keskiviikkona, tammikuuta 16, 2013

Ihmiset kysyvät vuodesta toiseen yhden ja saman kysymyksen eri sanoin: Onko ollut ongelmia asiakkaiden kanssa? Pelkäätkö naisena tehdä töitä öisin? Onko ollut hankalia tilanteita? Onko sua koskaan pelottanut?

Kaikkea on tullut vastattua noihin kysymyksiin mielentilasta riippuen, ja vastareaktioita on ollut yhtä lailla erilaisia. Jopa niin paljon, että uskallan tehdä jotain sellaista, jota asiakkaat inhoavat - analysoida asiakkaita.

Tänään tuo kysymys tuli taas kerran esiin. Aloin pohtia, mitä asiakkaat odottavat ja haluavat minun vastaavan. Asiakkaalle epämieluisin tilanne on nimittäin se, kun vastaan rehellisesti. Se, kun alan kertoa ihmismielen hyvyydestä ja pahuudesta. Se kun kuvailen, miten lähes aina vaistoan asiakkaasta ensi sekunneilla, ollaanko rennosti vai varpaillaan. Miten olen tuntenut joidenkin ihmisten sisimmän olevan täynnä pahaa.

Nämä vastaukset kun eivät ole asiakkan mielestä yhtään kivoja ja jättävät vielä sen epäselvyyden, että vaistoaako tuo kuljettaja nyt juuri minusta jotain ja mitähän se minusta ajattelee. Palveluammatissa olevan ihmisen tehtävä kun on sivuuttaa koko kysymys vähättelemällä tai kertomalla pari hassua juttua, miten on työntänyt jonkun suunsoittajan ovesta kuralätäkköön. Itse asiassa olen päättänyt, että juuri näin teen jatkossa. Hassuttelen, vähättelen ja ohittelen. Näin kaikilla säilyy hyvä mieli. Mutta nyt voin kertoa oman näkemykseni aiheesta.

Kyllä, vaaroja on aina olemassa, hulluja on aina olemassa. Taksinkuljettajia on pahoinpidelty ja tapettu. Kyse on todennäköisyydestä, kuten elämässä aina. Suomessa ajetaan miljoonia taksikyytejä vuodessa. Todennäköisyys sille, että juuri minä pääsen hengestäni asiakkaan toimesta, on pieni, mutta olemassa. Todennäköisemmin pääsen kyllä hakattavaksi kävelemällä Hämeenkatua eestaas illat pitkät tai menemällä töihin Siwan kassalle. Ja seuraavat seikat vaikuttavat: Tuleeko hullu juuri minun kyytiini? Huomaanko sen pipon himmeyden ja jätän ottamatta kyytiin? Rauhoittaako minun persoonani ja puheeni tyypin? Jne, jne... Muuttujia on kymmeniä.

Lähes kaikki asiakkaat ovat sinun kaltaisiasi, tavallisia ihmisiä. Tuostakin lauseesta jotkut närkästyvät. En nyt ehdi nähdä taksimatkan aikana jokaisen erityisyyttä ja suurenmoisuutta. Mutta sen ehdin nähdä, onko ihmisellä huolia, jotka tekevät mukavasta ihmisestä ärtyisän - tai iloja, jolloin kusipääkin on hetken herttainen. Minusta on käsittämätön lähtöajatus, että minun pitäisi oletusarvoisesti pelätä jokaista asiakkasta, kunnes toisin todistetaan. Olisipa tosi leppoisa duuni...

Jos siis luit tämän tekstin, lupaathan ettet enää koskaan kysele taksikuskilta tämän työssä kohtaamista uhkatilanteista. Koska:

1) Taksinkuljettaja ei halua aktiivisesti moista ajatella, koska pitää työstään ja asiakkaistaan.
2) Jos taksinkuljettaja on kokenut väkivaltaa ja päätynyt jopa terapiaan sen takia, hän haluaa vielä vähemmän puhua siitä kanssasi.
3) Huonon päivän sattuessa saatat kuulla asioita, joita et halua kuulla.
4) Se nyt on vaan epäkohteliasta.

Kiitos.

1 kommentti:

Celia kirjoitti...

Olepa hyvä. En kysele. Olen kanssasi samaa mieltä, että on epäkohteliasta kysellä vaaratilanteista ventovierailta taksikuskeilta. Enkä muutenkaan ole yleensä erityisemmin juttutuulella, jos joudun turvautumaan taksikyytiin. Istun mieluummin hiljaa omissa ajatuksissani takapenkillä. Korkeintaan kysäisen, ehdinköhän ihan varmasti siihen ja siihen junaan, bussiin tai tilaisuuteen, johon olen menossa, mutta ikävä kyllä vähän täpäräksi meni.