keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

Onnea minulle!

Kääk, synttäripäivä unohtui! Nainen ratissa raapusti ensimmäisen merkintänsä 9. lokakuuta. 2005. En todellakaan silloin arvannut, että tulisin tekemään tätä työtä vielä vuoden kuluttua. Enkä voinut edes kuvitella, että turinat työstäni nostaisivat tämän tekeleen käsittämättömän korkealle blogilistoilla. Eikä tämä ole ollut edes vaikeaa. Siis kumpikaan, ei työ taksissa eikä kirjoittaminen. Väkisin en ole tänne juttuja vääntänyt, vaan lähes jokainen merkintä on lähtenyt tarpeesta kirjoittaa.

Tämä työ on mennyt veriin. Välillä pelottaa ajatus, etten ehkä pysty tekemään enää mitään muuta työkseni. Onhan tämä välillä rankkaa, päivät ovat pitkiä eikä tuntipalkkaa auta laskea, mutta se vapaus - se on kuin huumetta. Olisiko minusta vielä istumaan konttoriin? Minuutilleen alkavat aamupalaverit, tulosseurannat, raportit, kauniit ja rohkeat -episodit, aivopesumuutosvalmennukset, "pakolliset" kahvitunnit joka päivä samassa seurassa... Suora kysymys itselleni: Kiinnostaako minua entisessä elämässäni mikään muu kuin säännöllinen kuukausipalkka?

6 kommenttia:

Pikkuenkeli kirjoitti...

Hyviä kysymyksiä esität itsellesi, Nainen :) Sinuna antaisin ajan vielä kulua, kuulostelisin tuntemuksia. Toimistotyö ei kuitenkaan tule muuttumaan yhtään hehkeämmäksi

Nim. Tradenomi, taksikuskin hommista itsekin haaveileva ja varsin äskettäin yhden suuren elämänmuutoksen toteuttanut ;)

Anonyymi kirjoitti...

Minä ajattelen päinvastoin. Liian pitkiä päiviä, vaarallisia ajokelejä, känniääliöitä, uteliaita työkavereita... Ja ai niin, toimistossa maksetaan kaksi kertaa parempaa palkka! :)

Anonyymi kirjoitti...

"Tämähän on minulle herranjumala vain harrastus! Olen paljon muutakin! Minulla on mm. kaksi opistotason tutkintoa ja suht tuore ammattikorkeakoulututkinto."

Onko tässä käynyt nyt sitten niin, että harrastuksesta on tullut työ?! ;)

Jaana kirjoitti...

Olisihan se ihan hienoa, kun itsekin uskaltaisi heittäytyä pois säännölliseltä kuukausipalkalta ja lähteä metsästämään jotain... niin, edes jotain. Eikä tuo meikäläisen palkka ole edes niin suuri, että sillä pysyminen maksaisi vaivan... :D

fatman kirjoitti...

Sori nyt, mutta mikä vapaus? Eikö kaikilla muillakin ole vapaus olla tekemättä työtä ilman palkkaa. Jos tästä pitää breikin niin mikä on se suuri vapaus. Kyllä Mäkkärissäkin voi tehdä töitä silloin tällöin ja monessa muussa paikassa. Varsinkin tällä palkkatasolla.

nainen ratissa kirjoitti...

Tarkoitin vapaudella työhön sisältyvää vapautta, en vapautta olla tekemättä työtä.