sunnuntaina, helmikuuta 20, 2011

Sairasta maksamista

Tuli tässä eräs "sairaskuljetus" mieleen vuosien takaa. Kyytiin tuli vanhempi pariskunta kotiosoitteesta. Miehellä oli voimakkaita rintakipuja. Olin tuore taksikuski ja minua pelotti, että mies kuolee kyytiini. Hän piteli muutaman minuutin välein rintaansa tuskissaan ja HUUSI. Vaimo vaikeroi takapenkillä hädissään ja pohti, olisiko sittenkin tarvittu ambulanssi. Mietin hiljaa mielessäni, että olisi, mutta myöhäistä, ja painoin kaasua.

Jos kuvittelisin itseni tuollaiseen tilanteeseen taksiasiakkaaksi, elämän ja kuoleman rajalle, heittäisin varmasti ensiavun ovella kuskille riittävän ison setelin ja ryntäisin terveydenhuollon hoteisiin saamaan apua. Mies maksoi kuitenkin kyydin yhdistelmäkortilla. Kun oli selvillä, että nyt on hätä ja kiire, painoin summan suoraan pankkikortin puolelle sen enempää kyselemättä. Virhe.

Mies: "Siis mitä? Menikö se jo? Laitoitko sen pankin puolelle? Kun olisi pitänyt laittaa luotolle? Menit laittamaan pankille?! Voi jumalauta!!"

Pyytelin anteeksi häkellyksissäni. Mies näytti unohtaneen sillä siunaaman sekunnilla rintakipunsa. Tuon tapauksen jälkeen olen aina kysynyt maksun yhteydessä kaiken oleellisen, vaikka tyyppi korisisi kuolintuskissaan. Tilatkoon amblanssin, jos on oikea hätä.

1 kommentti:

anton.vallius kirjoitti...

vähän paha virhe