maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Niin taksikuski vastaa...

Olen lopen kyllästynyt yhteen asiaan työssäni. Siihen, että osa ihmisistä suhtautuu taksikuskeihin niin helvetin alentuvasti, kuin joihinkin idiootteihin. Kyllä täällä niitäkin ihan tasan tarkkaan on - tiedän itsekin muutaman - mutta jos aina kyytiin noustessa se on oletus, niin saattaapi tulla ongelmia.

Eilen vitutti jo valmiiksi tolpalla, kun oli liian pitkä odotus ja sitten viereen - siis ihan autoni viereen - tuli 3-kymppinen pariskunta imuttamaan ja lääppimään toisiaan. Ja sitä kesti. Ja kesti. Ja...

Lopulta mimmi malttoi nousta kyytiin ja antoi Hallilan osoitteen. Ei siinä mitään. Hallilaan on pari tai kolmekin eri reittiä, mutta yksi on öisin selkeästi nopein ja lyhin. Olin noin puolen kilsan päässä risteyksestä, jossa pitää tehdä päätös kahden reitin välillä, kun takaa kuului: "Nopein reitti Hallilaan MENEE sitten Jokipohjantien kautta." Tuo tuli TODELLA ylimielisellä äänellä ja siitä hohkasi, että tätsä piti minua aivan debiilinä. Käännyin katsomaan naista todella hitaasti ja sanoin kylmimmällä mahdollisessa äänelläni: "Tiedän..." Koko loppumatkalla emme puhuneet mitään.

Perillä nainen pyysi kuitin, vaikka maksoi käteisellä. Tuohon aikaan yöstä KUKAAN ei pyydä käteismaksusta kuittia, ellei aio rutista kuljettajan toimista johonkin. Tiedä sitten, mitä aikoo rutista ja minne. Minä sanoin yhden ainoan sanan normaalien tervehdysten lisäksi.

Pointti tässä on siinä, että toki saa sanoa reittiehdotuksia ja pitääkin, mutta asiat voi sanoa niin miljoonalla tavalla. "Hei, meethän sitten tuosta Jokipohjantien kautta." "Jokipohjantien kautta, kiitos!" , tms..

Kerran eräs vähemmän viehättävä nainen kysyi minulta, miks taksarit on aina niin vittumaisia. Niin taksari vastaa, kuin sinne huutaa...

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No mä en sitten varmaan ole kukaan: ei ole yks eikä kaks kertaa kun olen tullut yömyöhällä kotiin ulkomaan työmatkalta (kiitti vaan v*sti sas ja finski, illaksi kotiin my ass...) ja jos on tullut, tai siis useimmiten on, vingutettua luottokorttia urakalla reissun päällä (opiskelijan luottoraja on aika alhainen niin tulee äkkiä täyteen jo pelkistä matkakuluista ja hotelleista), niin käteinen on se, mikä jää jäljelle, kun electron ei kelpaa. Silloin pitää kuitenkin kuitti pyytää, muuten ei kustannuspaikalla kunnian kukko laula matkalaskun tullessa bumerangina takaisin.

Poikkeus vahvistaa säännön, tuo tapaus on jo selkeää vittuilua tai sitten helvetillisen huonot kommunikaatiotaidot, sosiaalisten tilanteiden lukutaidosta nyt puhumattakaan.

JenniL kirjoitti...

Anna sen valittaa, tuo on jo niin törkeää käytöstä asiakkaalta, ettei sitä tarvitse taksikuskin sietää.

nainen ratissa kirjoitti...

No tietty kukaan pyytää käteismaksusta kuittia, mutta ne asiakkaat tulevat sitten yleensä lentokentältä tai rautatieasemalta kyytiin.

Ei tuon asiakkaan käytös ollut lähellekään törkeimmästä päästä, mutta halusin kirjoittaa esimerkin näistä asiakkaista, jotka nostavat itsensä taksikuskin yläpuolelle, vaikkeivat tiedä kuljettajastaan mitään.

Kekke kirjoitti...

Olen joskus joutunut taksirengin kyytiin jolle jouduin neuvomaan reittiä. Tyttö sanoikin että minun varmaan pitäisi ottaa kokeempi kuski kun ilmoitin osoitteen mutta lähti kuitenkin ajoon. Ressukka oli uusi paikkakunnalla. Annoin tippiä :)

Anonyymi kirjoitti...

No ei toi naisen kommentti nyt niin pahalta vaikuta???

Anonyymi kirjoitti...

Höh, Aikoinaan kosteina laskentakonsultinvuosina helsingissä TASAN joka reissusta kuitti. Jokainen känniääliöreissu oli edustusreissu (oikeasti) jonne vielä oli mentävä. Ja matkalaskuunhan nuo laitetaan ja saadaan firmalta takaisin. Ja todellakin yleinen käytäntö, ainakin meidän isossa firmassa.

nainen ratissa kirjoitti...

^Joo, mutta firman kortillahan nuo tavataan maksaa.

Anonyymi kirjoitti...

öh tota.. onko tullut koskaan mieleen, että suoritetusta maksusta on aina saatava kuitti, ja tämä oikeus on myös asiakkailla, jotka ovat mielestäsi ikäviä? sinullehan se ei kuulu, mitä asiakkaat kuitilla tekevät. (itse otan kuitin aina kahdesta syystä: 1) henkilökohtaista kirjanpitoani varten ja 2) viranomaiset takavuosina ohjeistivat asiakkaita pyytämään kuitin palveluista, jotta pimeä työ kävisi vaikeammaksi. olen kyllä nyttemmin lukenut taksittaren blogista, että taksien kilometrejä seurataan niin tarkkaan, ettei pimeä ajo ole käytännössä mahdollista.

Sitten tuo ajoneuvojen antaminen. Mieleesi ei juolahtanut, että ehkä ko. pari oli joutunut hitaampaa (ja kalliimpaa) kautta kotiin aikaisemmin? Asuin ennen eräässä tamperelaisessa lähiössä, ja jos en kertonut, miten ko paikkaan parhaiten ajetaan, usean kerran taksikuski joko kysyi sitä minulta tai ajoi pidemmän mutkan kautta. Niinpä otin tavakseni informoida kuskia ajoreitistä heti osoitteen sanomisen jälkeen. Jos joku kuski siitä veti herneen nenään, ei kukaan sitä ainakaan näyttänyt.

Asiakaspalveluammatissa joutuu tekemisiin kaikenlaisten asiakkaiden kanssa, myös epäkohteliaiden ja ikävien. Jos ei tätä kestä, on väärällä alalla. (Olen itsekin työskennellyt asiakaspalvelualla kauan, joten tiedän, mistä puhun. Koska en pahemmin jaksa ymmärtää kännisiä örvelöitä, en ole hakeutunut ravintola- tai taksiallalle.)

nainen ratissa kirjoitti...

^Luitko pikkaisen valikoidusti tekstini, vai ärsyttääkö tyylini muuten vain? Tekstinymmärtämisesi on nimittäin vähintäänkin alkeellista. Eipä silti, et pääse vastaamaan, sillä en jaksa enempää pahoittaa mieltäni näin joulun alla ja otin anonyymien kommentointimahdollisuuden pois.