Täh?

Kynnys blogin kirjoittamiseen on taas korkea, mutta yritän parantaa kirjoitustahtia, joten älkää vaatiko liikoja. Taso on yhtä raaka kuin ennenkin.

Annanpa teille vaihteeksi yhden idiootti-demonstraation, maustettuna yhdellä pikku lisävivahteellä. Olen asunut Tampereen seudulla kymmenisen vuotta. Silloin tällöin täällä törmää miehiin, jotka päättävät lauseensa ilmaisuun: täh? En tiedä kuuluuko tuohon kysymysmerkki, kun en ole tähän päivään ymmärtänyt, onko kyseessä kysymys, vai joku tapa heittää lauseen päätteeksi joku äänneoksennus.

Mies: Öhöhhöhöö... (tää on siis naurua...) Tuli vähän vedettyä viihteelle...öhööhhöö... Vähän repes, täh?
NR: Noo, sattuuhan sitä.
Mies: Ei ois ikinä markka-aikaan pystyny vetään tuhattakahtasataa kurkusta alas, vaan ny uppoo helposti. Siis 200 euroo, täh? Ja huomenna jatkuu, täh?
NR: Nii... (tekeepä vaikutuksen)
Mies: Sullon tuulilasissa särö, täh?
NR: Taitaa olla. (no en just kuulekaan tuota kun 10 kertaa yössä)
Mies: Ne on muuten nastoja, jokka tekee ton, ei mikkään kivet, täh?
NR: No en osaa sanoa. (mitä vitun väliä)
Mies: On on, ekkö usko, täh?!
NR: No mulle on ihan sama, vaikka ton ois tehny mummo kivireki selässä.
Mies: No etsää noin voi asiakkaalle sanoa, täh!
*hetken hiljaisuus*
Mies: Oleksää muuten naimisissa, täh?
NR: (Voi persetti. Aina kun noille alkaa vittuilla, ne alkaa pokaamaan.) En ole ja tuskin menenkään.
Mies: TÄH! Mikset muka?
NR: No miks pitäis?
*hetki hiljaisuutta*
Mies: Saisinko mää kosiskella sua... Siis en tarkota niinkun sillai oikeesti, vaan niinku pizzalle tai jotain, täh?
NR: Valitettavasti (HAH!) mä olen varattu.
Mies: Juurhan sää sanoit, ettet sää oo naimisissa, täh?!
NR: En olekaan, varattu olen.
Mies: Jaa... No hyvää jatkoo sulle avioliittoos ja hyvää yötä, täh?