lauantaina, marraskuuta 17, 2007

Ootko sää vapaa?

Silloin tällöin asiakkaat haluavat, että vien heidät johonkin Hämeenkadun kebeb-paikoista ja odotan kun he hakevat ruokaa mukaan. Hiljaiseen aikaan viikolla tuo on ihan jees, mutta viikonloppuna yhtä helvettiä.

Ensinnäkin, vaikka odotustaksa pyörii, siinä grillillä notkuessa tienaan paljon vähemmän kuin ajaessani reippaasti kyytejä. Toiseksi, ne kaikki 300 muuta ihmistä odottavat jonoissa kylmissään taksia, kun minä odotan että asiakkaani saavat ruuat noudettua (jotka he olisivat voineet hakea ENNEN taksiin nousemistaan).

Ärsyttävintä kuitenkin on se, että saan lukita taksin ovet ja silti vastata ikkunaan koputtaville 10 minuutin aikana noin 12 kertaa kysymykseen: "Onko tää taksi vapaa?" Juu, toki on vapaa! Meillä takseilla on tapana seisoskella minuuttitolkulla keskellä jalkakäytävää pahimpaan ruuhka-aikaan odottelemassa että joku tulisi kysymään ollaanko me vapaita! Argh!

perjantaina, marraskuuta 16, 2007

Numeroita

Hiljaisena arkiyönä oli aikaa jutella kollegan kanssa pitkät pätkät puhelimessa. Ensin tietysti purettin kaikki työhön liittyvät vitutuksen aiheet. Sen jälkeen siirryttiin ihmissuhteisiin ja lopulta tietysti päädyttiin puhumaan seksistä.

Pohdimme, miten suuri todennäköisyys tuolla baarissa viikolla pyöriessä on törmätä toiseen taksikuskiin ja vielä sellaiseen, jonka ei tiedä olevan taksikuski. Aika suuri. Itse olen monesti jutellut pitkät pätkät ihmisen kanssa, kunnes hänestä on selvinnyt tämä - hmmm.. häiriö.

Asiat tietty johtavat toiseen ja on mahdollista että kaksi tämän ammatin harjoittajaa heräävät aamulla samasta paikasta. Normaali-ihmisillä kaksi kysymystä aamun kelmeässä valossa ovat:

1) Mikä sun nimi olikaan?
2) Mikä sun puhelinnumero on?

Taksikuskien suhteissa homma menee näin:

1) Mikä sun nimi olikaan?
2) Mitä numeroa sä ajat?

perjantaina, marraskuuta 02, 2007

Kirottu yö

Voihan daihatsu charade applause, minkälainen yö!

Ensiksi olin saada kylkeeni rekan vanhan työpaikkani pihasta. Siinä olisi jo voinut sanoa, että työ kirjaimellisesti tappoi hänet.

Hetki tuon jälkeen jouduin pitkästä aikaa tappelemaan kyytimaksusta. Se on perseestä, kun itseltä menee hermo. Nyt meni.

Pisteenä iin päälle tienvarsikamera nappasi minusta hyvin kauniin kuvan. Siinä Särkänniemen kohdalla, Onkiniemestä itään päin, on tällä hetkellä erittäin toimiva kamera pöntön sisällä. Jos vihreä aalto toimii, siihen on hyvin helppo lasketella alamäkeen 20 km/h ylinopeutta...