Kommenteissa minua hätyyteltiin jo kirjoittamaan. Kirjoittaa pitäisi, kyllä - mutta ei tänne. Vittumaiseksi käynyt velvoite huhuilee pöydän reunalla. Paskamainen paperikasa.
Ammattiautoilijan ajolupa livahti lompakkoon viime viikon tiistaina. Mitättömän näköinen pahvilappu. Olisi nyt ollut edes jotain kohokuvioista leimaa tai krumeluuria. Ankea lupa, ankeasta toimistosta, ankean sateisessa marraskuussa.
Ensimmäinen ajovuoroni on ensi sunnuntaina. Jännittää. Ihan oikeasti. Vaikka minulle on sanottu, että saa soittaa ja ula on käytössä - kyllä neuvotaan - niin silti on aika orpo olo lähteä ensimmäistä kertaa ajoon. Mitä jos -kysymyksiä pyörii sadoittain päässä. Iltaisin mietin, mitä kautta ajaisin siitä ja siitä kaupunginosasta lentokentälle / rautatiesemalle / jäähallille. Jännittää ensimmäiset sote-kortit, matkojen yhdistelyt (onneksi ei ole sunnuntaina) ja taksamittarin käyttö. Kunhan pääsen itse taksiduunin kanssa sinuiksi, tekisi mieli tehdä uusille kuljettajille pieni vihkonen tärkeimmistä muistettavista asioista - vaikka vain henkiseksi tueksi ja turvaksi. Oppaan nimenä voisi olla: "Tumpelona tolpalla - älä panikoi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti