Joskus ei tunnu hyvältä blogata jutuista, jotka ovat juuri tapahtuneet. Tuntuu, että tulee raottaneeksi liikaa asiakkaiden asioita. Ajan myötä tapahtumat haalistuvat ja niistä tulee jotenkin enemmän anonyymejä. Kuten seuraavasta...
Autoon nukahtava asiakas on joskus helpotus ja joskus rasite. Helpotus se on silloin, kun rasittava moottoriturpa sammuu ja sen saa vielä hereille. Rasite silloin, kun herääminen on epävarmaa.
Viime kesänä kyytiini nousi kaksi ihan mukavaa miestä. Toinen jäi kyydistä ihan Tampereen alueelle, mutta toisen matka jatkui muutaman kymmenen kilometrin päähän. Yksin kyytiin jäänyt mies sanoi tarkan osoitteen ja sammui se jälkeen pelkääjän paikalle. Miehen tila vaikutti sen verran katatoniselta, että olin hieman huolestunut, miten saan kaiffarin perillä hereille.
Kesken matkan puhelin miehen sylissä alkoi soida. Ja soida. Ja edelleen soi. Lopulta otin puhelimen ja vastasin siihen: "Joko se on nukahtanut taksiin?" vastasi naisen ääni. Kerroin tilanteen olevan kuvaillun kaltainen. "Älä yhtään huoli, mä olen täällä vastassa", lohdutti vaimo.
Osoite oli helppo löytää. Nainen löi rahat käteeni ja sen jälkeen alkoi miehen herättely. Avokämmentä oikein reippaasti puolelta toiselle. Turistiin siinä niitä näitä - mitä nyt naiset jutustelevat aamuisessa kesäyössä - ja samalla kämmen lätisi pitkin poskia. Lopulta alkoi elämää löytyä ja mies könysi hyvin vaitonaisena sisätiloihin.
Tuskin olin ensimmäinen tilanteen kokenut taksari sillä pihalla. Esimerkillistä toimintaa kotijoukoilta.
3 kommenttia:
HAH HAH!! Ihan loistava tarina! Perisuomalainen kuvio: mies vetää umpijurrit ja nainen pitää huolta :)
ehin jo säikähtää, että lopetat tämän blogin.. On aivan jäätävän piristävää lukea näitä juttuja täältä! :)
hieno emäntä siellä vastassa, todellakin esimerkillistä toimintaa!
Tsemppiä duuneihin ja voimia rattiin!
Terkuin; fani.
Lähetä kommentti