Sain kyytiini iloisen, mutta väsyneen eestiläismiehen, joka oli palaamassa lahden takaa kotiinsa. Hieman huonosti mies suomea puhui, mutta ymmärsin vaivatta ainakin puolet. Jotakin maansiirtokoneisiin liittyvää mies teki työkseen ja hyvin oli tänne kotiutunut.
"Kotikotikoti!", mies hoki iloissaan ja jatkoi jotakin käsittämätönsä eestinkielellä. Käsittämätöntä, mutta hyväntuulista. Vaihdoimme ajatuksia minkä taisimme ja naurahtelin välillä miehen jutuille ja välillä pelkästään sille, miten hauskalta kielensä kuulosti.
Olimme naapurikunnassa ja jo melkein perillä, kun auton editse vilahti otus valkoisen hännänpään kera. "Kettu!", pääsi suustani, ja samalla hetkellä kyytiläiseni huudahti: "Repane!" Repesin.
1 kommentti:
Näitä juttuja on kiva lukea, siitä hyvästä sait palkinnon, kurkkaa blogiini :) http://tsurrr.vuodatus.net
Lähetä kommentti