Nyt on alkamassa se vuodenaika, kun tässä hommassa työt vähenee, mutta maisemat paranee. Olen ihastellut keväisen taivaan värejä niin, ettei ajamisesta ole tahtonut välillä tulla mitään. Eilen sateen loppuminen ja auringonlasku osuivat samaan hetkeen. Muodostui mieletön vaaleanpunaisen purppuran ja sateen harmauden valo. Aamulla taas taivaalle oli maalattu pitkiä vetoja vaaleanharmaata ja hennon sinistä akvarellia. Epätodellinen, kerroksittainen kevättaivas.
Olenko jotenkin erikoinen, kun huomaan tuollaiset? Asiakkaat eivät ainakaan puhu juuri koskaan mistään muista sääilmiöistä kuin sateesta ja paisteesta.
4 kommenttia:
Olet varmasti monellakin tapaa erikoinen, mutta täällä ilmoittautuu toinen taivaan tiirailija!
Se on kumma juttu että ihmisten pitää juosta paikasta toiseen etsimään esteettisiä asioita, mutta kellään ei ole aikaa katsella taivasta.
Kyllä minäkin ihailin tämän aamun sumua kameran läpi - vaikken sellaista omistakaan. Olisi ollut paljon mukavampaa jäädä sommittelemaan korttelikuvaa sumumaisemaan kuin ratikoida töihin :(
Usein sateen jälkeen tuleva auringonpaiste, tai sellainen, joka paistaa kohti synkän tummaa taivasta JA kuusimetsää - ah, ei sen parempaa väriyhdistelmää!
Itsekin tunnen olevani jonkinverran joukosta erottuva tässä suhteessa, kommentoin herkästi jos pilvet tai valon värit ovat joten poikkeukselliset. Pieniä hetkiä, mutta kuitenkin arvoltaan kultakimpaleita.
Samaa ilmiötä itse pällistelin, se on todella sykähdyttävä se valo. melkein kuin auringonnousu yhtäkkiä kesken illan. Nautin tuollaisista, ja siihen on syy: se on yksi joka auttaa jaksamaan. Vaikka kuinka olisi elämässä harmautta ja askel raskas, nosta katse ylös: taivas on aina avoin ja kaunis. Myrskyisenä vahva ja jylhä, tyynenä luonnon taideteos...
Lähetä kommentti