lauantaina, huhtikuuta 01, 2006

Oma maa...

Kurvaan perjantai-yön märässä sohjoräntäkelissä linja-autoasemalle. Bussi on juuri tuonut aseman jonoon baarikärpästen sekaan joukon matkalaisia. Nainen kirkkaanvärisessä viitassaan onnistuu nousemaan autooni humalaisten ohi ja saa peräänsä ärräpäitä.

Nainen on kuin pala aurinkoa. Yhtä hymyä ja iloa.
- Oi, kuinka ihana keli täällä on! Lunta, niin paljon lunta! Ihanaa!
Katson naista epäuskoisesti ja minun on pakko nauraa.
- Taidat tulla ulkomailta kotiin?
- Joo, olin useamman kuukauden poissa. Matkalaukutkin jäivät Lontooseen, mutta ei se mitään. Tuossa jonossa sai kuulla Tampereen murretta ja nuoriso hoki v-sanaa. Ihanan kotoisaa!

* * *

Sääkeskustelu jatkui myöhään (tai aikaisin) aamulla erään kyydittävän kanssa.
- Juttelin eilen yhden Ilmatieteenlaitoksen hepun kanssa. Suomen päällä on nyt sellainen kylmä ilmamassa, että se ei liikahda vielä kuukauteen mihinkään. Tämä on sitten sisäpiirin tietoa...

* * *

Muutamaan päivään ei ajella, vaan humputellaan. Tänään minut saattaa bongata aprillipikkujouluista Plevnan herkkuoluiden ääreltä.

1 kommentti:

Hanna Kopra kirjoitti...

Siis onhan se ihanaa palata koto Suomeen. Tämä mutkattomuus asioissa, tämä kansa ja tämä kieli sekä keli. Ei ole voittanutta.