lauantaina, huhtikuuta 29, 2006

Tolppakähinöitä & -sovintoja

Takana melkoisen vilkas yö. Näyttää siltä, että vappuviikonloppu vetää ihmisiä toden teolla liikenteeseen. Hieman huolestuttaa, sillä jo tänään jonoissa rähistiin melkoisesti. Miten sitten sunnuntaina...

Ajoin aamuyöstä yhden keskustajonon viereen. Näin heti, ettei jonotusjärjestys ollut oikein porukalla selvillä. Yksi jannu yritti kyytiin ja toinen kävi välittömästi kraiveliin kiinni: "Mihissä luulet oikein meneväsi!?" Tyypit aloittivat puolipainin autoa vasten. Minä en moisia kähinöitä jää katselemaan, vaan polkaisin pois paikalta seuraavalle tolpalle poimimaan asiakkaan. Huutelin myös ulaan, että ko. tolpan porukan kannattaa antaa hetki rauhoittua...

Heitin kyydin, ehkä jopa kaksi ja palasin "rähinätolpalle". Eikös siellä olleet edelleen samat kaverit kärjessä! Ruuhka ja kommenttini ulaan olivat pitäneet autot poissa. Vaan tilanne oli aivan toinen. Hetkeä aiemmin kärhämöineet miehet olivat nyt ylimmät ystävät ja olivat saaneet sovituksi kyyditkin samaan suuntaan. "Kehtasit sentään tulla tähän tolpalle uudestaan", sain kommentiksi. "Piti antaa tilanteen vähän jäähtyä", vastasin virnistäen. Sen jälkeen asiasta ei puhuttu. Matkan aikana toisilleen tuntemattomat miehet kehuivat toistensa autot, talot ja duunit. Ainut kina syntyi siitä, kuka saa maksaa matkan. Kyllä miehet on välillä sitten ihania.

maanantaina, huhtikuuta 24, 2006

Pitkät kyydit

Viime viikonloppuna sellainen taas vihdoin iski. Kyytitarjous Hotelli X --> J:kylään. Lähdin ilomielin, vaikka keskustassa olisi ollut tuottoisa lauantai-ilta. Mukavaa vaihtelua ajaa aamuyöllä tyhjää baanaa reilut 300 km. Ehtii sitä toistekin noita kaupungin sähinöitä katsella.

Taksikurssilla kyselimme kouluttajilta, miten usein noita pitkiä kyytejä osuu kohdalle. Noin kerran kuussa, kerrottiin. Itselläni tilanne on 3 pitkää kyytiä/5 kk (yli 150 euron kyytejä). Tiedän toki, että jotkut kyttäävät noita kyytejä tietyillä tolpilla, mutta miten usein teille kollegoille noita osuu? Ovatko nuo Helsingissä harvinaisempia kuin täällä "maalla"?

sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2006

Kuspäät

Piti miettiä päivän verran, että viitsinkö kirjoittaa aiheesta Taksittaren inspiroimana. Nimittäin inhottavista/paskamaisista/vittumaisista asiakkaista. Suurin osa asiakkaista on kuitenkin aivan tavallisia neutraaleja ihmisiä ja osa jopa aivan ihania. Mutta antaa palaa. Olen tähän mennessä törmännyt neljään erilaiseen kuspääryhmään, joista kolme on miehiä.

Kuspää 1: Pikkupomo. Siis luonteeltaan. Voi olla pikkutakki tai verkkarit päällä, ei väliä. Kun on päässyt "alemman tason ihmisen", eli taksikuskin (ja tällä kertaa vielä naisen) kyytin, ottaa siitä kaiken irti. Kyttää pienintäkin virhettä. Valittaa aina reittivalinnasta, vaikka olisi itse ajanut samaa kautta. Haukkuu, vittuilee, saattaa heittää maksun penkille/lattialle kuin koiralle. Toivon joka kerta, ettei ko. persoona ole oikeasti jonkun esimies. Itse joudun katselemaan moista vain 15 minuutin ajan. Joku voi kärsiä samasta ääliöstä 40 tuntia viikossa.

Kuspää 2: Rouva Nirppanokka. Nousee kyytiin lievässä laskuhumalassa tamperelaisen tanssijuottolan luota. Näiden naisten kanssa keskustellessa on parempi käyttää vain myötäileviä sanoja ("kyllä, aivan") ja hymyillä. Koskaan et näe päältä, onko rouvan ilta mennyt hyvin vai huonosti, joten "keskusteluun" ei kannata lähteä mukaan. Itseensä otetaan ja ovia paiskotaan pienimmästäkin syystä.

Kuspää 3: Vittumainen pelle. Tämä kaiffari tykkää käyttää ihmisiä viihdykkeenään. Aloittaa vittuilun mistä hyvänsä asiasta heti kun voi. Jatkaa lähes siihen pisteeseen, että olet valmis pistämään tyypin ulos autosta. Siinä vaiheessa vaihtuu nauha: "Hei, et kai ottanut tosissaan?! Se oli hei tsoukki!"

Kuspää 4: Aggressiivinen poikaystävä/aviomies. Tämä on ehkä pahin kaikista. Joka kerta olen halunnut sanoa naiselle, että heitä toi dorka nyt hei mäkeen...
Alan pikkuhiljaa tunnistaa tämän tyypin jo heti autoon noustessa. Nöyristelevä tyttöystävä tekee kaikkensa, että miehellä olisi mukava olla ja tunnelma pysyisi seesteisenä. Sota tällaisen tyypin kanssa voi nousta mistä vain. Kun kysyn parasta reittiä, kiellän syömästä autossa, ajan liian hiljaa/lujaa, ajan miehen mielestä väärään kohtaa pihaa...you name it. Hän kun ei akkoja kumarra. Miehen raivokohtauksen aikana vaimo/tyttöystävä pyytelee koko ajan anteeksi miehensä käytöstä. Mies itse ei kuule eikä näe sillä hetkellä mitään. Tällä miehellä voi olla myös Kuspää 1:n ominaisuuksia, joka tekee hänestä tuplakuspään.

lauantaina, huhtikuuta 15, 2006

Paha kuu

En tiedä johtuuko täysikuusta, pääsiäisnoidista, helvetin huonosta tuurista vai kaikista kimpassa, mutta nyt alkavat viime aikojen tapahtumat tosissaan nyppiä.

Reilu viikko sitten muotoilin uudestaan miehen auton keulan. Kukaan ei onneksi loukkaantunut. Vastapuolen matolaatikko mennee lunastukseen. Meidän kulkineemme on hyvässä lykyssä kunnossa vapuksi.

Eilen oli aivan hirveä ilta. Kuuloni ei toiminut. Kun asiakkaat halusivat ravintola Sahaan, vein heidät Sohoon. Sähläsin taksamittarin kanssa. Pisteenä iin päälle raavin työvälineeseen kunnon naarmut yhdessä hiton ahtaassa pihassa. Kaiken kukkuraksi olin jättänyt laina-autoon aamulla valot päälle ja mies joutui hakemaan kävellen krapulapizzansa. Kohta täytyy lähteä anelemaan naapureilta käynnistysapua.

Jotain hyvääkin eilisessä. Tein hiton hyvän tilin, vaikka ilta ei ollut vilkkaudeltaan edes normaalin perjantain veroinen. Ihmiset olivat loistavalla tuulella - sain tippiä yli 20 euroa. Ajokeli oli hieno ja suun veti leveään hymyyn kaupungilla liikkunut trulleiksi pukeutunut tyttöporukka. Josko he voisivat poistaa tämän epäonnen kirouksen päältäni..?

tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Viimeinen taksi

Viikonloppuna mukava pariskunta intoutui juttelemaan kanssani usein esitetyistä ja tyhmistä kysymyksistä. Käytiin läpi kaikki normaalit renki-/isäntäkysymykset ja auton tekniikkaan liittyvät tiedustelut. Lopulta alkoivat miettimään ammattiini liittyvää kysymystä, jota kukaan ei olisi vielä huomannut esittää. Kysyivät, olenko ikinä vienyt ketään Vammalaan. Olen vienyt, eikä kukaan ollut moista ennen kysynyt.

Eräällä kollegalla oli kerran kasvanut sarvet päähän toistuvista kysymyksistä. Tolpalta kyytiä ottaessaan joku jonosta oli tiedustellut, että tuleeko tähän lisää takseja. Naiskollega oli vastannut hymyillen: "Ei tule. Tämä oli viimeinen."

lauantaina, huhtikuuta 01, 2006

Oma maa...

Kurvaan perjantai-yön märässä sohjoräntäkelissä linja-autoasemalle. Bussi on juuri tuonut aseman jonoon baarikärpästen sekaan joukon matkalaisia. Nainen kirkkaanvärisessä viitassaan onnistuu nousemaan autooni humalaisten ohi ja saa peräänsä ärräpäitä.

Nainen on kuin pala aurinkoa. Yhtä hymyä ja iloa.
- Oi, kuinka ihana keli täällä on! Lunta, niin paljon lunta! Ihanaa!
Katson naista epäuskoisesti ja minun on pakko nauraa.
- Taidat tulla ulkomailta kotiin?
- Joo, olin useamman kuukauden poissa. Matkalaukutkin jäivät Lontooseen, mutta ei se mitään. Tuossa jonossa sai kuulla Tampereen murretta ja nuoriso hoki v-sanaa. Ihanan kotoisaa!

* * *

Sääkeskustelu jatkui myöhään (tai aikaisin) aamulla erään kyydittävän kanssa.
- Juttelin eilen yhden Ilmatieteenlaitoksen hepun kanssa. Suomen päällä on nyt sellainen kylmä ilmamassa, että se ei liikahda vielä kuukauteen mihinkään. Tämä on sitten sisäpiirin tietoa...

* * *

Muutamaan päivään ei ajella, vaan humputellaan. Tänään minut saattaa bongata aprillipikkujouluista Plevnan herkkuoluiden ääreltä.