maanantaina, kesäkuuta 19, 2006

Anonyymi

Sain elämäni ensimmäisen haastattelupyynnön tämän blogin kautta. Olin ensin imarreltu, mutta löin välittömästi liinat kiinni. Olisin esiintynyt jutussa omalla nimelläni ja kuvan kera. En halua ensimmäiseen lehtijuttuuni taksikuskin ominaisuudessa. Tämähän on minulle herranjumala vain harrastus! Olen paljon muutakin! Minulla on mm. kaksi opistotason tutkintoa ja suht tuore ammattikorkeakoulututkinto.

Kieltäydyin siis haastattelupyynnöstä ja laitoin sen eteenpäin yhdelle kollegattarelle. Annoin tosin suostumukseni haastatteluun, mikäli rouva Toimittaja haluaa käsitellä rankkoja irtisanomiskokemuksia ja niistä selviämistä. Suosittelen varauksetta tätä hommaa "välitilan" työksi. Tämä on silkkaa lomaa verrattuna normaaliin toimihenkilörääkkiin. Kylä lähtee burnoutit sun muut muotiressit.

Silti alan pikkuhiljaa kaivata takaisin "oikeisiin" töihin. Sinne pikkuporvarilliseen 9to5-maailmaan. Että jos jollain on tiedossa hommia (Treella!) verbaalisesti lahjakkaalle joka paikan höylälle, joka osaa vähän kaikkea sian teurastuksesta PHP:n, niin tarjouksia otetaan vastaan, kiitos! Lupaan olla helvetin mukava ja vittumainen työkaveri.

6 kommenttia:

Nais kirjoitti...

No ajattelinkin että tämä nainen se on harvinaisen lahjakas kirjoittaja. Että kaikki kunnia taksikuskin ammatille mutta olisiko lahjoja vaikka minne muuallekin. Heh.

Anonyymi kirjoitti...

nais: "--tämä nainen se on harvinaisen lahjakas kirjoittaja--"

Tätä mieltä minäkin, oikein ehdin odottaa sinua takaisin lomalta blogiasi ylläpitämään :)

Autoilusta tykästyneenä olen kurkkinut muutamaa muutakin taksiblogia. Minun täytyy kyllä sanoa, että lukematta ovat jääneet. Kyllä tekstisi korkea laatu - pikanteista mielipiteistä puhumattakaan ;) on se, mikä saa Lukemaan. Jatka samaan malliin, vaikka toki vakituisessa 8 - 16 -työssä on siinäkin puolensa...

chess kirjoitti...

Kumma juttu että kukaan ei tunnusta taksisuharin uraa omakseen ;)nimim. minäkin takaisin toimistoon

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen vahvasti eri mieltä. Minusta on huomattavasti helpompaa olla toimihenkilömaailmassa 9-17 kuin veivata kärryä 16 tuntia epämääräisenä ajankohtana räntäsateessa ja kuunnella kaiken maailman urpoja. Siksi lopetinkin veivaamisen. Mutta opin todella arvostamaan "oikeaa" työtäni.

nainen ratissa kirjoitti...

Kylläpäs täällä nyt kehutaan *punastuu*.

Anonymous kakkoselle. Tuo on työpaikasta kiinni. Olin pari vuotta puhtaassa painajaisessa. Tosin olin tilanteesta niin turta, etten itse sitä tajunnut. Kuvittele, että se viikon kusipäisin asiakas olisi pomosi, jota pitäisi katsella 7,5 tuntia päivässä...

Anonyymi kirjoitti...

ei,ei me ei olla apinoita!!