Minusta on fiksua ja luonnollista tervehtiä ihmistä palvelutilanteessa, olit sitten asiakaspalvelija tai asiakkaana. Tuo ei kuitenkaan aina ihmisiltä luonnistu. Kolme (minua vanhempaa) henkilöä nousi yksi kerrallaan kyytiini ja he hoitivat asian näin:
Nainen Ratissa: Iltaa.
NaisAsiakas nro 1: Xxxxxkatu 4!
Seurueen toinen nainen avasi oven:
Nainen Ratissa: Iltaa!
NaisAsiakas nro 2: Sanoiksää jo osotteen? On tää ihan hullua mennä taksilla näin lyhyt matka.
NaisAsiakas nro 1: Xxxxxkatu 4!
Lopulta porukan miesjäsen sai tumpattua tupakkansa ja istui etupenkille:
Nainen Ratissa: Hyvää Iltaa!!
Miesasiakas: Nainen! Meillä on naiskuski! Minnekäs me nyt sitten mentiin?
NaisAsiakas nro 1: Xxxxxkatu 4!
Osoite ainakin tuli harvinaisen selväksi...
20 kommenttia:
Heh... *nauraa katketakseen*
Mulla on tuttu jonka työpaikalla keskustelut menevät usein jotenki näin:
AsiakasPalvelija: Terve.
Asiakas: Tuplahampurilainen.
AP: Ja mitkä mausteet?
A: Kaikki.
AP: Saisko olla muuta?
A: (ojentaa rahat)
AP: Kiitos ja näkemiin.
A: (kävelee pois suu täynnä ruokaa)
On se hyvä että jotakin muuta myös raivostuttaa tuommoinen...
Itsekin olin aikoinaan burgeritiskin takana (kuten samppa), ja aikalailla samalla kaavalla meni minunkin asiakaspalvelutilanteet.
Nykyään minulla on kyllä huono(?) tapa paukaista "Sitä on tapana vastata kun tervehditään."
sorry siis sampan kaveri :)
Minä ajelen vuorostani lähettiautoa yövuorossa, pääsääntöisesti postia ja sanomalehtiä. Meidän ammattikunta tervehtii toisiaan, postilaisia ja lehdenjakajia ja aina saa vastauksen.
meillä ei kuskitkaan välillä tervehdi toisiaan.... bussikuskit harvemmin morjestelee, mutta viimeaikoina olenkin ottanut sellaisen linjan että morjestelen kaikille jotka ajaa ammatikseen autoa, bussit, lähetit, vartijat tms... 95% morjestaa hymyillen takaisin. Pöhlöä onkin että se kuka useimmiten jättää morjestamatta on taksikuski...
-R-
Mies oli varmaan saanut hullun leiman otsaansa, kun oli taannoin lenkkeilemässä järveä kiertävällä polulla täällä kotikaupungissa; oli tervehtinyt vastaantulijoita, joista yksikään ei ollut tervehtinyt takaisin... Eihän sitä nyt outoja tervehtimään, käy vaikka päälle pian!
Itse olen huomannut myös sen, että harvemmin asiakas vastaa tervehdykseen. Näin on ollut silloin, kun olen ollut kassan takana töissä. Välillä olen ajellut myös varhaisjakeluautoa, joka kuljettaa Hesarit sun muut eteenpäin. Kaikki ihmiset, jotka tässä työssä olen tavannut, ovat aina tervehtineet iloisesti.. se tekee myös itselle hyvän mielen.
Minua ahdistaa kun junassa ihmiset eivät tervehdi konnaria, ostaessaan lipun, töksäyttävät vaan just paikan minne menossa, hiljaa ojentaavat rahat eivätkä kiitä lipusta.
Jokaisen pitäisi olla jonkin aikaa asiakaspalvelijana niin oppisivat tapoja.
Kylläpä osuit taas oikeaan...Eipä ne asiakkaat meitäkään paljoa morjestele, kunhan mongertavat osoitetta. Poikkeuksen tekevät tietysti ne, jotka tilaavat paljon taksia (esim. sairaaloiden henkilökunta), joiden tervehdysrimpsu kestää melkein 10 sekuntia ;)
Kuulostaa todella tutulta. Itse vietän osan työpäivistä puhelimessa, kerron nimen ja firman ja toivotan hyvää päivää. 80 % asiakkaista ei tervehdi, saati sitten että kertoisivat nimensä. Moukkamaista.
Juuri näin.
En ymmärrä kuinka voi olla niin vaikeata huikkasta asiakaspalvelijalle se lyhyt tervehdys, ei se nyt niin paljoa aikaa voi viedä.
Itse työskentelen tiskin takana ja onneksi suurinosa asiakkaista tervehtii takaisin, kai mulla on niin kuuluva ääni ja mä tervehdin asiakasta vaikka senkin jälkeen kun se on jo toiveensa esittänyt :) Mutta löytyy ihan liikaa myös näitä ihmisiä jotaka eivät pukahda yhtään mitään, olettavat myyjän tietävän mitä he haluavat (bussilipun lataus hyvänä esimerkkinä, asiakas lyö vain myyjän käteen lipun ja rahan, eikä sano mitään). Käsittääkseeni ajatustenlukijat ovat kuitenkin ihan eri asia kuin kassaneidit tai kassasedät.
Yhdyn erään anonyymin kommenttiin siitä, että olisi hyvä jos jokainen tekisi joskus vähän aikaa asiakaspalvelutyötä. Ehkä siten oppisi myös tapoja.. ehkä :)
Kyllä asiakaspalvelutehtäviinkin joskus palkataan puolikuuroja. Jos tervehtii, myyjän silmät nauliintuvat kassakoneeseen. Limsapullot HEITETÄÄN hihnalta pakkauspöydälle niin että niistä tulee tikittäviä aikapommeja. Ja jos korttia ojentaessa sattuu sanomaan jotain kuten "ole hyvä", tai "pankille kiitos", myyjä saa ulos vain miljoonaan kertaan harjoitellut sanat "pankki vai visa".
Eipäs nyt sitten aleta täällä mihinkään "kumpi tervehtii vähemmän, asiakas vai asiakaspalvelija" -sotaan. Kirjottakaa hitto soikoon vaikka Aamulehden tekstiviestimielipiteisiin, niin saatte laajemman lukijakunnan...
Mielenkiintoista lukea blogiasi :)
Nyt olisi kysymyksiä taksikuskille, tästä kun tuntuu olevan eri tietoa eri ihmisillä.
Jos synnyttämään menossa oleva tilaa taksin, saako kuski kieltäytyä kyyditsemästä esim. lapsivesien menon pelossa? Tai jos saa kyydin ja vedet menee, niin korvaako vakuutus vai tuleeko lasku matkustajalle?
No itse olen aina ottanut synnyttäjät kyytiin. En oikein usko tuollaisen kieltäytymisen olevan kovin säännönmukaista.
Tuossa saattaa kyllä olla sellainen juttu, että asiakas ei ole vahingosta korvausvelvollinen... Se kun ei ole tuottamuksellinen vahinko (lain silmissä ;-)), kuten esimerkiksi humalassa oksentaminen.
Kiitos vastauksista noihin kysymyksiin :)
Vaikeuksia tuottaa tervehtiminen seuramatkoillakin, esim. kokoonnuttaessa yhteisille retkille. Jos sanon huomenta, tarttuvat frouvat vaan tiukemmin ukkeleittensa käskynkkään ja kääntävät katseensa muualle. Enkä tod. ole vamppaamassa, enkä muutenkaan seuraksi änkeämässä.Ihan vaan normaalisti tervehdin.
Hah, niin tuttua asiakaspalvelussa. Meillä päin mennään näin:
- Hei!
- Kahvia.
- Kiitos, iso vai pieni kuppi?
- No tavallinen.
- Jätänkö maitovaraa?
- No tietenkin./ Ei tässä mitään maitopoikia olla.
Pitäis varmaan osata jo ulkonäöstä päätellä, että tuolle (usein) herralle vaan kahvimuki käteen, rahat pois ja tämä kaikki hiirenhiljaa.
Lähetä kommentti