"Miksh te takshikushkit ootte aina niinh vittumaishia?" Nainen ystävineen oli istunut takapenkillä ystävineen noin 10 sekuntia ennen kysymyksen esittämistä. "Vai sellasia me ollaan...", mumisin partaani ja tunnelmani muuttui kyllä välittömästi ihan oikeasti vittuuntuneeksi. Tiesin, ettei suunsoitto jäänyt siihen.
Matka jatkui rauhallisissa merkeissä, kunnes puoli kilometriä ennen määränpäätä alkoi rähäkkä: "Mitä vitun reittiä shä oikein ajat! Siish shä kierrät jotain ihme reittiä! Kushetusta! Mishä vitusha me oikein ollaan?" "Ja mitähän vitun reittiä itse ajaisit? Tänne on tasan yksi reitti keskustasta ja sitä on ajettu koko ajan!"
Naisen ystävä, joka oli ollut hiljaa koko matkan, yritti rauhoitella pillastunutta kaveriaan. Olimme hetkessä perillä, jolloin raivotar hyppäsi välittömästi kyydistä ja jätti ystävänsä hoitamaan maksun.
Missä helvetissä sikiää noita ihmisiä, jotka ovat kuin itse piruja asiakaspalvelutilanteissa ja kuvittelevat silti saavansa kuninkaallista kohtelua? Siis riippumatta siitä, ovatko kännissä vai eivät. Tai siitä, onko heillä rahaa vai ei... Hyvin nuo kyllä osaavat taktikoida näin 20 asteen pakkasella. Pahimmat herjat heitetään vasta 300 metriä ennen kotiporttia.
9 kommenttia:
Tuo on muuten todella kiusallinen tilanne, kun (usein normaalisti järkevä) kaveri alkaa sekoilemaan ja huutamaan taksikuskille. Olen työkaveriden seurassa joskus hävennyt silmät päästäni, kun itse käyttäydyn humalatilan tasosta huolimatta kuitenkin asiallisesti ja toiset sitten tekevät kaikkensa ärsyttääkseen kuskin. Sitten kehdataan töissä valittaa miten äsyttäviä humalaiset asiakkaat ovat... *huoh*
-Brandon-
Samaa persenaamaista ihmistyyppiä tapaa myös kaupoissa, ravintoloissa... Näyttävät usein luulevan, että idioottimaisuus on tavallista ja sallittua käytöstä, joten välitön palaute on paikallaan. Pellolle vaan.
Nämä ovat niitä tilanteitä joissa todelliset asiakaspalvelutaidot punnitaan.. ja hetkiä jolloin asiakaan mielipide ei paljoa paina.
Itse huomaan vastaavanlaisissa tapauksissa omaksuvani aika neutraalin asennoitumisen asiakkaaseen. En ole ikävä, mutta en ystävällinenkään, täysin neutraali. Paitsi ehkä hitusen kylmä.
Itse olen asiakaspalveluhommissa. Ja juuri niitä veemäisimpiä asiakkaita ovat kasvattamattomat teinin, ne isin pikku prinsessat ja prinssit.
Nämä jäävät kuitenkin toiseksi näille fiineille rouville ja herroille, jotka kulkevat puku/turkis päällään ja luulevat omistavanasa koko maailman.
Kohteliaat kysymykset käännetään sinua vastaan, ja olet vähintäänkin se horo, jonka kanssa hänen miehensä häntä pettää.
Niistä horoista, vaikka tämä ei taksiasiaan liitykään. Äitini oli aikoinaan viinikassa. Helsingissä hän palveli myös tiskillä ja tutustui tietysti kanta-asiakkaisiin niin kuin siinä tutustutaan. Kerran eräs mies kysyi neuvoa; hänen piti antaa tyttärelleen syntymäpäivälahja eikä tiennyt, mitä nuori neiti voisi haluta. Äitini suostui auttamaan, ja seuraavana päivänä lounasaikaan meni miehen kanssa tavarataloon, jossa valittiin lahja. Siinä koko tapaaminen.
Kaksi viikkoa myöhemmin äidilleni tuli kirje, jossa pyydettiin häntä oikeuteen todistamaan avioerossa, koska hän oli kyseisen miehen "tunnettu rakastajatar" (se oli aikaa, jolloin todistusta tarvittiin).
Tässäkin tapauksessa paistaa selvästi asiakkaan "huono päivä", jonka patoutumat on aivan pakko päästä purkamaan jollekkin (tässä tapauksessa kuskille). Taustalla saattaa olla esim. ko. henkilön heittäminen ulos ravintolasta, tuleva ero ym..Syitähän riittää.
Parasta vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Miksihän ne pahimmat (meikäläisen kyydissä) vaan olivat vahvassa humalassa olevat 50+ naiset??
Tätä blogia pidemmän aikaa seuranneena alan pikku hiljaa ymmärtää miksi taksikuskit ovat niin "huumorintajuttomia", vaikka kuinka yritetään yleensä tyttöporukassa heittää yön myöhäisinä tunteina tunnelmaa keventävää vitsiä niin ei ne taksikusit paljon hihittele meidän (selvin päin muistellessa TOSI tyhmille) jutuille.. Ehkä se tosiaan ei olekkaan ammattiin liittyvä ominaisuus, vaan oikeasti joudutte kyllä kuulemaan vissiin ihan yhtä sun toista typerää. Se mikä naurattaa kyytiläistä ei vissiin aina naurata kuskia :-/.
Terkkuja!
Pia
PS. Tämän lukutuokion paras oli tuo "niin pro että mukautuu penkin verhoiluun" :-))
Kyllä täytyy sanoa, että on mukava huomata olevansa ammatissa, jossa työtäni arvostetaan eikä ole itsellä noin kireä fiilis työpäivän jälkeen.
Aika harvoin minulla on kireä fiilis työpäivän jälkeen. Jos kirjoitan tänne ikävästä tapahtumasta ehkä jopa viikon sattuneen jälkeen, ei tarkoita, että minulla olisi ollut kireä fiilis viikon verran. Olen vain kuullut, että jotkut tykkäävät lukea tällaista sosiaalipornoa.
Lähetä kommentti