Sairasta maksamista
Tuli tässä eräs "sairaskuljetus" mieleen vuosien takaa. Kyytiin tuli vanhempi pariskunta kotiosoitteesta. Miehellä oli voimakkaita rintakipuja. Olin tuore taksikuski ja minua pelotti, että mies kuolee kyytiini. Hän piteli muutaman minuutin välein rintaansa tuskissaan ja HUUSI. Vaimo vaikeroi takapenkillä hädissään ja pohti, olisiko sittenkin tarvittu ambulanssi. Mietin hiljaa mielessäni, että olisi, mutta myöhäistä, ja painoin kaasua.
Jos kuvittelisin itseni tuollaiseen tilanteeseen taksiasiakkaaksi, elämän ja kuoleman rajalle, heittäisin varmasti ensiavun ovella kuskille riittävän ison setelin ja ryntäisin terveydenhuollon hoteisiin saamaan apua. Mies maksoi kuitenkin kyydin yhdistelmäkortilla. Kun oli selvillä, että nyt on hätä ja kiire, painoin summan suoraan pankkikortin puolelle sen enempää kyselemättä. Virhe.
Mies: "Siis mitä? Menikö se jo? Laitoitko sen pankin puolelle? Kun olisi pitänyt laittaa luotolle? Menit laittamaan pankille?! Voi jumalauta!!"
Pyytelin anteeksi häkellyksissäni. Mies näytti unohtaneen sillä siunaaman sekunnilla rintakipunsa. Tuon tapauksen jälkeen olen aina kysynyt maksun yhteydessä kaiken oleellisen, vaikka tyyppi korisisi kuolintuskissaan. Tilatkoon amblanssin, jos on oikea hätä.
Rypytön marraskuu
Kun aloitin tämän blogin, tuolla kuvauksessa taisi lukea "Taksikuskiksi ryhtynyt
kolmikymppinen nainen tilittää..." No, aika kuluu, ja olen ottanut iän näkyviltä aikoja sitten.
Iästä tulee kuitenkin usein puhetta, varsinkin miesasiakkaiden kesken - tavalla tai toisella. Kesän valossa minut käsitetään suht ikäisekseni, mutta syksyn ja pimeän tullen on ihan kivaa, kun luulevat minua reippaasti nuoremmaksi. "Tuon ikäinen tiedä, mikä Dingo oli." "Sä varmaan teet tätä opiskelujen ohella." "Onko tää sun isin taksi?"
Vaan viime yön viimeinen asiakas - minua kymmenisen vuotta nuorempi mies - oli ihan paras ja pelasti rattinaisen raskaan pikkujouluyön.
Mies: Sulla on ollut tänään pitkä vuoro... 8 tuntia?
NR: Joo, kutakuinkin. Ja se on lyhyt vuoro, huomenna on 12 tuntia.
Mies: Hirveitä vuoroja! Teet yötöitä paljon?
NR: Jep.
Mies: *hiljaista tuumimista* Tietsä... Se vanhentaa sua. Yötyö on silleen rankkaa.
NR: No en mä nyt tiedä. Entisessä elämässä mä heräsin kuudeks aamulla duuniin ja mulle se oli paljon rankempaa, kun oon tällanen yökyöpeli.
Mies: Mä teen tällä hetkellä sellasta duunia... Minkä ikänen sä oot?
NR: Neljäkymmentä.
Mies: TÄH! ETKÄ OO!
NR: *nauraa* Joo-o. Viis vuotta oon tätä tehnyt, eli ei tää sit ilmeisesti kaikkia vanhenna.
Mies: Just, siis oho... Siis mä luulin, että sä oot rupsahtanut 25-vuotias!
Ihan uusi ehdotus
On se vaan edelleen sitkeässä se ennakkokäsitys, että taksinkuljettaja on mies. Tämä tuli taas esiin viikonlopun taksijonossa.
Taisi olla illaan viimeisiä jononhäntiä. Kello läheni viittä ja jäljellä oli vain riehakkain porukka. Nuori mieshenkilö ei meinannut malttaa jättää kesken huulenheittoa noustessaan autoon, vaan peruutti itsensä etupenkille ja huusi kavereilleen: "Me lähetään ny taksikuskin kanssa kattomaan pilluja!"
Vastauksia tyhmiin kysymyksiin, osa 1
Humalainen miesasiakas: "Mikä auto tää on?"
Nainen ratissa: "Taksi!"
Miehen naisystävä huutonauroi koko loppumatkan ja sen lomasta kuulin jotain vastavittuiluksi tulkittavaa miehen ininää.
Uusi vuosi, vanhat kujeet, uudet kojeet
Ajattelin aktivoitua ja blogata jatkossa mobiilisti. Monesti kirjoittamisen arvoiset asiat häviävät päästä vuoron kuluessa tai viimeistään painaessa pään tyynyyn.
Yli neljä vuotta on rattia pyöritelty, mutta tietyt asiat eivät muutu mihinkään. Kuten optimaalisimman reitin dilemma. Eilen minut hakuttiin, kun valitsin reitin X reitin Y sijasta. Tänään minut haukuttiin, kun valitsin reitin Y. Kai kyse oli periaatteesta ja rouvvalla oli valmiiksi huono päivä, mutta kyllä jotenkin nyppi nostella takaluukusta Helsingin kalleimpien vaateputiikkien kasseja ja kuunnella mäkätystä kaksi euroa normaalia kalliimmasta taksimatkasta.
Senttejä
NR: 10 euroa ja 40 senttiä, kiitos!
Mies: Mulla on kymppi... Vaimo, onko sulla 40 senttiä?
Nainen: Ei, mutta toivoisin, että sulla olis.
Tautisia aikoja
Näinä tautisina aikoina ottaa erityisen paljon aivoon asiakkaat, jotka eivät ota huomioon muiden terveyttä. Tyypillinen tapaus on asiakas, joka juttelee etupenkiltä kavereilleen takapenkille. Pää on siinä sitten just sopivasti kääntyneenä kuljettajaa kohti ja siinä onkin mukava samalla vaikka aivastaa tai yskiä. Joiltakin lentää sylki ihan vaan puhuessa riittävän pitkällä.
Viime yönä eräs flunssainen & humalainen asiakas ällötti erityisesti. Hänen pankkikorttinsa oli sellaisessa muovisessa kotelossa (joiden funktiota en ymmärrä), jotka ovat aamuyön liikuttuneessa tilassa monelle hyvin haasteellisia. Kotelossa on siinä päällä kolo, josta korttia voi avittaa ulos. Tämä älyn jättiläinen puhui puhelimessa toinen käsi varattuna, joten hän päätti työntää kortin kotelosta kielellään. Olipa todella ihanaa vastaanottaa kuolainen maksuväline.
Jossain vaihessa puhuttiin, että taksinkuljettajalla olisi oikeus kieltäytyä kuljettamasta H1N1-virusta sairastavan henkilön kuljettamisesta. Just. Sikainfluenssan kantajathan merkataan punaisilla nauhoilla ja kuljetetaan Viikinsaareen kuolemaan...
Illan lyhin kyyti...
...joka jäi ilman ihan kaikenlaista kyytiä.
NR: "Moro."
Mies: "Moro. Mennäänkö n*ssimaan jonnekin pimeälle parkkipaikalle?"
Ei tarvii seota
Kaarsin hiljaisen arkiyön aamuyön tunteina rautatieasemalle kärkkymään asiakkaita pohjoisen junasta. Tolpalla pyöri nuorimies taksilta toiselle kysellen jotain. Tinkaaja, ajattelin ja kaivoin rypistyneen Iltalehden penkin alta. Sälli liikehti hermostuneesti ja lähti lähestymään autoani. Olin jo valmiina tiuskaisemaan, että ihan turha yrittää.
"Hei, oisko sulla -töks töks?" Tyyppi heilui ja osoitteli omaa päätään kohti.
NR: "Siis anteeks mitä?"
Tyyppi: "Siis niinku TÄDÄÄ ja TSUIHTSUI kato niinku poks".
NR:???
Tyyppi: "Mitä sä et nyt tajuu?! Siis stidei, stendarii!"
*osoittaa röökiä kädessään* NR: "Ai tulta. Mä en kuule polta."
Tyyppi: "Hei älä oo tollanen. Hei kato tähän niinku tsuih ja puih."
NR: "Sori, mulla ei ole tulta."
Tyyppi: "Mitä sä meinaat? Mä haluisin däpädäpä ja niinku."
*heiluu röökinsä kanssa ikkunan välissä*NR: "Mulla EI OLE tulta! NO FIRE! NICHT LICHT! CAPICHE?!"
Tyyppi: "Okeii... Ei tarvii seota.."
*poistuu katsoen epäluuloisena taakseen*
Ehdotuksia, osa 512
Yöt ovat nykyään pitkiä ja väsyttäviä, kun asiakkaiden määrä on tämän laantuman takia vähissä. Juuri sellaisena yönä nainen ratissa torkkui eräällä keskustan tolpalla.
Nykyään sitä hiffaa ihmisen kehonkielestä jo 100 metrin päästä, että tuolla tulee asiakas. Vaikka kävelisi väkijoukon keskellä. Tämän näin jo kaukaa. Sellainen sliipatun, vähän ruotsalaisen oloinen mies. Sellainen, joka tulee baarissa iskemään jollain todella imelällä lausella ja jota odottaa kotona puudelivaimo.
Mies kipusi kyytiin ja arvasin hänen olevan koko matkan hiljaa, sillä tuollaiset miehet katsovat taksareita ja tällaisia persjalkaisia hämäläistätejä sillä tietyllä ylenkatseella. Siksi olin perusteellisen hämmästynyt lauseesta, jonka kuulin perille päästyämme: "Onko sulla kiire?" Okei. Tätä en ollut koko kesänä kuullutkaan. Pelimiehet ovat olleet kesälaitumella, mutta nyt ne ovat palanneet kaupunkiin. Vastasin viileästi ja inhonsekaisin tuntein minulla olevan tulenpalava kiire. "Ajattelin vain, että joisit varmasti mielelläsi kanssani kupin kahvia."
Rattinaisen suomennos: "Kun täällä öisin kehtaat hillua, niin sinulle on varmasti kunnia vastaanottaa pikapano tässä töiden lomassa näin jumalaiselta mieheltä." Hillitsin mieleni ja kieleni, ja kerroin kohteliaasti jatkavani töitä. Miehen kommentti jatkoi silllä linjalla, mistä koko olemus viestitti: "Se on kyllä sitten sinun häviösi." Tyypin kävellessä pitkin pihatietä, sain deja vu'n... Kyllä, tämä sama lima on ehdotellut minulle joskus aiemmin.
Ihmettelen vain, miten nuo jaksavat. Tunnustaako joku? Onko joku naistaksari joskus lähtenyt tuntemattoman kanssa iloisesti loikkien "kahville"?
Milloin taksikuski tietää olevansa yliväsynyt?
Tulee suhteellisen tyhmä olo, kun yllättää itsensä kotiovensa ulkopuolelta painamassa epätoivoisesti Volvon avainten unlock-näppäintä...
Keskusteluita, joita en koskaan uskonut käyväni, osa 1
Lumikki: "Mahtuuko sun autoon Lumikki ja neljä kääpiötä."
NR: "Valitettavasti tää on vain neljän kääpiön malli."
