Töitä Japanista

Pirkkalaan laskeutunut Osakan kone toi eilen töitä Tampereen alueen takseille.

Ihmettelin kentälle ajellessani, kun paikalla oli julmetun kokoinen lentokone, joka näytti Pirkkalan pikkukentällä melkoiselta mastodontilta. Lisäksi datalta näkyi, että pääkaupunkiseudun alueruudussa oli ainakin 7 meikäläistä hyörimässä. Kentän henkilökunnalta kuulin, mistä oli kyse. Suurin osa matkustajista oli kuljetettu bussilla Helsinkiin, mutta mm. lentokoneen henkilökunta oli ottanut pirssin alleen.

Olin siis kentällä ja jonon kärjessä odottelemassa yökoneiden aikatilauksia, kun auton ovi avattiin. Pääsin minäkin sitten hieman pidemmälle kyydille. En ihan Helsinkiin asti, mutta sinnepäin kuitenkin. Konetta huoltamassa ollut henkilö kipusi rättiväsyneenä kyytiini. Nukkuikin melkein koko matkan.

Pääsin nyt sitten ajamaan toivomassani haasteellisessa kelissä. Ennen Hämeenlinnaa lumi pöllysi ja rekkojen ohittaminen oli todellakin hieman haasteellista. Aura-autot olivat piirtäneet inhottavat urat tiehen, ja ohituskaistalla oli melkoisesti lumimössöä. Parhaimmillaan ajelin mittarisatasta, heikoimmillaan 85 km/h. Hämeenlinnan jälkeen oli kylvetty vielä suolaa tielle. Tämä teki ohituskaistan lumimössön vielä mielenkiintoisemmaksi ajaa. Köröttelin viimeiset 4 km motarilla suosiolla rekan perässä 70 km/h.

Takaisin palatessa poikkesin Linnatuulessa ja katselin lumisadetta. Jee, talvi! Keli jatkui Hämeenlinnaan asti erittäin huonona. Jossain Janakkalan liittymän paikkeilla näin sitten matkan ainoan sekopään. Ei pitäisi kollegoita haukkua, mutta nyt on pakko... Helsinkiläinen taksi, matkalla kohti Tamperetta. Vauhtia ainakin 120 km/h! Ei jumalauta! Vaikka olisi minkälainen auto ja maailman parhaat renkaat ja 150 vuotta ajokokemusta, niin ei tuossa kelissä kuuluu ajaa 20 km/h ylinopeutta (muuten kyllä! *virn*). Jos olisin ollut asiakkaana kyydissä, niin olisin kyllä huutanut suoraa huutoa - ihan pelosta ja raivosta. Ei ihme, että puhutaan pääkaupunkilaisten kyvyttömyydestä sopeuttaa ajotapaa ja keliä. Järjetöntä.