aivan ihastuksissaan nimestä: "Meidän pitää muuttaa sinne! Siellä EI VOI asua vihaisia ihmisiä. Kaikki hymyilevät ja halivat toisiaan. Muutetaan ja perustetaan sinne Halinallen kioski. Ihana!"

Sattumalta sain samalla iltana kyytiini mieshenkilön, joka oli menossa juuri noille kulmille, joilta löytyy myös muita hempeitä kadunnimiä, kuten Kultakutrinkuja ja Nallekarhuntie. Asiakas mutisi murahdellen partaansa: "Mennään tuonne Kangasalan aseman suuntaa. Minä neuvon sitten loput..." Ehkei kaikkien mielestä ole niin ihanaa asua "hempeiden katujen alueella", kun ei karskina miehenä kehtaa edes taksikuskille osoitettaan sanoa.

Turvallista matkaa

Matkalla naapurikuntaan, yön pimeinä hetkinä, näin edessäni poliisipartion.
"Nyt taisin kuulkaa pojat päästä puhaltamaan", ilmoitin kahdelle nuorelle miehelle kyydissäni. Pojat havahtuivat: "Voi perkele, äkkiä vyöt kiinni!"

Poliisi pysäytti minut noin sekunniksi, kurkisti autoon ja toivotti hyvää ja turvallista matkaa. Taisi olla haku päällä. Pojat kyydissäni huokaisivat helpotuksesta: "Voi vittu, kun oli tipalla. Sakko taitaa olla jotain 40 egee nykyään." Ennen kuin lause oli lopussa, kummankin vyöt olivat kilahtaneet auki.

Okei, jokainen täysikäinen päättää itse turvavyönsä käytöstä tai sen käyttämättömyydestä, mutta jos sen on kerran virittänyt ympärilleen, miksi avata se kesken matkan varta vasten? Ahistaako se? Eikö olo tunnu jätkä-kovalta-jätkältä? Viekö se miehiltä erektion tai jotain?

50 000

Viidenkymmenentuhannen kävijän raja on lähipäivinä rikkoutumassa. Tätä pitää juhlia. Lupaan pyöreään lukuun osuneelle vierailijalle tuopposen tahi pullakahvit joskus tuossa syksyn/talven aikana. Mikäli käynti kuppilassa ei onnistu, muistan onnekasta pienoisella taksinkuljettajan survival kitillä (mikä se on, jääköön vielä arvoitukseksi, sillä se se on minullekin...)

Loppuun vielä päivän vinkki taksiasiakkaalle. Kuljettajaan ei välttämättä tee vaikutusta kommentti: "Jumankauta, oleksää lihotunu!?" Ei varsinkaan, jos olet tyystin tuntematon.

Syksyn kurssi alkamassa

- Vuosiko siitä jo on?
- Ihan kohta. Vuosi sitten oli tiedotustilaisuus.

Tupakoimme ja turisimme niitä näitä autonrenkaisiin nojaillen entisen kouluttajani kanssa yön hiljaisina hetkinä. En olisi uskonut tätä hommaa näinkään pitkään tekeväni ja näillä näkymin vielä jatkuu. Tolpalla en ole enää "outo naama", vaan ihan oikea taksinkuljettaja - pian vuoden rattia vääntänyt. Yleisimmät kysymykset "eikö sua pelota" tai "mitäs olet tykännyt tästä hommasta" kuittaan nykyään jollain hyvin lyhyellä heitolla. Tämä on minulle niin normaalia ja kuitenkin niin monelle asiakkaalle outoa, että nainen kuljettaa keskellä yötä ihmisiä. Koiran hommaksi tätä jotkut sanoo. Minä kutsuisin tätä haastavahkoksi asiakaspalvelutyöksi.

Tampereen Aluetaksin syksyn kuljettajakurssi on näillä hetkillä alkamassa. Mikäli mielit joukkoon tummaan, tiedotustilaisuus pidetään Aluetaksin toimistolla maanantai-iltana 21.8. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen: kouluttajat@taksitampere.fi

Kohdistettua mainontaa

Jokin aika sitten lisäsin tähän blogiin Googlen mainosbannerin. Eipä tuosta hirveästi senttejä ropise, mutta henkilökohtaisen sivuston web-palvelinmaksut noilla tuloilla pystyy jotenkin peittämään.

Etusivulla killuu yleensä jokin tylsä matkailu- tai automainos. Joskus viihdytän itseäni tutkimalla, mitä mainoksia Google on valinnut yksittäisiin kirjoituksiini. Tässä muutama hauska esimerkki tältä päivältä:

Blogimerkintä: Musti maksuksi
Mainos: Vakuuta eläimesi - Ei ole karvoihin katsomista. Pidä huolta lemmikistäsi.

Blogimerkintä: Ei ole vanhaksi tulemista
Mainos: Prof Nordströmin Sairaala - Ainoa plastiikkakirurgiaan erikoistunut suomalainen sairaala

Blogimerkintä: Kilpaa tolpalle
Mainos: Auton osto mielessä? - Tutustu Mitsubishin mallistoon ja koeaja suosikkisi.

Blogimerkintä: Hiljainen tuhoaja
Mainos: Oletko raskaana? - Rfsu:n kotitestillä saat luotettavan tuloksen vaivattomasti

Ei ole vanhaksi tulemista

Olen muutamaan otteeseen kuljettanut dementoituneita ihmisiä saattajien kera, kuten Judekin. Myötätuntoa ja kärsivällisyyttä tuo vaatii, olla omaisena kyseisessä tilanteessa.

Jokin aika sitten jouduin tosipaikan eteen, kun kyytiini istutettiin dementoitunut nainen ja osoitteeksi annettiin kyseisille potilaille tarkoitettu sairaala. Alkumatka meillä meni mukavasti niitä näitä jutustellen ja minun vastaillessani toistuviin kysymyksiin. Rouva intoutui kertomaan minulle, miten hän oli menossa vähän niin kuin opiskelemaan, ja miten tytöt siellä olivat niin mukavia. Ajattelin naisen puhuvan sairaalasta ja olin hänen puolestaa tyytyväinen, että hän tiesi minne ollaan menossa. Olin väärässä. Pysähdyimme valoihin rakennuksen viereen, jossa pidetään Tampereen työväenopiston kursseja. Kun jatkoin matkaa rakennuksen ohi, rouva meni paniikkiin:

- Mitä..? Minnekäs te nyt minua viette? Sinne opiskelemaan minä olin menossa! Nyt mentiin ohi. Voi herrajumala... Mitä tämä nyt on?

Rouva oli itkun partaalla ja sain käyttää kaikki taitoni vakuuttaakseni hänelle, että kaikki on hyvin ja että menemme ensin sinne sairaalalle, kun hänen poikansa oli niin sopinut. Lopulta rouva rauhoittui ja sanoi kyllä ehtivänsä kurssille vielä sairaalaltakin. Perillä vastassa oli nuori sairaanhoitaja, joka otti rouvan huomaansa:

- Täällä on Ritva-rouvaa jo odoteltukin. Tulitte juuri sopivasti iltapalalle.

Työväenopiston kurssit ja taksimatka olivat häipyneet harmaantuneesta päästä jo ennen liukuovien sulkeutumista.