keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2007

Lapsellisia kyytejä

Kesällä Särkänniemen kyydit ovat osa Tampereen taksikuskien elämää. Lapsiperheitä tulee nähtyä laidasta laitaan. Päivänä eräänä oli sitä toista laitaa ja taksaritädillä oli hiha palaa...

Kolmen hengen perhe, tyttö n. 8 v, mukanaan sellainen hillittömän kokoinen puhallettava vasara. Ensimmäiseksi alkoi hirveä huuto, että nyt pitää saada Radio Rock ja volaa! Tulipa sillekin vahvistus, että viikonloppuöinä samaa asiaa kinuavat ovat 8-vuotiaan tasolla...

No, aloin kuitenkin etsiä kanavaa, toiveena saada pentu hiljaiseksi. Eikö silloin pamahda ilmapallovasarasta päähän! Vedin välittömästi tien sivuun ja ilmoitin, että nyt muuten lähti vasara peräluukkuun ja Mannaryyni-Anastasia vöihin loppumatkaksi. Oli muuten vähän vakavan oloiset vanhemmat, vaikka siihen asti kaikki oli ollut erinomaisen ihqu-pihqua. Varmaan juttelivat kotona, että olis ollu muuten niin ihana päivä, mutta se taksariämmä pilas kaiken...

keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2007

Sanotaan tädille päivää, prkl!

Minusta on fiksua ja luonnollista tervehtiä ihmistä palvelutilanteessa, olit sitten asiakaspalvelija tai asiakkaana. Tuo ei kuitenkaan aina ihmisiltä luonnistu. Kolme (minua vanhempaa) henkilöä nousi yksi kerrallaan kyytiini ja he hoitivat asian näin:

Nainen Ratissa: Iltaa.
NaisAsiakas nro 1: Xxxxxkatu 4!

Seurueen toinen nainen avasi oven:

Nainen Ratissa: Iltaa!
NaisAsiakas nro 2: Sanoiksää jo osotteen? On tää ihan hullua mennä taksilla näin lyhyt matka.
NaisAsiakas nro 1: Xxxxxkatu 4!

Lopulta porukan miesjäsen sai tumpattua tupakkansa ja istui etupenkille:

Nainen Ratissa: Hyvää Iltaa!!
Miesasiakas: Nainen! Meillä on naiskuski! Minnekäs me nyt sitten mentiin?
NaisAsiakas nro 1: Xxxxxkatu 4!

Osoite ainakin tuli harvinaisen selväksi...