Kesän pahin yö

Päivä alkoi parkkisakolla. Paikassa, jossa olen pitänyt autoa useita kertoja, ketään tai mitään häiritsemättä. En antanut asian häiritä, sillä edessä piti olla tuottoisa työyö Suomi-ilmiön vuoksi.

Paitsi ettei ollut. Illan ensimmäiset kuusi tuntia olivat tolpalla hengailua ja tupakin polttelua. Konsertissa hilluvat ihmiset eivät meitä alkuillasta työllistäneet, eikä muita juuri ollut liikkeellä. Tunnin odottelun jälkeen sain lopulta kyydin, jossa tilaus ilmeni virheelliseksi. Vaihdoin tolppaa ja jo 40 minuutin odottelun jälkeen sain seuraavan pokan.

Tämä pariskunta oli kiskonut kellonaikaan nähden huomattavan määrän alkoholituotteita. Mies tuli istumaan taakseni ja puhisi pahaenteisesti. Rouvansa oli hieman selvempi ja kysyin häneltä hiljaksiin muun keskustelun lomassa, että oliko herran suhteen ylivuotovaaraa. Vaistosin nimittäin, että mies voisi hermostua kysymyksestä, mutta puhina niskassani hermostutti sen verran, että kysymys oli minusta viisainta esittää.

Kyselyni onnistui hienosti, koska mies ei kuullut sitä, mutta nainen päätti muuttaa tilanteen: "Hei Simo! Kuski haluu tietää, meinaaksää oksentaa!" "Mitä vittua!? Mikä vittu tää kuski luulee olevansa?! Mikä sää luulet mun olevan?! Joku ääliö joka oksentelee ja sammuu autoon! Mikä vitun kaikkitietävä kuski?!"

Olin jo pistämässä pariskunnan pihalle tämän hienoisen vihamielisyyden vuoksi, mutta rouva sai miehen rauhoittumaan, jonka jälkeen mies sammui autoon. Miehen tajuttomuustilan turvin pääsin pitämään pienen esitelmän aiheesta: "Miten vastata kuljettajan huomaamattomiin pikku kysymyksiin huomaamattomasti".

Tuossa vaiheessa otsassani oli sukupuolielin hyvällä alulla, mutta ryhdistäytyä täytyi, sillä Ratinan konsertti oli loppunut ja työpäivä kunnolla alkanut. Kaarsin Keskustorille, missä oli taas vaihteeksi epäselvää, kuka menee mihinkin autoon ja missä järjestyksessä. Autoani lähestyi nuori mies hampurilaisen kanssa. Löin ovet lukkoon ja huusin avoimesta ikkunasta: "Haukkaa ensin hampurilainen pois, tässä autossa ei syödä." "Vittu, mä heitän tän hampurilaisen sun autoos..." Niinpä päätin kuitata datalta tarjouksen ja jätin päivänsäteen tolpalle. Samanlainen aggressiivinen käytös tuntui jatkuvan läpi yön, mm. yhden kollegan kimppuun käytiin, joka ei nostanut yhtään mielialaa.

Palailin yksin laitakaupungilta kohti keskustaa, kun sain eteeni jotain, joka oli viimeinen pisara. Uskovaisauto. Siis sellainen, jossa on se kala persiissä ja kaiken kruunaa takalasin teksti: "Herran siunausta päivääsi" tms... Nämä ajavat lähes aina alinopeutta, eikä tämä tehnyt poikkeusta. Kulkuneuvo liikkui 30 km/h, eikä minulla ollut mahdollisuutta ohittaa. Lähdimme siirtymään peräkkäin nelikaistaiselle tielle, jossa kääntyville on oma jatkuva kaistansa, eikä siinä ole tarvetta hiljentää. No tietysti tämä veti liinat kiinni. Kun tämä siunattu päivä pääsi liikkeelle ja minä mahduin ohi, painoin lyhyesti torvea, ohitin auton suhteellisen provosoivasti ja kiilasin sen eteen. Jonka jälkeen perässäni vilkkui sinisiä ja punaisia valoja...

Sain kuulla perusteellisen saarnan, miten tuo nyt ei ollut lainkaan ammattiautoilijan käytöstä ja todella asiatonta ja jne... Tietoni tarkistettiin ja sain jatkaa matkaa ilman sakkoja. Ensi kerralla kuulemma iso lappu heilahtaa.

Mitä tästä opimme? Kun hermostut tumppuun liikenteessä, katso ensin taustapeiliin. Loppuyön ajoin turtana ja puhumattomana.