Kaksi keski-ikäistä naista nousee kyytiini Keskustorilta. Takana on mukava ilta, teatteriasitys, drinkkejä, tyttöjen juttuja. Lähdemme kohti tamperelaista kerrostalolähiötä. Osoitteeseen kuljetettava nainen on melko hiljainen, mutta ystävänsä puhuu senkin edestä: "Niin sä asut siinä X:n alueella nykyään? Ja Pekka asuu sitten - Orivedelläko se oli? Niin se elämä menee... Että mä toivon, että saisin nukuttua tänä yönä hyvin täällä Tampereen asunnolla. Meillä siellä Espoon asunnolla kun se ilmastointi pitää niin outoa huminaa... Ja linnut! Voi hyvä luoja, mitä meteliä ne näin keväällä pitää, kun meillä on siellä Espoossa sitä maata ja metsää siinä ympärillä niin paljon."
Hiljainen rouva poistuu hiljaisesti kyydistä ja jatkan matkaa puheen solistessa: "Mikäs auto tämä on? Ihan kiva. Mieheni osti juuri sellaisen 5-litraisen X-merkkisen. Eihän sillä täällä Suomessa voi toki millään ajaa sitä vauhtia kun sillä pääsisi, mutta onhan tuo ihan hieno. Itselläni ei ole kuin 3-litrainen, mutta se on avoauto. Ah, ollaankin perillä, kiitos sinulle."
Miten ystävällisen puheen taakse voikaan verhota niin paljon. Jos joskus rikastun, potkikaa perseelle jokaisesta brassailukommentista...
2 kommenttia:
Sosiaalinen agressiivisuus toimii kuitenkin tosielämässä. Tuollaiset ihmiset ilmeisesti luulevat saavansa arvostusta ja kohoavansa sosiaalisessa asemassa näillä puheillaan. Ja kas kummaa, maan hiljaisten hyssyköiden ohitse ajavatkin yleensä.
Tuli hyvä olo tuosta huomiosta. Maailma ei olekaan enää niin paha paikka. :)
Lähetä kommentti