sunnuntaina, tammikuuta 13, 2008

Jäätävää tunnelmaa

Kuukausien ajan olen välttynyt tilanteelta, jossa pinna kiristyy niin minulta kuin asiakkaaltakin. Nämä tilanteet syntyvät yleensä täysin yllättäen jostakin käsittämättömästä väärinymmärryksestä, kuten tälläkin kertaa.

4-kymppinen, juhlatuulella oleva pariskunta nousi erään tanssipaikan luota kyytiini. Nainen kysyi ensimmäiseksi: "Paljonko maksaa lisää, jos me haetaan ruokaa tosta grilliltä?" Vastasin totuudenmukaisesti, että se maksaa normaalin odotustaksan mukaisen taksan. Taksissa tuli useammaksi sekunniksi totaalisen hiljaista ja ilmapiiri muuttui jääkylmäksi. Vahinko oli tapahtunut, enkä todellakaan tiedä miksi. Ilmeisesti minun olisi pitänyt heittää jotain vitsiä, eikä olla asiallinen. Mies aloitti liikkeelle lähdettyämme puheen, miten taksimatkat ovat menneet monesti niin mukavasti, kun on ollut mukava kuski. Ymmärsin, etten ollut sellainen. Yritin keventää tunnelmaa jutustelulla, mutta oli liian myöhäistä...

Pysähdyimme grillille ja pariskunta poistui hakemaan ruokaa. Päätin tuossa vaiheessa, että jos yrittävät autoon pakkaamattomien ruokien kera, lähden menemään, enkä taakseni katso. Ilmapiiri oli sen verran kireä, etteivät taatusti suostuisi olemaan syömättä autossa. Pariskunta palasi, ja ruuat olivat nätisti kassissa. Siis matkaan.

Vaan eivätpä pakkaukset pariskuntaa estäneet. "Annas mulle se makkara sieltä kassista!" Tiesin, että pyyntöni menisivät kuuroille korville, mutta sanoin silti: "Jos malttaisitte niiden ruokien kanssa kotiin asti." Ei vastausta. Ainoastaan papereiden rapinaa ja maiskutusta. Mikäli halusin ilman suurempaa tappelua maksun kyydistä, ainut vaihtoehto oli antaa näiden ylimielisten idioottien syödä ruokansa ja toivoa sinappien pysyvän suupielissä.

Ajoin melkoista ylinopeutta kohti määränpäätä. Halusin näistä tyypeistä mahdollisimman pian eroon. Pihassa minulle heitettiin setelit kuin koiralle. Annoin vaihtorahat ja sitten annoin tulla:

NR: "Antaa olla sitten muuten viimeinen kerta kun syötte taksissa! Ei todellakaan ole sallittua!"
Nainen: "Eihän me edes sutattu..."
Mies: "Sinä se oot kyllä outo taksikuski! Oot kyllä ihan väärällä alalla!"
NR: "Kuule, en todellakaan ole! Niin metsä kuule vastaa, kun sinne huutaa!"
Mies: "MINÄ olen ollut tällä alalla 10 vuotta, että MINÄ kyllä tiedän..."
NR: "No eipä ainakaan uskois!"
Mies: "Opettelisit muuten ajamaan! Nyknyknyk!"

Tässä vaiheessa poistuin paikalta ja tein jotain, mitä teen äärimmäisen harvoin. Polttelin autossa savukkeen ajaessani takaisin kaupunkiin.

2 kommenttia:

Janne Granström kirjoitti...

kyllä sulla on kestämistä =), noita idiootteja mahtuu monenlaista.. olisikohan se syöminen tosiaan ollut vittuilun ele? tuossa tilanteessa näin uskoisin.

erinomainen blogi sulla kyllä, pidä lippu korkealla! :)

Samppa kirjoitti...

Kiitos näistä ihanista lukuhetkistä. On se tavallaan helpottavaa tietää, että ei ne kaikki idiootit mun ovelle tule, riittää niitä toisillekkin :c)