keskiviikkona, marraskuuta 02, 2005

Pelon maantiedettä

Jude ihmettelee naisten pelokasta käyttäytymistä öiseen aikaan. Minä en juurikaan. Jo 7-8 vuotta sitten pikkukaupungissa asuessani pelkäsin minäkin. Noihin aikoihin asti olin kävellyt baarista kotiin turvallisin mielin. Mutta ajat muuttuivat. Tutuilla kulmilla alkoi pyöriä ihme häröjä, jotka ehdottelivat ja nuorisojengejä, jotka heittelivät rivoja uhkauksia. Torin kulmilla, jossa olin itse katsellut vuosia aiemmin poikien kortteliajoa, sai nyt nopeuttaa sitä askelta ja vilkuilla taakseen. Asuintaloni oven vedin perässäni sulki, enkä antanut sen painua hitaasti itsekseen kiinni. Olin kuullut jonkun saaneen sulkeutuvan oven raosta mukaansa kutsumattoman vieraan.

Ihmettelen, täytyykö naisten pyytää pääkaupunkiseudun takseja odottamaan, siksi kunnes on päässyt asuntoon sisään? Meillä päin tuo tapa tuntuu olevan itsestäänselvyys. Öiseen aikaan tuo on minusta monestakin syystä fiksua käytöstä, oli kyydittävä sitten mies tai nainen.

Miten sitten uskallan lähteä ajamaan taksia, jos olen joskus pelänyt öisillä kaduilla? Ikä. Itseluottamus. Kertynyt kokemus ihmisistä. Turvajärjestelmät. Ainakaan nyt ei pelota. Kysykää vuoden päästä uudelleen.

2 kommenttia:

Jude kirjoitti...

En minä naisten pelokkuutta ihmetellyt, vaan sitä että miksi asiat ovat niin että pelolle on syitä.

Ainakaan minun kohdalla naisten ei tarvitse pyytää odottamaan että he pääsevät turvallisesti sisälle, teen sen kuitenkin. Vaikka jotkut kuvittelevat että jään stalkkaamaan heitä. Mutta on olemassa kuskeja jotka lähtevät uuden kyydin perään niin liukkaasti että monet naiset ovat oppineet pyytämään odottamista.

Monique kirjoitti...

Oma kokemukseni pääkaupunkiseudun kuskeista on, että suurin osa jää kyllä odottamaan, että asiakas pääsee ainakin ovelle asti. Toisinaan kyllä taksi lähtee pyörät vinkuen saman tien pois kun autosta ehtii ulos.