tiistaina, kesäkuuta 06, 2006

Kotipankki

Jokainen meistä tuntee jonkun mummon, joka käy kerran kuussa pankissa ja nostaa järkyttävän määrän rahaa koko kuun tarpeiksi ja vähän extraakin. Sellaisen huumehyyppä-käsilaukkuvarkaan unelmakohteen.

Minulle tuli yllätyksenä, että kotonaan rahaa jemmaavia ihmisiä löytyy kaikista ikäryhmistä yllättävän paljon. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun minulle on jätetty autoon pantiksi puhelin tms, ja asiakas on lähtenyt hakemaan kämpästä rahaa. Eikä mitään pikkurahaa. Nämä kaverit kiikuttavat lähes poikkeuksetta maksuksi satasen seteleitä. Hyvästi vaan vaihtokassa. Jos sieltä pankista on pakko haalia hirveä kotijemma, niin eikö saman tien voisi pyytää hieman pienempiä rahoja.

Muutenkin, mihin tämä rahan fyysinen jemmaaminen kotona, ja yleensä samassa yhteydessä maksukorttien kammoaminen, oikein perustuu? Maailmanlopun pelkoon? Magneettinauhojen pelkoon (yhdellä sivalluksella tili tyhjenee)? Yleisiin mielenhäiriöihin (hahaa, NE eivät tiedä, paljonko minulla on rahaa)? Tätä ihmettelee henkilö, joka on joskus lähtenyt kaupungille taksilla, kun ei ole löytynyt bussirahaa kotoa...

2 kommenttia:

tolpalla kirjoitti...

Yksi asiakas kertoi taktiikkansa: kortti jää kotiin, toiseen takataskuun ryyppäysrahat ja kun ne loppuu tietää että on aika lähteä taksilla kotiin, jonka rahat löytyvät toisesta takataskusta. Ja jos nekin tuli juotua, kotona on viellä varataksirahat, jos ei kotona oleva kortti kelpaa taksiin:D

Anonyymi kirjoitti...

Siitä piti vaan sanoa, että monilla ihmisillä on niitä isoja seteleitä kotona esim. sen vuoksi, että on voinut tehdä viraapelina, eli pimeänä töitä normaalin työn ohella. Siitä saadut rahat voivat usein olla isoja seteleitä. Itsellä on monesti näin, mutta en silti useinkaan joudu kotoa asti rahaa hakemaan, taskussa yleensä jotain tai ainakin kortti.