Tavallistakin tavallisempi ilta. Tavallistakin tavallisempi tamperelainen perusjannu kiipeää kyytiini. Vastailen hajamielisesti tavallistakin tavallisempiin kysymyksiin ja kommentteihin. En ylläty, kun juttu kääntyy jääkiekkoon. Seuraavaksi kai kysyy, olenko renki vai isäntä.
Mies: Mites on, Tappara vai Ilves?
Minua ei kiinnosta urheilu pätkän vertaa. Minulta on asiakkaan turha kysyä illan paikallisjalkapallo-ottelun tuloksia tai tilannetta erätauolla Hakametsän hallissa. Olen kuitenkin opetellut vastaamaan epäröimättä miehen esittämään kysymykseen. Olenhan sentään käynyt elämäni aikana jopa kahdessa jääkiekko-ottelussa. Tosin menneessä elämässäni ja tiukasti baarin puolella korruptioliemiä nauttien.
Nainen ratissa: Tappara tottakai.
Vastasin ilmaisesti oikein, koska mies (joka on pienessä huppelissa) sanoo "Jesh!" ja kopauttaa rystysensä kevyesti omiini. Matka jatkuu miehen tarinoilla perheestään. Minua häiritsee miehen tuttu ääni. Tekisi mieleni kysyä, missä mahtaa olla töissä. Jossakin olen ennen tavannut... Juuri ennen määränpäätä mies alkaa kirota jotakin prkleen toimittajaämmää, joka oli käyttäytynyt asiattomasti miehen lapsia kohtaan. Häkellyn, pysäytän auton ja saan maksuvälineeksi pankkikortin - jossa lukee tamperelaisen jääkiekkolegendan nimi...
Toivotan miehelle mukavat illanjatkot ja poistun paikalta. Häpeissäni päätän olla bloggaamatta aiheesta puoleen vuoteen. Ainakin voin olla varma, että suhtauduin hra Julkimoon kuin keneen tahansa asiakkaaseen.
1 kommentti:
Kuuluisuuksien tunnistaminen pankkikortista on aina yhtä nolostuttava hetki. Itsellenikin on käynyt niin erään tamperelaisen kiekkotähden kanssa, ja jätkä sentään pelaa tälläkin hetkellä siinä joukkueessa, jota itse tulisesti kannatan. No, oli pimeä yö, eikä kausikaan ollut vielä alkanut, niin en tullut ajatelleeksi.
Lähetä kommentti