Kävin tuossa sitten pyörähtämässä kalakukkojen maassa. Paikallisilla kollegoilla riitti viime viikonloppuna runsaasti duunia, sillä viinijuhlat ja helle saivat ihmiset ihmiset käyttämään riksoja ihan kiitettävästi.
Yksi savolainen kuski intoutui kertomaan, miten oli käynyt nolosti aikoinaan samanlaisilla helteillä. Oli tarjoutunut pitkä kyyti, ja asiakas oli ehdottomasti vaatinut auton, jossa on ilmastointi (ei ollut silloin vielä kaikissa autoissa). Tämä taksari oli ohjannut asiakkaan polleana hienosti varustellun autonsa kyytiin: "Täällä ei tarvitse hikoilla." Tuskin matka oli päässyt alkamaan, niin eikö joku kompressori tai muu osa ollut lauennut ja auto oli ollut kuin pätsi... Itse asiassa se oli ollut pätsi seuraavat kaksi viikkoa osia odotellessa...
Tiedän kokemuksesta, ettei kannattaisi reteillä. Viime talvena sanoin "no problema", kun eräällä asiakkaalla oli kiire Helsinki-Vantaalle. En ole ikinä joutunut ajamaan niin huonossa kelissä Helsingin suuntaan. Jäätävää tihkua ja tie kuin peili. Oli oikeasti usko loppua, vaikka ehdimme viime minuuteilla perille.
1 kommentti:
Näitä sinun tekstejäsi on mukava lueskella. Varsinkin kun itse en ole ollut pirssin ratin takana enää pariinkymmeneen vuoteen. Jotenkin tuli tästä mieleen paluumatka Treelta Vantaalle. Piti muka ottaa viimeinen heitto Hki-Vantaa kentältä Helsinkiin, tai parempi, jos vaikka tallia kohti ja sitten nukkumaan. Pitkä vuoro takana ja kello kolme aamulla. MuttMutta. Ahneus iski, kun kaveri öljylautalta kysyi lähdetkö Tampereelle. Läksin. Keli oli varmaankin vastaavanlainen kuin sinulla oli. Meno Treelle OK, kun kaveri oli hauska ja höpötteli pikkuhuppelissa niitä näitä. Mutta annahan olla kun piti lähteä takaisin. Tulitikutkaan silmissä eivät meinanneet auttaa. Mutta sitten kasetilta parahti Erkki Liikanen ja Silakka-apajalla. Päätin, että tämän osaan ennen kotia. Nopea tempoinen ralli: "Muistan kun valakalla, solakalla talvisäässä merijäällä...."jne. Monta kertaa sahasin kasettia edestakaisin ja ennenkuin olin tallilla osasin sen sanasta sanaan. Ja muistan sen vieläkin. Pääsin eräässä tilaisuudessa Liikasta asiasta kiittämäänkin kolme vuotta sitten, että piti minut hereillä sinä liukkaana ja lumisateisena yönä. Huumorimiehenä ymmärsi ja kiitokseksi lauloinkin se sitten siinä ikäänkuin todistuskappaleeksi samalla tempolla.
Iloisia kyytejä Sinulle!!
Lähetä kommentti