maanantaina, toukokuuta 21, 2012

Päivän päivänsäde

Joskus sitä on parempi olla ihan hiljaa.

Olin istunut tolpalla todella pitkän, hiljaisen hetken. Plarasin hajamielisenä kännykkää, kun havahduin - suorastaan pelästyin - kolahdukseen takaa. Nanosekunnin luulin, että joku törmäsi auton perään. Ei, asiakas oli kävellyt takaapäin suoraan peräluukulle ja avannut sen. Sinkosin itseni ulos, kun luukku jo lyötiin kiinni ja asiakas rynni autoon. Mumisin jotain pelästyksestäni, mutta minulle kerrottiin jo osoitetta.

Kun lähdimme liikkeelle, pelästykseni alkoi vaihtua ärtymykseen. Kenenkaan takaloosteriin ei jumankauta tuolla lailla tungeta kysymättä. Olin kuitenkin hiljaa ja kuuntelin kun mies alkoi valittaa Tampereen liikenteestä. Koko ajan saa kuulemma näyttää keskisormea ihmisille, kun eivät osaa ajaa. Niin, ja vasemmalta tulijoita hän ei väistä, eikä paljon ketään muitakaan, ketkä eivät osaa liikennesääntöjä. Paitsi välillä on pakko, ettei tarvitse olla koko ajan olla peltejä uusimassa. Muiden laskuun, tietysti. Tämän vielä kuuntelin ja myöntelin, vaikka miehen ylimielinen übernegatiivisuus ei nyt päivääni varsinaisesti parantanutkaan.

Vaan ei tässä vielä kaikki. Naksahdus ohimolohkossa oli perin lähellä, kun mies kertoi menneensä varta vasten tolpalle haukkumaan taksikuskin, koska suhari oli ajaa hänen päälleen, kun hän käveli punaisia päin. Menin täysin sanattomaksi. Olin edelleen aivan hiljaa, kun ojensin matkatavarat takaluukusta. Jäin vain miettimään, että montako kertaa vuodessa tuon kaltaiselle ihmiselle tulee Tampereen oikeustalo tutuksi?

Ei kommentteja: