Näin jo kaukaa, että pariskunnalla oli sanaharkka menossa. Arvasin, että vain toinen nousee kyytiin. Mies sähisi vielä viimeiset voimattomat solvaukset kääntäessään selkänsä. Nainen astui autoon ja pyysi ajamaan keskustaan pankkiautomaatin kautta.
- Osaatko sanoa, mihin hotelliin voisi mennä tähän aikaan yöstä?
- Jaa-a... Osassa on respa jo kiinni tähän aikaan ja muut voivat olla täynnä. Kannattaa ehkä soitella tästä matkalta.
- Voisin jäädä ehkä rautatieasemalle... Kait siitä junia Turkuun lähtee.
- Ei mielestäni vielä muutamaan tuntiin. Onhan keskustassa toki paikkoja, jonne pääset lämpimään odottelemaan. Bussit kannattaa myös tsekata.
Pysähdyimme pankkiautomaatille ja nainen palasi autoon rahatukon kera.
- Paljonko maksaa matka Turkuun?
Häkellyksissäni selitin, että en ole ennen moista reissua tehnyt, mutta heitin jonkinlaisen hintahaarukan.
- Antaa mennä sitten vaan!
Matka sujui mukavasti jutustellen ja pari tupakkitaukoa pitäen. Kumpikin ehti kertoa matkalla puoli elämäntarinaansa. Tarina luisti ja perille päästyämme hyvästelimme toisemme iloisesti kuin ystävät. Mukava reissu ja mukava nainen. Nähdäkseni hän ei perillä juuri enää Tampereen riitaansa muistellut.
2 kommenttia:
sulla on aika hieno ammatti... :)
ei jokaisen duunissa vaan tollasta kohtaa =)
Silläkin uhalla että teen itsestäni nipottajan, tai muuten vain (paskantärkeän) egoturkulaisen, haluan huomauttaa että turkkunen on vain J. Karjalaisen keksintö eikä pidä sekoittaa Turku-nimiseen kaupunkiin.
Noniin, se siitä. Pilke silmäkulmassa, mutta pääsinpähän taas sanomaan ;)
Poikkea toki toistekin.
Terveisin,
Nikke
http://blog.nikc.org
(Anonyymipostaus blogger.com:n teknisten vaikeuksien takia)
Lähetä kommentti